keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Purua
Isosta kasasta risuja tulee pieni kasa purua. Vähän karkeaa, pienet oksat menee sellaisinaan koneesta lävitse, mutta ei niistä ole suurta haittaa.
Tänne se menee. Ei kehtaisi kitkeä. Peruna ja härkäpapu tunkee kyllä lävitse sentin parin purukerroksesta, mutta moni pienisiemeninen rikkaruoho ei.
Kompostiin minä sitä en pane. Säkissä myytävä turpeesta ja kaarnasta tehty tavara on siellä parempaa, maatuu nopeammin, eikä ole kallista.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Rikosilmoitus II osa
Poliisi on aika nopea, paljon nopeampi kuin oletin. Ilmeisesti tällaisia pieniä rutiinijuttujakin hoidetaan tottuneesti ja tehokkaasti; tekstin voi leikata ja liimata aikaisemmista vastaavista ja yksityiskohdat saa suoraan rekisteristä. Voi olla että kone tekee koko kirjeen valmiiksi kun sinne syöttää perustilanteen. Perjantaina tein poliisi.fi sivustolla rikosilmoituksen, ja jo nyt maanantaina tuli postissa tutkintailmoitus, eli kirje, jossa oli sekä minun että oletetun törmäilijän autojen tiedot ja maininta asiaan liittyvistä lainkohdista; sama kirje on tietysti mennyt myös siihen toiseen taloon.
Jonkun verran minua vanhempia, eläkkeen kynnyksellä olevia ihmisiä. Heidän autonsa väri täsmää kylkeeni jääneeseen maaliin. Ehkä pää ei ole enää peruuttaessa kääntynyt kunnolla, jotta olisi voinut katsoa minne on menossa. Moni alkaa olla jo enemmän tai vähemmän raihnaisessa kunnossa siinä vaiheessa. Kipukoukku on hyvä pitämään selkää ja niskaa kääntyvässä kunnossa, kunhan käyttää ennen kuin paikat menee kokonaan jumiin.
Voihan toki olla että kieltävät koko asian, kumpi sitten avioparista lienee kuskina ollutkaan. Tai lainassa jollakulla. Ei minulla suuria tunteita asiasta ole. Mutta saisi tämä vähintään sen verran säikäyttää, että minimissään hoitaisi asian seuraavalla kerralla kunnolla, jos hänelle vielä samanlaista sattuu. Eikä lähtisi kaasu pohjassa karkuun, kuten sanoivat hänen tehneen.
Eikä pahaksi tee minullekaan nähdä, että joku voi panna merkille tällaisen. Voin hyvin olla se, joka mokaa seuraavalla kerralla, ja luulen että minullakin ainakin kävisi mielessä vain yksinkertaisesti häipyä paikalta. Oppia ikä kaikki.
Jonkun verran minua vanhempia, eläkkeen kynnyksellä olevia ihmisiä. Heidän autonsa väri täsmää kylkeeni jääneeseen maaliin. Ehkä pää ei ole enää peruuttaessa kääntynyt kunnolla, jotta olisi voinut katsoa minne on menossa. Moni alkaa olla jo enemmän tai vähemmän raihnaisessa kunnossa siinä vaiheessa. Kipukoukku on hyvä pitämään selkää ja niskaa kääntyvässä kunnossa, kunhan käyttää ennen kuin paikat menee kokonaan jumiin.
Voihan toki olla että kieltävät koko asian, kumpi sitten avioparista lienee kuskina ollutkaan. Tai lainassa jollakulla. Ei minulla suuria tunteita asiasta ole. Mutta saisi tämä vähintään sen verran säikäyttää, että minimissään hoitaisi asian seuraavalla kerralla kunnolla, jos hänelle vielä samanlaista sattuu. Eikä lähtisi kaasu pohjassa karkuun, kuten sanoivat hänen tehneen.
Eikä pahaksi tee minullekaan nähdä, että joku voi panna merkille tällaisen. Voin hyvin olla se, joka mokaa seuraavalla kerralla, ja luulen että minullakin ainakin kävisi mielessä vain yksinkertaisesti häipyä paikalta. Oppia ikä kaikki.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Helluntaipihaa
Kukkia on taas kovasti. Ilmat on kuin heinäkuussa, aamuisin +14, päivisin yli 20, joskus vähän sataa, muuten paistaa. Muuten on kuin heinäkuuta, mutta itikoita ei ole; yhtä tai kahta ei lasketa, ei sen vertaisista haittaa ole. Kasveissa sään parhaiten näkee. Kaikki on räjähtänyt ylös maasta kerralla.
Vaimo on edelleen tyytyväinen kukkamaihinsa.
Osa tuolla taaempana näkyvistä valkovuokoista on pinkkivuokkoja. Väriä on yleensä vain terälehtien ulkopinnoilla, mutta tässä sitä on sisäpinnoillakin. Serkkulan metistä kerätyistä siemenistä levinneitä.
Nämä vain leviää, ja hoitelee itsensä vuodesta toiseen. Ei näille juuri mitään tarvitse tehdä.
Lampeen on tullut kymmeniä vesiliskoja (Triturus vulgaris)
Urokset on kasvattaneet harjakset selkäänsä. On seksin aika. Tosin niillä naaras ei laske pippeliä sisäänsä ollenkaan. Se huolii vain sperman, jonka uros laskee veteen. Tapansa kullakin.
Sammakon (Rana temporaria) kutu on lähes tyhjä. Pari viimeistä nuijapäätä juuri lähtee omille teilleen. Mitenhän ne pärjää noiden kymmenien salamantereiden seassa? Toisaalta, jos ne pärjää, niin ne lienee vuorostaan ennen pitkää syömässä salamantereiden nuijapäitä, joita vasta nyt pannaan alulle. Onnea ja menestystä joka tapauksessa kumpaisellekin lajille.
Tarhamesimarja alkaa kukkia. Se aloittaa nyt hyötykasvien kukinnan.
Samanlaisena näyttäisi jatkuvan, ehkä hiukkasen viileämpänä. Vähitellen tähän alkaa tottua. Kylmään tottuu parissa päivässä, kuuma vaatii viikon. Se noista kahdesta hankalampi lämpötila on. Mutta tottuu siihen kun sitkeästi vain sen keskellä on.
perjantai 17. toukokuuta 2013
MTD oksasilppuri 20 v
Vanha oksasilppurini lienee jo n. 20 v vanha. Modern Tool and Die töissä jälleen. Jumitti kuitenkin kovaa ja kerta toisensa jälkeen, joten piti ottaa se auki.
Terät tylsät; epäilen että entinen omistaja ei niitä ikinä ole teroittanut, ja ne risut mitä minä vuosi sitten sillä ajoin oli kaikki lahoa puuta ja haapaa, joka on aika pehmeää. Tuore = viime syksynä kaadettu pihjala ei nyt mennyt siitä lävitse kunnolla; paksua se leikkasi kun varovasti puuta antoi, mutta ohut oksa ei katkennut, vaan ohitti terän, taipui, kiertyi akselin ympärille ja veti koneen jumiin. Etsiskelin netistä, mutta ei tuon tyyppisiä teriä ollut enää myynnissä, tosin en tiedä olenko osannut etsiä oikeat paikat. Irtikään en teriä saanut; amerikkalaista tekoa, tarvittaisiin sen kokoinen tähtipää, jota minulla ei ole. Mutta rautaviilalla viistosti nylkyttäen teroitin sekä tämän puolen terän että vastakkaisella puolella olevat terät. Kone kasaan, bensaa ja narusta käyntiin. Ei terät veitsenteräviä ole, mutta puree ne taas. Jumi tulee kerran puoleen tuntiin, mutta sen vertainen on hyväksyttävää. Vaatii minuutin pari repiä pihlajanen nuora koneesta puruaukon kautta ulos käsin, joskus vähän enemmän.
Moottori koneessa on hyväkuntoinen, ja 2 l tankillinen ei aivan tyhjene kahdessa tunnissa, joten ei se ole kallis käyttää. Puita tosin pitää syöttää rauhalliseen tahtiin, joten ei sillä tee tunnissa isoa kasaa purua, eikä leikkuujälki pienissä oksissa ole hyvä, mutta saa sillä kohtuumäärän tavaraa tehtyä. Paria tuntia pidempään ei illalla kannata jyskyttääkään; pitää antaa naapureille iltarauhaa. Jumeja lukuunottamatta mukavaa hommaa.
Moottori koneessa on hyväkuntoinen, ja 2 l tankillinen ei aivan tyhjene kahdessa tunnissa, joten ei se ole kallis käyttää. Puita tosin pitää syöttää rauhalliseen tahtiin, joten ei sillä tee tunnissa isoa kasaa purua, eikä leikkuujälki pienissä oksissa ole hyvä, mutta saa sillä kohtuumäärän tavaraa tehtyä. Paria tuntia pidempään ei illalla kannata jyskyttääkään; pitää antaa naapureille iltarauhaa. Jumeja lukuunottamatta mukavaa hommaa.
Rikosilmoitus
Eilen töistä lähtiessäni kävin kaupasta ruokaa perheelle. Sillä aikaa joku tökkäsi sinisellä autollaan kaksi kolhua autoni kylkeen. Oli kuulemma peruutellut tapahtumahetkellä ja lähtenyt sitten nopeasti karkuun. Paikalla olijat oli ottaneet rekisterinumeron talteen ja antoivat minulle palattuani paperilapulla; aivan tuore tapaus vielä, minuuttia paria aikaisemmin. He eivät kuitenkaan jääneet antamaan nimiään todistajiksi, vaan kaasuttivat hekin pois. Ei nämä isoja ole, pientä harmia kuitenkin:
Minulla ei näistä juuri ole kokemuksia. Itse olen tökännyt yhden auton perään joitakin vuosia sitten; silloin vaihdettiin nimet, osoitteet ja vakuutusyhtiötiedot, eikä siinä sen kummempaa. Poliisia ei tarvittu; paikalle tulleet neuvojat vielä varoittivat että ei kannata poliisia asiaan sotkeakaan, saataisiin vain kummatkin sakot liikenteen vaarantamisesta. En tiedä olisiko hän saanut; hän lähti risteyksessä liikkelle, mutta pysäytti kesken matkan, samalla sekunnilla jolloin minä katsoin vasemmalle ettei sieltä ole tulossa autoa. Minä siinä joka tapauksessa lain mukaan syyllinen olin.
Niinpä en mennyt nytkään poliisille; arvelin heillä olevan parempaakin tekemistä, eikä sinne oikein nykyään edes pääse ilman ajanvarausta. Menin vain tänä aamuna vakuutusyhtiöön sen auettua kertomaan asiasta. He puolestaan lähettivät minut poliisin luo; eilen oli tapahtunut kaksikin rikosta, liikennerikos ja rikospaikalta karkaaminen, joten he eivät tehneet mitään ennen kuin poliisi on "tehnyt jotain".
No, sitten poliisille. Puhelimella ensin, mutta sieltä lähettivät saman tien nettiin, minkä kautta tällaiset lähestymiset nykyään tehdään. Verkossa tein rikosilmoituksen ja liitin siihen sekä vastapuolen rekkarinumeron että yo valokuvat. Enpä ole ennen eläissäni rikosilmoitusta tehnytkään. Saa nähdä tapahtuuko mitään ja millä aikataululla. Mitään rangaistusta ei sinisen auton omistajalle vaatinut lomakkeessa. Hoitaisi vain asiansa kunnolla. Hänen vakuutuksensa, eikä hän, oikomisen maksaisi.
Minulla ei näistä juuri ole kokemuksia. Itse olen tökännyt yhden auton perään joitakin vuosia sitten; silloin vaihdettiin nimet, osoitteet ja vakuutusyhtiötiedot, eikä siinä sen kummempaa. Poliisia ei tarvittu; paikalle tulleet neuvojat vielä varoittivat että ei kannata poliisia asiaan sotkeakaan, saataisiin vain kummatkin sakot liikenteen vaarantamisesta. En tiedä olisiko hän saanut; hän lähti risteyksessä liikkelle, mutta pysäytti kesken matkan, samalla sekunnilla jolloin minä katsoin vasemmalle ettei sieltä ole tulossa autoa. Minä siinä joka tapauksessa lain mukaan syyllinen olin.
Niinpä en mennyt nytkään poliisille; arvelin heillä olevan parempaakin tekemistä, eikä sinne oikein nykyään edes pääse ilman ajanvarausta. Menin vain tänä aamuna vakuutusyhtiöön sen auettua kertomaan asiasta. He puolestaan lähettivät minut poliisin luo; eilen oli tapahtunut kaksikin rikosta, liikennerikos ja rikospaikalta karkaaminen, joten he eivät tehneet mitään ennen kuin poliisi on "tehnyt jotain".
No, sitten poliisille. Puhelimella ensin, mutta sieltä lähettivät saman tien nettiin, minkä kautta tällaiset lähestymiset nykyään tehdään. Verkossa tein rikosilmoituksen ja liitin siihen sekä vastapuolen rekkarinumeron että yo valokuvat. Enpä ole ennen eläissäni rikosilmoitusta tehnytkään. Saa nähdä tapahtuuko mitään ja millä aikataululla. Mitään rangaistusta ei sinisen auton omistajalle vaatinut lomakkeessa. Hoitaisi vain asiansa kunnolla. Hänen vakuutuksensa, eikä hän, oikomisen maksaisi.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Parsapenkki
Parsoja on kasvatettu nyt vuodesta 2009 lähtien, ja oikeastaan aloin tehdä niille penkin pohjaa jo vuonna 2008. 2010 ne on viimein istutettu ojaan, joka on samana syksynä kylmän tultua täytetty. 2011 elokuussa ne on olleet jo tuuheita, ja saman vuoden syksyllä niiden päälle on kuskattu kompostia ja hiekkaa, niin että ne on kasvaneet jo matalassa kohopenkissä. 2012 niistä ei ole yhtään kuvaa; ovatpahan vain kasvaneet. Sinä keväänä nousevissa versoissa oli ensimmäistä kertaa muutama paksumpi, mutta ei niitä silloin vielä syöty. Eikä niitä ollut montaa; useimmat vain lyijykynän paksuisia tai ohuempia.
Tänään kuskasin jälleen kerran kompostin maatuneen pohjan penkin päälle. Saunan kiukaan alta kertyneet tuhkat sekaan. Sen päälle vielä hiekkaa hankaloittamaan rikkaruohojen kasvua ja sotkeutumaan ennen pitkää multaan. Nyt kerroksia pitäisi olla riittävästi. Toki tuo tuosta painuessaan jonkin verran madaltuu.
Uusista versoista ei vielä ollut jälkeäkään. Saa nähdä mitä sieltä nousee, ja milloin, ja joko niitä hennoisi maistaa. Syötävää sieltä ei varmasti koskaan paljoa nouse, mutta onpahan ollut tuossakin tekemistä. Tässä vuosien vieriessä.
Tänään kuskasin jälleen kerran kompostin maatuneen pohjan penkin päälle. Saunan kiukaan alta kertyneet tuhkat sekaan. Sen päälle vielä hiekkaa hankaloittamaan rikkaruohojen kasvua ja sotkeutumaan ennen pitkää multaan. Nyt kerroksia pitäisi olla riittävästi. Toki tuo tuosta painuessaan jonkin verran madaltuu.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Puut pinoon
Tänään käytiin jälleen mökillä kuntoilemassa. Puut on nyt pinossa. Niitä tuli aika pirusti, epäilen että noita polttaa enemmän kuin yhden talven. Lähes kaikki vielä koivua, sekapuuna jonkin verran pihjalaa - joka palaa vielä kuumemmin kuin koivu. No, pitäisi lämpöä riittää.
Tämä aukio on nyt kohtalaisesti siivottu. Polttupuut pinottu ja pienemmät oksat joko raahattu tien varteen kasaan puruksi myllyttämistä varten, tai sitten läjätty karsintapailalleen, lähinnä kuusenhavut.
Valkovuokko (Anemone nemorosa) ja kiurunkannus (pysty-; Corydalis solida) leviävät hyvin. Olen joskus heittänyt sinne kummankin siemeniä. Mistä valkovuokot on en oikein muista, mutta kiurunkannukset on Jyväskylästä yliopiston campukselta, missä niitä kasvaa vähän siellä täällä.
Niitä on jo laajoja kasvustoja. Usein porukoissa valkovuokon kanssa; niille ei kelpaa jokainen paikka, mutta mikä sopii yhdelle, sopii toisellekin. En tiedä kuinka ne sen päättävät. Kummankin siemeniä kuskaavat muurahaiset ja ihmiset. Ilmeisen tehokas lisääntymistapa. Kasvit saavat kummankin eläinlajin tekemään töitä puolestaan.
Kylvöt
Eilen kylvettiin illalla tyttären kanssa viimeiset siemenet. Tai no, vielä taas joskus. Penkeissä on
parsaa
punaista sipulia
mansikkaa
hernettä
porkkanaa, tilliä, persiljaa yms pientä
valkosipulia
perunaa ja härkäpapua
Puutarhakompostorin hain rautakaupassa. Se on tuo harmaa laatikko. Ehkä se on siistimpi kuin entinen lautarakennelma. Vaikuttaa siltä että Biolan myy Kraudan kautta vihreää ja Sraudan kautta harmaata tavaraa. Minä menin Srautaan ja tuollaisen sain. Vihreänkin olisi saanut kun olisi maksanut 50 e lisää rahtimaksua; se väri vain ei liiku Smarketissa.
Aika tyhmänä systeeminä tuota pidän. Ja luulen että Srauta tässä värien markkinoijajaossa on hävinnyt. Parempi tummanvihreä olisi ollut, mutta ei 50 euroa parempi.
Kaikki on tuolla nurkalla vähän vinossa. Siellä on perustukset savesta.
parsaa
punaista sipulia
mansikkaa
hernettä
porkkanaa, tilliä, persiljaa yms pientä
valkosipulia
perunaa ja härkäpapua
Kaikki on tuolla nurkalla vähän vinossa. Siellä on perustukset savesta.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Puuta ja kukkia
Viikonloppu mökillä, puuhommia. Naisväki pilkkoi. Niille pitää antaa mukavimmat hommat. Niin ne suotuvat tekemään. Minä raahasin puuta metästä. Paksumpia pieninä pätkinä ja ohuempia pitempinä pätkinä. Sekä keräsin risuja kasaan puruksi tekemistä varten. Homma on hyvinkin puolessa välissä.
Sitä tehtiin sinivuokkojen loisteessa. Samassa valossa on oltu samoissa hommissa ennenkin.
Mökillä järvenselkä oli jo vapaa, kaikki jäät oli työnnetty meijän lahteen. Niin ahdasta että nousivat jo rantakiville. Miksihän jää oikein menee hileiksi, eikä vain pehmene kauttaaltaan? Varmaan viimeinen jääkuva moneen kuukauteen.
Kotona näsiä oli alkanut kukkia ja tuoksua.
Ja valkovuokko avasi ensimmäiset kukkansa myös.
perjantai 3. toukokuuta 2013
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Vappu
Vappu meni lähinnä gradunlukemiseen; lapset tahtoo päästä opiskeluistaan eroon ja saada tutkintopaperit taskuunsa kesäksi. Se panee opettajan lukemaan, viideltä jo aamulla tänään.
Mutta tehtiin tässä muutakin. Autoihin kesärenkaat. Niissä saisi melkein kaikissa olla kitkuttimet alla niin pysyisi tiet paremmassa kunnossa ja olisi vähemmän onnettomuuksia. Niillä pitää ajaa rauhallisesti. Renkaat on vaihdettu ja pesty sekä ne että autot. Kuivattu auringossa kevättuulen raikkaiksi. Kelpaa niitä lokakuussa taas vaihtaa alle.
Tytär vaihtoi kokonaan itse ensimmäisen renkaansa; otti irti entisen ja kiinnitti kesärenkaan paikoilleen. Luja tuli. Hyödyllisiä taitoja naisille.
Kolat nostin naulaan. Jospa ei enää lunta paksulti sataisi.
Pumppu on tuolla alla. Jäät ei lähteneet vapuksi, mutta liikkeelle kuitenkin. Pohjoistuuli työnsi ne tämän pään rantaan, kallion päällekin. Valkeaksi mennyt ei ole enää vedessä. Mutta pumppuahan jää päällä ei haittaa. Hyvin sieltä autonpesuvesi tuli.
Miina pääsi kahlaamaan tuulelta suojaiseen rantaan, mihin jäitä ei tullut. Ei mikään ole ihanampaa kuin tepastelu jääkylmässä vedessä. Oli siellä kauan. Entinen koira meni uimaan heti kun pystyi, mutta Miinalle riittää mahavilloihin asti.
Viimeisiään jää vetelee. Pinnassa näkyy vielä paikoitellen askeleiden ja moottorikelkan jälkiä, mutta sinistä jo monesta paikasta pilkottaa.
Toisella puolella niemeä ei pinnassa enää näy talven jälkiä. Alkaa olla jo hilettä kaikki.
Mutta tehtiin tässä muutakin. Autoihin kesärenkaat. Niissä saisi melkein kaikissa olla kitkuttimet alla niin pysyisi tiet paremmassa kunnossa ja olisi vähemmän onnettomuuksia. Niillä pitää ajaa rauhallisesti. Renkaat on vaihdettu ja pesty sekä ne että autot. Kuivattu auringossa kevättuulen raikkaiksi. Kelpaa niitä lokakuussa taas vaihtaa alle.
Tytär vaihtoi kokonaan itse ensimmäisen renkaansa; otti irti entisen ja kiinnitti kesärenkaan paikoilleen. Luja tuli. Hyödyllisiä taitoja naisille.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Pumppu järveen
Tänä vuonna jäät viipyy järvessä pitkään, mutta rannassa on jo vähän sulaa. Sinne pumppu. On se siellä, vaikka ei näykään. On jo halvan veden tarvetta.
Perheestä on myös pidetty huolta. Paistoin niille perunoita illalliseksi. Kaikki meni.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Moranbong-yhtye eli valtiopoppia
모란봉 牡丹峰 Pionikukkula
Tietoni tähän eri aikoina päivittämääni kirjoitukseen ovat eri puolilta internettiä; PKorean valtiolliselta tietotoimistolta, North Korea Leadership Watchista, yhtyeen Facebook sivustolta, sekä erilaisilta verkon keskusteluforumeilta. Lee Jiminillä on erinomainen artikkeli PKorean musiikkinäyttämöstä täällä. Jotain saa aina selville, mutta aukkoja jää myös paljon. Kuvat ovat kuvakaappauksia konserteista; kansainvälinen tapa, jossa ei kysellä tekijänoikeuksia, mutta joita ei kukaan koskaan perääkään. Jos ne täällä blogissani alkavat kuvaajia häiritä, niin saa ne pois.
Pohjois-Koreassa on aina jotain yllättävää. Tällä kertaa poppia soittava tyttöbändi nimeltään Moranbong, suomeksi Pionikukkula. Kauniita naisia, hyvin soitettua musiikkia ja taistavideossa sotilaita hyökkäysvaunun kanssa etenemässä kohti vihollista. Moranbongiin on koottu äärimmäisen yllättäviä elementtejä. En ole varma mistä nimi tulee; Pyongyangissa on saman niminen kaupunginosa, ja koska yhtye on hyvin leimallisesti pyongyangilainen, voi nimi hyvin tulla tästä paikasta. Sen perusti Koren työväenpuolueen pääsihteeri, marsalkka Kim Jong Un luultavasti joskus vuoden 2012 alkupuolella, pian sen jälkeen kun hänet virallisesti nimettiin maan johtoon isänsä hautajaisten 28.12.2011 jälkeen. Hänen ilmoitetaan tehneen sen uuden vuosisadan kunniaksi, eli siis tietysti vuonna 101 Juche-laskua. Maan nykykalenterissahan aletaan laskea vuodet isoisä Kim Il Sungin syntymästä 1912. Uusi vuosisata vaatii uudenlaista tyyliä.
Yllättävyys on siinä että Kim Jong Un perusti pop-yhtyeen. Tosin se on musiikkityyli, joka tiettävästi leviää myös Pohjois-Koreassa koko ajan; ainakin eteläkorealaista nykymusiikkia levitetään nuorison keskuudessa DVDeinä, tikkuina ja MP3 soittimina. Niitä saa kiinan kautta salakuljetettuina. Toki vuoden 2000 jälkeen ennen välien kiristymistä 2008 Koreoiden välillä oli monenlaista kulttuurivaihtoa, myös muusikoiden ja ryhmien vierailuja puolin ja toisin, ja näitä konsertteja näytettiin televisiossa kummassakin maassa. Toisaalta myös johtaja itse koulupoikana Sveitsissä ja Saksassa 1993-2000 lienee väkisinkin kuullut poppia siellä ja sehän helposti tarttuu. Punk-tyylinen tukkatyyli hänellä on itselläänkin; ei sitä näe muilla PKoreassa. Joka tapauksessa hän perusti Pohjois-Koreaan tyttöbändin, joka soittaa valtiopoppia. Korean tietotoimisto on antanut asiasta seuraavan tiedotteen: "Kim Jong Un organized the Moranbong band as required by the new century, prompted by a grandiose plan to bring about a dramatic turn in the field of literature and arts this year in which a new century of Juche Korea begins.The band just several months old raised its curtain for its significant demonstration performance proclaiming its birth before the world." Moranbongissa on 16-18 jäsentä; laulajien määrä vaihtelee konserteittain. Soittajat ovat aina samat. Jäsenten nimet ovat:
Naiset ovat nuoria ja kauniita, sekä erittäin taitavia muusikoita, joilla selvästi on takanaan pitkä klassisen musiikin koulutus. Täällä esimerkiksi on video, jolla Seonu Hyang-hui nykyistä vähän nuorempana soittaa puuviululla Zigeunerweisea. Bändin ytimenä ovat viulistit. He ovat eniten esillä niin soitossa kuin kameroiden kohteenakin, kitarat, saksofoni, rummut ja piano vain vierailevat ajoittain katseiden kohteena ja pieniä sooloja vedellen. Laulajat käyvät usein esiintymässä, mutta yhtä usein viulistit hoitavat pääesiintymisen. Johtajan nimen osalta kiinaksi löytyy kaksikin tapaa kirjoittaa se, nimittäin 鲜宇香美 ja 鮮于香美, joista jälkimmäinen saattaa olla oikeampi; romanisoinneissa variaatiota on vielä enemmän, yllä olevan ohella ainakin Sonu Hyang Hui, Sunwoo Hyanghui ja Seonu Hyang-hui. Hän on se joka yleensä soittaa katsomosta katsoen eniten vasemmalla. Tässä pianistin ja kitaristin seurassa; värimaailma ja visuaalisuus yleensä on hyvin dramaattista ja huolella tehtyä tässä ensimmäisessä konsertissa heinäkuussa 2012.
.png)
He ovat erittäin ammattilaisia. Joko kaikki tai suurin osa heistä on Pyongyangin Kim Won-gyun konservatorion kasvatteja. Noin suurella ammattimuusikkokokoonpanolla yhtye saa luotua hyvin laajan ja syvän äänimaailman. Pkorealaiseen tapaan kaikki on äärimmäisen hyvin harjoiteltua. Yhtye soittaa aina saumattomasti yhteen ja pysyy aina erittäin täsmällisesti samassa tahdissa.
Heillä on aina hameet; joskus pitkät, yleensä lyhyet; vain rumpalilla on aina housut. Yleisöstä ja konsertin teemasta riippuen tyylit vaihtelevat; alkuaikojen konserteissa, jotka oli selvästi suunnattu myös kansainväliselle yleisölle, heillä oli yleensä siviiliminihameet, sekä koruja kaulalla ja korvissa. Laulajien vaatetus tosin oli osin tähän aikaan vielä Unhasu-orkesterin tyylinen Choson-ot, osin hyvin lyhyet kimalleminihameet. Heidän soittaessaan sotilaallista poppia heillä on joko ruskeat sotilasminihameet, tai valkeat minihameunivormut, jotka eivät ole aivan sotiaalliset, mutta univormut kuitenkin; näissä tapauksissa koruja ei juuri käytetä, ei etenkään sotilaspuvun kanssa. Joka tapauksessa he ovat yhdenlaisia uuden naismuodin edelläkävijöitä PKoreassa, ehkäpä kimaltelevine koruineen myös lupaus mahdollisesta tulevasta yltäkylläisyydestä uuden johtajan alaisuudessa.
He eivät ole erityisen laihoja. Eivät nyt lihaviakaan, paitsi ehkä toinen urkuri on jopa pikkuisen lihavakin. Mutta minkäänlaista puutteen merkkiä heissä ei ole. Sekin merkitsee jotakin PKorean kaltaisessa hierarkisessa yhteiskunnassa. He ovat kotoisin kohtalaisen läheltä huippua. Pohjalta ei edes pääse soittamaan tällaisiin yhtyeisiin, vaan yhteiskunnan pohjalla pysytään pohjalla. Samaa kertoo heidän varmuutensa ja itseluottamuksensa. He eivät arastele esiintyä millaiselle yleisölle tahansa. He ovat tottuneet eliittiin. Heidän tehtävänsä valtiopopin soittajina asettaa heille tietyt rajat, mutta niiden sisällä he myös saattavat käyttäytyä hyvin vapaasti lavalla ja leikitellä siellä, myös valtiojohdon silmien alla. He tuntevat eteläkorealaisia ja varmasti myös läntisiä musiikkivideoita, joista voi ottaa lavaliikehtimisen mallia. Klassisen musiikin peruskoulutus, johon lisätään kiinnostus diskon tyyliseen hyvin vetävään rytmilliseen musiikkiin, varmaan luonnehtii heitä parhaiten. Kuuluminen selvästi kansalliseen eliittiin ei ole mikään paha asia sinänsä. He ovat hyvin taitavia artisteja, ja kohtelen heitä nimenomaan sellaisina. Heidän yhteiskunnalliset juurensa panee kuitenkin selvästi merkille.
Moranbongin debytoi 6.7.2012 Pyongyangissa, paikassa, jonka lava oli elektronisoitu täydellisesti, valoin, tähtisadekonein ja valtavin kuvaruuduin, joiden kautta saattoi näyttää sekä yhtyettä että lauluihin liittyviä videoita. Visuaalisen näyttävyyden lisäksi yllättävää oli musiikkivalinta. Siihen kuului toki korealaisia lauluja, kuten kaiken aloittava korealaisista korealaisin Arirang (taustavideossa näkyy pyhä Paktu-vuori), mutta myös eurooppalaista klassista musiikkia, kuten Czardas kohdassa 0:10:14. Moranbongista tuli välittömästi superyhtye PKoreassa; kerrotaan, että kaupunkien kadut ovat tyhjät kun Moranbong esiintyy televisiossa. Kaikki, jotka voivat, ovat katsomassa. Maailmalla Utubessa levinnein video on laulajien kimallehameissa esittämä laulu, joka näyttää diskopopilta, mutta mikään ei ole varmaa. Sen nimeksi annetaan Let's Learn ja Opiskelkaa valtion parhaaksi!, ja niin kiinalainen käännöskin menee (学习吧 Xuéxí ba!), mutta korealainen nimi, jota he laulussa koko ajan toistavat, on 배우자 (Baeuja) ja tarkoittaa aviopuolisoa. En saa selvää asiasta enempää. Konserttivideolla se on kohdassa 0:20:10. Sitä edeltää nätti balladi kohdassa 0:17:30, sekin lyhyissä hameissa. 0:43:40 tulee komea Voittajan laulu 승리자들 nopeana versiona; erillisjulkaisuna täällä.
0:47:45 alkaa väliajan jälkeen konsertin sensaatiomainen amerikkalainen osuus, joka lähtee liikkeelle Rockyn teemalla. Seassa on kyllä myös eurooppalaista, ja saattaa olla kiinalaistakin. Esimerkiksi 0:55:50 tulee komea diskohitti, jonka nimeä en kuitenkaan tiedä. My Way tulee 0:59:40. 1:05:00 tulee Kukkaistytön laulu 들꽃 세송이, josta siitäkään en tiedä mistä se on kotoisin; erillisenä täällä. Sensaatiomaisin elementti on Walt Disneyn animaatioiden musiikki, taustalla Disneyn filminpätkiä ja lavalla Mikki ja Minni Hiiri, Nalle Puh yms hahmoja tanssimassa; erillisenä yo linkissä, konsertissa kohdalla 1:11:30. Tiettävästi ensimmäinen kerta kun P-Korean televisiossa on esitetty amerikkalaista kulttuuria, ainakin tällä tavalla positiivisessa valossa. Konsertin päättää kuitenkin aitokorealainen Me rakastamme kansamme johtajaa/inmin-i salanghaneun uli lyeongdoja 인민이 사랑하는 우리 령도자 kohdassa 1:36:20. Eli Kim Jong Unin ylistykseen konsertti päättyi. Äärimmäisen laajakirjoinen esitys.
28.7.2012 oli seuraava konsertti, edelleen pääkaupungissa. Teemana oli Korean sota ja sen aselevon solmimisen vuosipäivä 28.7.1953, joten tässä puolet ajasta soitettiin sotilaspuvussa ja toinen puoli siviilipuvussa. Tämä on ehkä paras Moranbongin konserteista; vetävää musiikkia, mukava tunnelma, soittajat hyvällä tuulella ja ohjelmisto monipuolinen. Tässä Seonu Hyang Hui hymyilee
kuten hän joskus tekee nopeita kappaleita soitettaessa; tässä sotilasmarssia. Hän yleensä osoittaa eniten emootiota, tosin toki vain harvoin. Muutkin hymyilevät joskus, kuten esimerkiksi alttoviulisti Cha Young Mi. Muutkin voivat tehdä sitä joskus, ainakin kitaristi.
Pääosin lavalla ei naureskella, mutta hymy kertoo itsevarmuudesta ja -luottamuksesta. Tämä on hyvä konsertti. Sekä pkorealaista sosialistista ja nationalistista realismia että maailmanmusiikkia. Muun muassa pätkä Mozartin 40. sinfoniasta.
25.8.2012 oli vierailu jossain itärannikon varuskunnassa itsensä Kim Jong Unin kanssa. Tämä on vähän jännittynyt ja ilmaisullisesti ahdas konsertti; pääteemana on Jong Unin ylistäminen ja legitimointi sotilaille, musiikki yksipuolista ja laulut enempi emotionaalisen hempeän pitkäveteisiä.
Lokakuussa on annettu yksi konsertti 10.10.2012. Tämä on siviiliyleisölle, mutta tässä konsertissa jäivät pois siviiliminihameet, iltapuvut ja kimallemekot. Niiden sijalle tuli valkoinen uniformu, joka ei aivan ole sotilaspuku, mutta sen tyylinen kuitenkin. Sotilaitahan he toki ovat; näkee siitä miten ne, jotka eivät ole esiintymässä, tekevät asennossa kunniaa kansallislaulun soidessa. Hillityt korut on tämän asun kanssa sallittu korvissa, ranteissa ja joillakin näkyy olevan myös nilkassa tai kaulalla. Musiikki on enempi hempeää poliittista elokuvamusiikkia. Yksi popahtavampi ja viettelevää tanssia sisältävä laulu konsertissa on, nimenä on ymmärtääkseni 우등불 Udeungbul, joka voisi olla Wun lyhty, kuka Wu sitten lieneekään. Kyllä tähän koreaa kunnolla osaava tarvittaisiin. Konsertissa kohdalla 1:11:11, mutta joku on kaivanut sen erikseen tuon linkin taakse. Joka tapauksessa taustavideon tarina on kuitenkin paraatia ja poliittista hurmosta, lauloivat ja tanssivat naiset miten tahansa. He ja video eivät mene ollenkaan yksiin - kun sitä täältä katsoo, mutta mitä ilmeisimmin ne PKoreassa menevät yksiin.
Ja toinenkin 30.10.2012 Kim Il Sungin sotilasakatemian 60-vuotispäivän kunniaksi, samoissa asuissa. Tämä on vauhdikkaampi konsertti, vaikka kaiholauluakin toki on, mutta esimerkiksi kohdassa 0:18:25 on hienoa viulunsoittoa, ja edellä mainitsemani Udeungbul tulee lähes identtisenä versiona kohdassa 0:22:30. Yhtyeessä on iloisempi henki kun he pääsevät näyttämään taitojaan, olipa se sitten sotilasmusiikkia tai klassista. Tai klassista näissä ei enää kyllä kuulla, vain korealaisia sävellyksiä sikäli kuin noita tunnen. Videossa on vain vasen ääniraita. Ei se haittaa. Tämä on aika hyvä konsertti.
Seuraava konsertti lienee ollut vasta joulukuussa, 21.12.2012, Mokran talon pienellä lavalla, sen kunniaksi että PKorea onnistui ensimmäistä kertaa laukaisemaan satelliitin kiertämään maata; Kwangmyongsong-3 raketin 2 versio lähti ilmaan 12.12.2012 ja meni minne pitikin. Satelliitti lähti kiertämään maata, voi olla taivaalla vieläkin. Numeraalisesti onnekkaana päivänä. Se oli suuri päivä Pohjois-Koreassa, ja nainen, joka tavallisesti lukee uutisia televisiossa, on paikalla konsertin alussa lavalla kertomassa satelliitin laukaisun onnistumisesta uskomattomaan tapaansa. Häntä ei voi moni jäljitellä. Moranbongin jäsenillä on tutut valkoiset uniformut, hillitty meikki ja hillityt korut. Nilkoissa kuitenkin enemmän helisevää kuin edellisellä kerralla. Tunnelma on melkeinpä riehakas. Ainakin iloinen ja reipas. Esimerkiksi heinäkuulta tuttu opiskelulaulu Baeuja tulee esiin kohdassa 0:18:40 ja sen perään seuraa nopeasti Udeungbul. Musiikki on popiksi muutettua sotilasmusiikkia, diskoksi tehtyjä poliittisia lauluja ja jokunen poliittinen balladi. Yleisönä on teknikkoja ja muuta onnistuneen laukaisun hyväksi töitä tehneitä; alkuun jäykempiä, konsertin edetessä innostuneempia pukumiehiä. Moranbongin konsertti on heille yksi palkinto onnistumisesta. Edessä viulistit, taaempana saksofinisti ja urkurit.
.png)
Moranbong teki laukaisua juhlistamaan oman versionsa 단숨에 Dansume -nimisestä sotilaslaulusta. Kuuluisa myös siksi että siinä zoomataan ulos Yhdysvaltain länsirannikolta, minkä jälkeen maapallo räjähtää. Täällä erikseen leikattuna. Iso hitti myös seuraavan kevään konserteissa. Dansume tarkoittaa "tauotta", ja sotilaslaulun sanoissa lauletaan sotilaista jotka kulkevat voittoisasta taistelusta toiseen ilman taukoja. Sotilaskuoron version näkee täältä halutessaan. Mitä Moranbong sille tekee on, että yhtye lisää lauluun rajuutta ja nopeutta, sekä klassisen musiikin että 1970-luvun diskon sävyjä. Hitti on valmis. Moranbongin esityksessä on kuitenkin vain yksi sana jota toistetaan, ja se ei ole dansume, vaan kuulostaa sanalta "hanse". Koreaksi se kirjoittuisi muotoon 한세, joka tarkoittaa vuosisataa. En taas tiedä mistä on kyse; pitäisi osata kieltä. Joka tapauksessa laulu on ilmeistä hittimateriaalia, esiintyy usein myöhemmin Moranbongin konserteissa. Toinen erillisversio on seuraavasta Uudenvuoden konsertista ja ainakin tämä myöhempi erikseen leikkaus kannattaa katsoa. Tuollaista käytöstä yleisöltä ei olisi voinut odottaa isän Kim Jon Ilin aikana. Osa ryntää lavan eteen tanssimaan. Ehkä kuitenkin käskettyinä; tanssijat näyttävät kaikki lähteneen liikkeelle määrätyiltä paikoilta. Performanssin varsinainen auditorio taitaa olla television katsojat ympäri valtakuntaa.
Uudenvuoden konsertti on seurannut pian 1.1.2013; yhtyeellä on kova tahti, myös koska ohjelmisto on aina osittain uusi. Sen pitää harjoitella erittäin paljon. Sieltä voisi ottaa erikseen komean diskohitin, joka tuli esiin jo kohdassa 0:08:53 ja jonka nimi on ymmärtääkseni 설눈아 내려라 Seolnun-anaelyeola (joka on Googlen ohje ääntämiseen, ei varsinainen romanisointi)... olisiko suomeksi leijailevat lumihiutaleet? Se on vanha korealainen laulu, myös lastenlauluksi sopiva, mutta Moranbong teki siitä tanssittavan version. Se on myös selvää hittiainesta ja erikseen leikattuna jälkimmäisessä linkissä. Yleisö lähtee jo tässä vaiheessa hihkumaan. Puvustona Moranbongilla on tällä kertaa mustat minimekot, jotka jättävät myös käsivarret ja vasemman olkapään paljaiksi; oikean olkapään päällä on musta kangasruusu.
Laulajilla on pitkät iltapuvut, mutta samaa sarjaa. Koruja runsaasti nyt, etenkin laulajilla. Juhlapäivä, siviilipäivä, kaikki hyvin. Pääosin konsertti on aika tyypillinen uudenvuodenkonsertti ja laulut hivenen pitkästyttäviä, mutta niin kai niiden pitää tuollaisessa tilaisuudessa olla ympäri maailman. Raketin laukaisulaulu löytyy kohdasta 0:31:30. Kohdasta 0:44:40 alkaa mielenkiintoinen vartin mittainen osuus, jossa esitetään 10-30 s pätkiä maailmanmusiikkia. Pääosin länsimaista, mutta selvästi myös kiinalaistakin, ja epäilen että myös venäläistä, vaikka kaikkea en tuntenutkaan. Nopeita klassisen musiikin pätkiä, La cumparsitaa, wieniläisvalssia ja muuta iloisessa sotkussa. Mitään tällaista ei ole kuulunut kesän 2012 jälkeen. Viulistit hymyilivät välillä soittaessaan näitä. 0:50:30 on jopa harvinainen parin sekunnin pätkä missä he esiintyvät tanssityttöinä.
Keväällä 2013 on ollut erittäin kireä tilanne Yhdysvaltain ja Etelä-Korean suhteen, joten Moranbongin tyyli on vain sotilaallista ja patrioottista. Kansainvälistä musiikkia ei juuri ole. 1.2.2013 on pidetty yksi konsertti yhdessä Kansanarmeijan soittokunnan ja kuoron kanssa Pyongyangissa. Muutos näkyy tässä konsertissa hyvin. Yhtyeen ulkonäkö on muutettu. Selkein muutos on, että tyttöjen tukat on leikattu. Ennen ne olivat eri pituisia kullakin, hyvinkin pitkiä ja liehuvia, koristeellisesti aseteltuja, mutta nyt tukan pituus oli korkeintaan kaulalle asti. Naissotilastyyliin.
Puvusto on valkoiset uniformut, mutta hillittyjä koruja on korvissa, ranteissa ja kaulalla. Seonu Hyang Hui, johon räväkämpi tyyli ilmeisesti henkilöityi, on joutunut sivuosaan. Armeijan soittokunnan johtaja johtaa musiikkia, eikä hän, ja Moranbongin viulistien joukossakin hän näkyy kameroissa viimeisenä, eikä ensimmäisenä. Lihavampaa urkuriakaan ei paljoa näytetä, vaan enemmän laihempaa. Pääosassa konsertissa ovat laulajat; eli patrioottiset sanat, eivät sävelet. Taide on selvästi alistettu politiikalle. Rakettilaulu alkaa kohdassa 0:34:43, mutta se on vähän ponneton, puuroutuu suuren kuoron ja soittokunnan kanssa, eikä siinä hymyile kukaan. Konsertin ainoa instrumentaalikappale; kaikki muu on laulua.
Pohjois-Korea teki kolmannen ydinkokeensa 12.2.2013, minkä jälkeen kansainvälinen tilanne kiristyi entisestään, myös Kiinan johdon osoittaessa ärtymystä, ja YK:n pakotteiden kiristyttyä. Moranbongin toiminnassa sotilaallisuus lisääntyy. 11.4.102 eli 2013 on jälleen käyty jossakin varuskunnassa, jonka numero on 630. Voi olettaa että näitä varuskuntavierailuja olisi paljon enemmänkin. PKoreassa on maailman suurimmat asevoimat miesmäärällä mitattuna, lähes 10 miljoonaa, tosin reservikin tähän laskettuna, mutta joka tapauksessa varuskuntia riittää. Se on hyvin mielenkiintoinen video. Moranbong on selvästi keskushallituksen edustaja, joka otetaan vastaan ja hyvästellään sotilassoittokunnan soittaessa, joka kukitetaan tullen ja mennen, ja joka istuu eturivissä sotilaiden esittäessä ensin heille taitojaan. Taaemmassa rivissä katoksen alla kenraalien parissa istuu tosin Kim Jong Unin täti, joka edustaa aivan ylintä valtiojohtoa; perhedynastiahan PKorea on, muodollinen asema ei ole niin olellinen, eikä mitään virkaa tarvitse välttämättä olla ollenkaan. Tai oikeammin sanottuna PKorea on muutaman suvun hallitsema valtio; sukujen, joiden patriarkat kuuluivat Kim Il Sungin lähipiiriin 1930-luvulta eteenpäin. Heillä on hallussaan kaikki olennaiset johtavat asemat puolueessa, sotavoimissa ja valtion hallinnossa. Kimien suku vain on ylimpänä; muut tukevat sitä, jotta säilyttäisivät omat asemansa.
Moranbongilla oli nyt valkeat uniformut ilman koruja, en erottanut edes korvissakaan mitään. Tukka oli edelleen lyhyt. Laulut marsseja ja hempeää tunnelmointia; ehkä sellainen sopii sotilaille. Rakettilaulu tulee kohdassa 0:38:40 ja on jälleen suurin villitsijä. Konsertti upposi sotilaisiin hyvin. Todella hyvin. Naamasta näki. Enkeleitä kävi heille soittamassa ja laulamassa valtiopoppia.
25.4.2013 Monranbong on pitänyt konsertin Mokran talossa PKorean kansanarmeijan perustamisen 81-vuotispäivän kunniaksi. Yleisö on varsin arvovaltaista, eli puolueen, armeijan ja valtion ylintä johtoa sekä joukko ulkomaisia diplomaatteja. Videolla näkyvät nuoret miehet harmaissaan ovat sisäisen turvallisuuden joukkoja. Konsertti oli Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin haudoilla käyntien jälkeen, ennen arvovieraiden ruokailua, mikä tapahtui samassa salissa. Kim Jong Un oli paikalla, mutta koko koreografia oli erilainen kuin ennen. Ilmeisesti talvella lapsen synnyttänyt vaimo Ri Sol Ju ei saapunut saliin hänen vierellään, vaan istui laihtuneena erillään; North Korea Leadership Watch väittää hänen esiintyneen julkisesti ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen vasta kahta päivää tämän konsertin jälkeen, mutta kyllä hän videolla selvästi on mukana vaaleanpunaisessa puvussa eturivissä. Kamera käy hänessä useaan kertaan, mutta aviomiestä ei näytetä. Kim Jong Un esiintyy vain saapuessaan, jolloin hänelle hurrataan ja taputetaan, sekä poistuessaan, jolloin hänelle jälleen taputetaan; hän voisi yhtä hyvin olla kannettava patsas, valtiolippu tms, joka tuodaan ja viedään seremoniaan sopivissa kohdissa. Mitään johtajan arviota konsertista hän ei esitä kesän 2012 tapaan. Kansallislaulun soidessa KJU ei tehnyt kunniaa kuten on ennen tehnyt, vaikka hän on marsalkka ja sotavoimien ylipäällikkö; seisoi vain siviilien tapaan. Muut sotilaat kyllä tekivät. Vaikea tietää kuinka tätä tulkita, mutta jos tätä symboliikkaa vertaa heinäkuun 2012 symboliikkaan, niin marsalkka Kimin silloin lanseeraama symbolinen toimintatyyli on pantu kokonaan jäihin. Mikä hänen asemansa sitten lienee; johtaako hän maata, vai onko hän pelkkä koriste, jolle taputetaan ja hurrataan, ja jonka avulla järjestelmä hankkii tarvitsemansa perinnöllisen johtajuuden legitimiteetin?
Moranbongin ulkonäössä näkyi sama tilanne, kuten yllä kitaristi Kang Ryeong-huin muodossa. Poissa oli jo valkoinen uniformukin, ja nyt he soittivat maastopuvuissa, toki lyhythihaisissa ja minihameisissa, sekä korkeakorkoisissa sandaaleissa. Heillä oli myös sotilaan kauluslaatat, mutta niiden symboliikka ei ollut samanlainen kuin varsinaisten maavoimien sotilaiden, eli vihreällä pohjalla keltaisia viivoja (aliupseereille) tai keltaisia tähtiä (upseereille). Moranbongin jäsenillä oli punaisella pohjalla keltainen tulppaanin näköinen merkki laatoissaan, enkä tiedä sen merkitystä. Olkalaatoissa näkyy tarkemmat sotilasmerkit; vänrikkejä he näyttävät pääosin olevan, pari kapteenia seassa, Seonu Hyang-hui muun muassa. Joka tapauksessa heillä on upseerin eikä aliupseerin laatat. Yllättäen kevyet korut oli nyt hyväksytty sotilaspuvun kanssa, eli naisilla oli korva- ja rannerenkaita, meikin ollessa melkein huomaamaton. Musiikki oli osin reipasta sotilasmusiikkia, kuten tilaisuuteen kuuluu, patrioottisen hempeyden lisäksi, mutta heidän tyylilleen kuitenkin sovitettua. Jonkinlaista marssin, diskon ja progressiivisen viulurokin yhdistelmää. Moranbongin jäsenet pitkästä aikaa hymyilivät ja olivat iloisen näköisiä, konsertin alussa, vakavoituen sitten taas. Heitä ei sotilaallisuus sinänsä ilmeisesti haittaa, kunhan pääsevät soittamaan oman tyylistään musiikkia. Kuulijoiden arvovaltaisuus ei heitä selvästikään jännittänyt. Moranbongin yhtyeessä ei ole enää lihavaa urkuria. Piti miettiä pitkään onko hänet vaihdettu uuteen saman näköiseen, mutta kun videoita aikansa katsoo, niin kyllä hän on sama. Rajusti laihempana vain, tuolla sellisti Yoo Eun Jeongin takana.
Edellisissä helmikuun ja huhtikuun konserteissa häntä hädin tuskin näkin videoilla, vaikka hän paikalla olikin, joten hänen laihtumistaan ei oikein voinut seurata. Neljässä kuukaudessa hän joka tapauksessa menetti nopeasti suuren määrän kiloja, joten syöminen näinä kuukausina on ollut hyvin vähäistä. Valtiopopin soittaminen on kurinalaista toimintaa. Nyt tässä konsertissa kamera on seurannut häntä usein, eli hän on jälleen näyttämiskelpoinen. Vähän maassa toki on ruokaa muutenkin nyt keväällä kun varastot on syöty; moni muukin on nähnyt nälkää. Seonu Hyang-hui on palannut entiselle paikalleen johtajaksi, ja kamera seuraa häntä nyt viulisteista ensimmäisenä. Vaikea tietää mikä milloinkin on merkityksellistä ja mikä ei.
Heidän taitonsa menevät sotilaspoppia soittaessa jokseenkin hukkaan. Saisivat palata heinäkuun 2012 tyyliseen monipuolisempaan musiikkiin.
24.6.2013 Kim Jong-un vieraili kaukana pohjoisessa lähellä Kiinan rajaa tarkastamassa paikallisia tehtaita Kanggyen kaupungissa, Changangin provinssissa. Tällä kertaa ilmeisesti kohtuullisen tyytyväisenä; alueella on kiinalaista rahaa ja teknologiaa, joten tehtaat vaikuttavat toimivilta. Monranbong-yhtye oli hänellä mukanaan, mikä osoittaa jälleen kerran kuinka lähellä valtion johtoa se on. Kanggyen konserttisalin tekniikka ei riitä videoiden näyttämiseen bändin takana, mutta valojärjestelmä siellä on kuitenkin. Video jää vähän suttuiseksi. Yleisönä on paikallisia siviilejä, joille Moranbong-yhtye yhdessä johtajan näkemisen kanssa on kunniapalkinto. Konsertti on ammattitaitoinen, kappaleet ideologista peruskamaa, yleisön hyvin tuntemia lauluja. Erityisiä innovaatioita siinä ei ole. Youtubeen videon on pannut joku, joka ei oikein ole osannut; se on jaettu neljään osaan, joista yksi puuttuu:
1/4
2/4
3/4 puuttuu
4/4
27.7.2013 on Korean sodan päättymisen - PKorean kannalta sodan voittamisen - vuosipäivä, tällä kertaa 60-vuotispäivä. Tätä on juhlittu Pyongyangissa Mokran talossa sotavoimien johdon, sotaveteraanien ja nuorempienkin sotilaiden kanssa. Moranbong-yhtye on ensin pitänyt täysimittaisen konsertin, minkä jälkeen on syöty ja pidetty puheita. Laulut on tietysti pääosin sotilaallisia tällaisena vuosipäivänä, ja reipastuvat vielä loppua kohti. Vaatteet ovat kuitenkin vain valkeat; kevään 2013 ylikorostuneen militaristinen ulkoasu näyttää vähän lievenevän kesän tultua.
05:20 presidentti Kim Il-sung pitää puheen, bändi soittaa
13:00 alkaa hieno instrumentaali 17:15 asti
19:40 tienoilla on myös yli minuutin viuluintro, Seonu Hyang-hui soolona hivenen aikaa
32:50 alkaa selvä enkelikuoron pop-hitti, hyvin herttaisesti laulattu ja tanssittu; 34:15 zoomataan laulajien jalkoihin, ensimmäistä kertaa tuollainenkin näytetään.
36:50 presidentti Kim Il-sung saapuu taas pitämään puhetta, bändi soittaa
3.8.2013 - mahdollisesti, tarkka päivämäärä jää epäselväksi - on Moranbong-yhtyeen konsertti valtion kiitokseksi niille, jotka ottivat osaa 27.7 päivän paraateihin ja järjestelyihin. Tämän suuren konserttihallin nimeä ei koskaan kerrota, vaikka Mokran talon nimi aina muistetaan mainita. Konsertin ohjelmisto on pitkälti samanlainen kuin viikkoa aikaisemmassa konsertissakin, mutta ei kuitenkaan aivan; tämän konsertin kestokin on yli tunnin, ja versioissa on eroa. Esimerkiksi kansallislaulu alkaa tässä konsertissa a cappella kohdassa
0:03:00; nättiä, tällaistakin voisi olla enemmän.
0:5:50 on edellisessäkin konsertissa ollut presidentin puhe, vain ääni ja valokuva
0:13:30 - 0:17:30 sama komea monimutkainen instrumentaali, hyvin vakavana. Jokin oopperasävelmä luultavasti. Olen tähän kovin tykästynyt.
0:20:05 Seonu Hyang-hui vetää pienen nätin soolonsa
0:35:00 viulistit jopa jättivät viulunsa ja kävivät tanssityttöinä. Menossa on tämänkertainen pophitti. Mutta ei viulistien tanssista paljoa näe. Eikä sille näe mitään erityistä syytäkään, se on niin lyhyt; ehkä he vain halusivat käydä tekemässä jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
0:37:50 presidentti saapuu jälleen pitämään puheensa
0:50:50 on taas instrumentaali, sotilasmarssi. Tykkään näistä, koska taustavideosta huolimatta niissä taiteellinen ylittää poliittisen; lauluissa sokeroitu poliittinen on aina päällimmäisenä, paitsi pop-hiteissä, jotka on pelkkää sokeria, mutta sellaisina ok. Samoin a cappella -laulussa laulu itse menee poliittisen ylitse äänen, eikä sanojen, noustessa etusijalle. Seuraavan kappaleen intro on myös hieno; 0:54:57. Laulun jatkuessa näytetään kuinka osa yleisöstä villiintyy tanssimaan lavan edessä. Kuuluu Kim Jong Unin aikaiseen koreografiaan joissakin konserteissa.
1:04:10 alkaa mielenkiintoinen videosarja, joissa jokainen kolmesta valtionjohtajasta vuorollaan ojentaa aseen sotilaalle; symboloi syklistä dynastista aikakäsitystä, jossa järjestelmä ja sen toimintalogiikka pysyy aina samanlaisena. Ajan käsite on oikeastaan aion, kreikkalainen kosminen pitkän aikakauden käsite.
Youtuben videossa näyttäisi siltä, että kyseessä on yli kahden tunnin konsertti, mutta ei sentään. Konsertti loppuu kohdassa 1:12:07. Reilu kaksi tuntia selittyy sillä, että Youtube-versioon on liitetty täsmälleen sama konsertti kahteen kertaan peräkkäin. Jälleen joku mokaa ... videon julkaisija on tonpomail, jolla on täällä jo 653 videota, joten olettaisi kokemusta jo olevan ... nimimerkki hän kuitenkin varmaan on, tekninen toteuttaja saattaa vaihdella. Kuka milloinkin sattuu työvuorossa olemaan, elokuussa ehkä joku lomittaja tai harjoittelija ...
Elokuun lopussa alkoi outo uutisdraama, jossa ensin Facebookissa Moranbong-yhtyeen sivujen kommenttiosiossa levisi tieto, jonka mukaan yhtyeen jäsenet olisi tapettu. Sen jälkeen tieto tarkentui siihen, että eteläkorealainen sanomalehti Chosun Ilbo julkaisi uutisen, jossa epämääräisiin kiinalaislähteisiin viitaten väitettiin, että Hyon Song Wol, erittäin suosittu pkorealainen iskelmälaulaja, jonka väitettiin olleen Kim Jong Unin tyttöystävä tai rakastajatar noin 10 vuotta sitten, olisi pidätetty yhdessä tusinan muun Unhasu-orkesterin ja Wangjaesan-kevyen musiikin orkesterin jäsenen kanssa. Uutinen levisi nopeasti laajalti kansainvälisiinkin sanomalehtiin, kuten Daily Telegraphiin. Myös uutisoitiin että tapetut olisivat olleet nimenomaan Moranbong-yhtye. Pidätyksen syyksi esitettiin yhtäältä Raamattujen hallussapitoa, toisaalta pornovideon tekemistä myyntiin Kiinassa. Pidättämisen jälkeen heidät kaikki olisi kolmen päivän kuluttua teloitettu konekiväärein, samalla kun heidän perheenjäsenensä, sekä yllämainittujen orkestereiden jäsenet, sekä Moranbongin jäsenet, olisi pakotettu katsomaan. Tämän jälkeen perheenjäsenet siirrettiin vankileireille ja orkesterit hajotettiin; niiden jäsenien kohtaloista ei ollut tietoa. Japanilainen Asahi Shimbun (tosin sen sivuille ei enää pääse rekisteröitymättä japaniksi) spekuloi kuningatar Ri Sol Jun olevan sekä sekaantunut menneisyydessä pornoon ja seksiin, että olevan näiden teloitusten takana; hänhän oli ennen laulajana Unhasussa Hyon Song Wolin kanssa. Kaikki tämä herätti suunnattomasti raivoa PKoreassa, ja uutisen todenperäisyys kiellettiin.
Uutinen luultavasti oli pelkkää ekorealaista roskaa. Siellä on ennenkin lukemattomia kertoja julkaistu perättömiä huhuja Pkoreasta, samoin kuin pkorealaiset tekevät EKoreasta. Sotapropagandaa.
Kesti pitkään lokakuulle, ennen kuin mitään selvyyttä asiaan tuli. 17.10 julkaistiin 10.10.2013 pidetty konsertti Korean työväenpuolueen 68-synttäreiden kunniaksi suuren sotilassoittokunnan kanssa. Kaikki Moranbong-yhtyeen jäsenet ovat mukana, hyvässä kunnossa ja muuttumattomina. Videosta on kaksi eri julkaisua, Tonponmailin täällä ja Stimmekorean täällä. 15.10.2013 on ollut myös konsertti venäläisvieraille; North Korea Leadership Watch uutisoi sen, ja sillä on myös valokuva konsertista, mutta tuubissa tätä konserttia ei ole julkaistu. PKoreassa ei ole oikein mitään systemaattista julkaisupolitiikkaa. Jotain tapahtuu, jotain ei. Täysin harrastelijamaista ja sekavaa.
Moranbong soittaa ja laulaa valkeissa univormuissa, jotka ovat jo tulleet tavaksi. Kenttäpukuja käytettiin viimeksi huhtikuussa. Se uudistus on, että kaikilla on tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa valkeat hatut, jotka edelleen voimakkaasti yhdenmukaistavat heidän ulkonäköään.
Voi olla että se johtuu soittamisesta sotilassoittokunnan kanssa; näillä on kaikilla hatut. Voi olla, että se on uusi elementti Moranbongin asussa. Aika näyttää. Konsertti on reipas, mutta ei tuo kovin paljoa uutta siihen mitä on jo nähty. Pääosin lauletaan sosialistisen realismin lauluja.
0:36:58 alkaa ennen kuulematon instrumentaalikappale, ja
0:44:50 on kappale, jossa 4 viulua yksinään soittaa harvinaiseen kamarimusiikkityyliin, eikä edes mitään sokerimusiikkia. Tämä on poikkeuksellista, mutta saattaa kertoa siitä, että yhtyeellä itsellään, ja etenkin kapellimestarilla Seonu Huang Huilla, on taas sananvaltaa siihen, mitä ja millä tavalla soitetaan. Kappaleen lopetuskin tapahtuu vain muutama soitin lisäten.
Tietoni tähän eri aikoina päivittämääni kirjoitukseen ovat eri puolilta internettiä; PKorean valtiolliselta tietotoimistolta, North Korea Leadership Watchista, yhtyeen Facebook sivustolta, sekä erilaisilta verkon keskusteluforumeilta. Lee Jiminillä on erinomainen artikkeli PKorean musiikkinäyttämöstä täällä. Jotain saa aina selville, mutta aukkoja jää myös paljon. Kuvat ovat kuvakaappauksia konserteista; kansainvälinen tapa, jossa ei kysellä tekijänoikeuksia, mutta joita ei kukaan koskaan perääkään. Jos ne täällä blogissani alkavat kuvaajia häiritä, niin saa ne pois.
Pohjois-Koreassa on aina jotain yllättävää. Tällä kertaa poppia soittava tyttöbändi nimeltään Moranbong, suomeksi Pionikukkula. Kauniita naisia, hyvin soitettua musiikkia ja taistavideossa sotilaita hyökkäysvaunun kanssa etenemässä kohti vihollista. Moranbongiin on koottu äärimmäisen yllättäviä elementtejä. En ole varma mistä nimi tulee; Pyongyangissa on saman niminen kaupunginosa, ja koska yhtye on hyvin leimallisesti pyongyangilainen, voi nimi hyvin tulla tästä paikasta. Sen perusti Koren työväenpuolueen pääsihteeri, marsalkka Kim Jong Un luultavasti joskus vuoden 2012 alkupuolella, pian sen jälkeen kun hänet virallisesti nimettiin maan johtoon isänsä hautajaisten 28.12.2011 jälkeen. Hänen ilmoitetaan tehneen sen uuden vuosisadan kunniaksi, eli siis tietysti vuonna 101 Juche-laskua. Maan nykykalenterissahan aletaan laskea vuodet isoisä Kim Il Sungin syntymästä 1912. Uusi vuosisata vaatii uudenlaista tyyliä.
Yllättävyys on siinä että Kim Jong Un perusti pop-yhtyeen. Tosin se on musiikkityyli, joka tiettävästi leviää myös Pohjois-Koreassa koko ajan; ainakin eteläkorealaista nykymusiikkia levitetään nuorison keskuudessa DVDeinä, tikkuina ja MP3 soittimina. Niitä saa kiinan kautta salakuljetettuina. Toki vuoden 2000 jälkeen ennen välien kiristymistä 2008 Koreoiden välillä oli monenlaista kulttuurivaihtoa, myös muusikoiden ja ryhmien vierailuja puolin ja toisin, ja näitä konsertteja näytettiin televisiossa kummassakin maassa. Toisaalta myös johtaja itse koulupoikana Sveitsissä ja Saksassa 1993-2000 lienee väkisinkin kuullut poppia siellä ja sehän helposti tarttuu. Punk-tyylinen tukkatyyli hänellä on itselläänkin; ei sitä näe muilla PKoreassa. Joka tapauksessa hän perusti Pohjois-Koreaan tyttöbändin, joka soittaa valtiopoppia. Korean tietotoimisto on antanut asiasta seuraavan tiedotteen: "Kim Jong Un organized the Moranbong band as required by the new century, prompted by a grandiose plan to bring about a dramatic turn in the field of literature and arts this year in which a new century of Juche Korea begins.The band just several months old raised its curtain for its significant demonstration performance proclaiming its birth before the world." Moranbongissa on 16-18 jäsentä; laulajien määrä vaihtelee konserteittain. Soittajat ovat aina samat. Jäsenten nimet ovat:
Ensimmäinen sähköviulu ja yhtyeen johtaja:
Seonu Hyang-hui (선우향희)
Toinen sähköviulu: Hong Su-kyeong (홍수경)
Sähköalttoviulu: Cha Young-mi (차영미)
Sähkösello: Yoo Eun-jeong (유은정)
Syntetisaattorit: Kim Hyang-soon (김향순), Ri Hui-kyeong (리희경)
Saxofoni, klarinetti: Choi Jeong-im (최정임)
Piano: Kim Young-mi (김영미)
Rummut: Ri Yoon-hui (리윤희)
Sähkökitara: Kang Ryeong-hui (강령희)
Sähköbasso: Ri Seol-lan (리설란)
Laulu: Kim Yoo-kyeong (김유경), Kim Seol-mi (김설미), Ryu Jin-a (류진아), Pak Mi-kyeong (박미경), Jung Su-hyang (정수향), Pak Seon-hyeong (박선향), Ri Myeong-hui (리명희)
Naiset ovat nuoria ja kauniita, sekä erittäin taitavia muusikoita, joilla selvästi on takanaan pitkä klassisen musiikin koulutus. Täällä esimerkiksi on video, jolla Seonu Hyang-hui nykyistä vähän nuorempana soittaa puuviululla Zigeunerweisea. Bändin ytimenä ovat viulistit. He ovat eniten esillä niin soitossa kuin kameroiden kohteenakin, kitarat, saksofoni, rummut ja piano vain vierailevat ajoittain katseiden kohteena ja pieniä sooloja vedellen. Laulajat käyvät usein esiintymässä, mutta yhtä usein viulistit hoitavat pääesiintymisen. Johtajan nimen osalta kiinaksi löytyy kaksikin tapaa kirjoittaa se, nimittäin 鲜宇香美 ja 鮮于香美, joista jälkimmäinen saattaa olla oikeampi; romanisoinneissa variaatiota on vielä enemmän, yllä olevan ohella ainakin Sonu Hyang Hui, Sunwoo Hyanghui ja Seonu Hyang-hui. Hän on se joka yleensä soittaa katsomosta katsoen eniten vasemmalla. Tässä pianistin ja kitaristin seurassa; värimaailma ja visuaalisuus yleensä on hyvin dramaattista ja huolella tehtyä tässä ensimmäisessä konsertissa heinäkuussa 2012.
.png)
He ovat erittäin ammattilaisia. Joko kaikki tai suurin osa heistä on Pyongyangin Kim Won-gyun konservatorion kasvatteja. Noin suurella ammattimuusikkokokoonpanolla yhtye saa luotua hyvin laajan ja syvän äänimaailman. Pkorealaiseen tapaan kaikki on äärimmäisen hyvin harjoiteltua. Yhtye soittaa aina saumattomasti yhteen ja pysyy aina erittäin täsmällisesti samassa tahdissa.
Heillä on aina hameet; joskus pitkät, yleensä lyhyet; vain rumpalilla on aina housut. Yleisöstä ja konsertin teemasta riippuen tyylit vaihtelevat; alkuaikojen konserteissa, jotka oli selvästi suunnattu myös kansainväliselle yleisölle, heillä oli yleensä siviiliminihameet, sekä koruja kaulalla ja korvissa. Laulajien vaatetus tosin oli osin tähän aikaan vielä Unhasu-orkesterin tyylinen Choson-ot, osin hyvin lyhyet kimalleminihameet. Heidän soittaessaan sotilaallista poppia heillä on joko ruskeat sotilasminihameet, tai valkeat minihameunivormut, jotka eivät ole aivan sotiaalliset, mutta univormut kuitenkin; näissä tapauksissa koruja ei juuri käytetä, ei etenkään sotilaspuvun kanssa. Joka tapauksessa he ovat yhdenlaisia uuden naismuodin edelläkävijöitä PKoreassa, ehkäpä kimaltelevine koruineen myös lupaus mahdollisesta tulevasta yltäkylläisyydestä uuden johtajan alaisuudessa.
He eivät ole erityisen laihoja. Eivät nyt lihaviakaan, paitsi ehkä toinen urkuri on jopa pikkuisen lihavakin. Mutta minkäänlaista puutteen merkkiä heissä ei ole. Sekin merkitsee jotakin PKorean kaltaisessa hierarkisessa yhteiskunnassa. He ovat kotoisin kohtalaisen läheltä huippua. Pohjalta ei edes pääse soittamaan tällaisiin yhtyeisiin, vaan yhteiskunnan pohjalla pysytään pohjalla. Samaa kertoo heidän varmuutensa ja itseluottamuksensa. He eivät arastele esiintyä millaiselle yleisölle tahansa. He ovat tottuneet eliittiin. Heidän tehtävänsä valtiopopin soittajina asettaa heille tietyt rajat, mutta niiden sisällä he myös saattavat käyttäytyä hyvin vapaasti lavalla ja leikitellä siellä, myös valtiojohdon silmien alla. He tuntevat eteläkorealaisia ja varmasti myös läntisiä musiikkivideoita, joista voi ottaa lavaliikehtimisen mallia. Klassisen musiikin peruskoulutus, johon lisätään kiinnostus diskon tyyliseen hyvin vetävään rytmilliseen musiikkiin, varmaan luonnehtii heitä parhaiten. Kuuluminen selvästi kansalliseen eliittiin ei ole mikään paha asia sinänsä. He ovat hyvin taitavia artisteja, ja kohtelen heitä nimenomaan sellaisina. Heidän yhteiskunnalliset juurensa panee kuitenkin selvästi merkille.
Moranbongin debytoi 6.7.2012 Pyongyangissa, paikassa, jonka lava oli elektronisoitu täydellisesti, valoin, tähtisadekonein ja valtavin kuvaruuduin, joiden kautta saattoi näyttää sekä yhtyettä että lauluihin liittyviä videoita. Visuaalisen näyttävyyden lisäksi yllättävää oli musiikkivalinta. Siihen kuului toki korealaisia lauluja, kuten kaiken aloittava korealaisista korealaisin Arirang (taustavideossa näkyy pyhä Paktu-vuori), mutta myös eurooppalaista klassista musiikkia, kuten Czardas kohdassa 0:10:14. Moranbongista tuli välittömästi superyhtye PKoreassa; kerrotaan, että kaupunkien kadut ovat tyhjät kun Moranbong esiintyy televisiossa. Kaikki, jotka voivat, ovat katsomassa. Maailmalla Utubessa levinnein video on laulajien kimallehameissa esittämä laulu, joka näyttää diskopopilta, mutta mikään ei ole varmaa. Sen nimeksi annetaan Let's Learn ja Opiskelkaa valtion parhaaksi!, ja niin kiinalainen käännöskin menee (学习吧 Xuéxí ba!), mutta korealainen nimi, jota he laulussa koko ajan toistavat, on 배우자 (Baeuja) ja tarkoittaa aviopuolisoa. En saa selvää asiasta enempää. Konserttivideolla se on kohdassa 0:20:10. Sitä edeltää nätti balladi kohdassa 0:17:30, sekin lyhyissä hameissa. 0:43:40 tulee komea Voittajan laulu 승리자들 nopeana versiona; erillisjulkaisuna täällä.
0:47:45 alkaa väliajan jälkeen konsertin sensaatiomainen amerikkalainen osuus, joka lähtee liikkeelle Rockyn teemalla. Seassa on kyllä myös eurooppalaista, ja saattaa olla kiinalaistakin. Esimerkiksi 0:55:50 tulee komea diskohitti, jonka nimeä en kuitenkaan tiedä. My Way tulee 0:59:40. 1:05:00 tulee Kukkaistytön laulu 들꽃 세송이, josta siitäkään en tiedä mistä se on kotoisin; erillisenä täällä. Sensaatiomaisin elementti on Walt Disneyn animaatioiden musiikki, taustalla Disneyn filminpätkiä ja lavalla Mikki ja Minni Hiiri, Nalle Puh yms hahmoja tanssimassa; erillisenä yo linkissä, konsertissa kohdalla 1:11:30. Tiettävästi ensimmäinen kerta kun P-Korean televisiossa on esitetty amerikkalaista kulttuuria, ainakin tällä tavalla positiivisessa valossa. Konsertin päättää kuitenkin aitokorealainen Me rakastamme kansamme johtajaa/inmin-i salanghaneun uli lyeongdoja 인민이 사랑하는 우리 령도자 kohdassa 1:36:20. Eli Kim Jong Unin ylistykseen konsertti päättyi. Äärimmäisen laajakirjoinen esitys.
28.7.2012 oli seuraava konsertti, edelleen pääkaupungissa. Teemana oli Korean sota ja sen aselevon solmimisen vuosipäivä 28.7.1953, joten tässä puolet ajasta soitettiin sotilaspuvussa ja toinen puoli siviilipuvussa. Tämä on ehkä paras Moranbongin konserteista; vetävää musiikkia, mukava tunnelma, soittajat hyvällä tuulella ja ohjelmisto monipuolinen. Tässä Seonu Hyang Hui hymyilee
25.8.2012 oli vierailu jossain itärannikon varuskunnassa itsensä Kim Jong Unin kanssa. Tämä on vähän jännittynyt ja ilmaisullisesti ahdas konsertti; pääteemana on Jong Unin ylistäminen ja legitimointi sotilaille, musiikki yksipuolista ja laulut enempi emotionaalisen hempeän pitkäveteisiä.
Lokakuussa on annettu yksi konsertti 10.10.2012. Tämä on siviiliyleisölle, mutta tässä konsertissa jäivät pois siviiliminihameet, iltapuvut ja kimallemekot. Niiden sijalle tuli valkoinen uniformu, joka ei aivan ole sotilaspuku, mutta sen tyylinen kuitenkin. Sotilaitahan he toki ovat; näkee siitä miten ne, jotka eivät ole esiintymässä, tekevät asennossa kunniaa kansallislaulun soidessa. Hillityt korut on tämän asun kanssa sallittu korvissa, ranteissa ja joillakin näkyy olevan myös nilkassa tai kaulalla. Musiikki on enempi hempeää poliittista elokuvamusiikkia. Yksi popahtavampi ja viettelevää tanssia sisältävä laulu konsertissa on, nimenä on ymmärtääkseni 우등불 Udeungbul, joka voisi olla Wun lyhty, kuka Wu sitten lieneekään. Kyllä tähän koreaa kunnolla osaava tarvittaisiin. Konsertissa kohdalla 1:11:11, mutta joku on kaivanut sen erikseen tuon linkin taakse. Joka tapauksessa taustavideon tarina on kuitenkin paraatia ja poliittista hurmosta, lauloivat ja tanssivat naiset miten tahansa. He ja video eivät mene ollenkaan yksiin - kun sitä täältä katsoo, mutta mitä ilmeisimmin ne PKoreassa menevät yksiin.
Ja toinenkin 30.10.2012 Kim Il Sungin sotilasakatemian 60-vuotispäivän kunniaksi, samoissa asuissa. Tämä on vauhdikkaampi konsertti, vaikka kaiholauluakin toki on, mutta esimerkiksi kohdassa 0:18:25 on hienoa viulunsoittoa, ja edellä mainitsemani Udeungbul tulee lähes identtisenä versiona kohdassa 0:22:30. Yhtyeessä on iloisempi henki kun he pääsevät näyttämään taitojaan, olipa se sitten sotilasmusiikkia tai klassista. Tai klassista näissä ei enää kyllä kuulla, vain korealaisia sävellyksiä sikäli kuin noita tunnen. Videossa on vain vasen ääniraita. Ei se haittaa. Tämä on aika hyvä konsertti.
Seuraava konsertti lienee ollut vasta joulukuussa, 21.12.2012, Mokran talon pienellä lavalla, sen kunniaksi että PKorea onnistui ensimmäistä kertaa laukaisemaan satelliitin kiertämään maata; Kwangmyongsong-3 raketin 2 versio lähti ilmaan 12.12.2012 ja meni minne pitikin. Satelliitti lähti kiertämään maata, voi olla taivaalla vieläkin. Numeraalisesti onnekkaana päivänä. Se oli suuri päivä Pohjois-Koreassa, ja nainen, joka tavallisesti lukee uutisia televisiossa, on paikalla konsertin alussa lavalla kertomassa satelliitin laukaisun onnistumisesta uskomattomaan tapaansa. Häntä ei voi moni jäljitellä. Moranbongin jäsenillä on tutut valkoiset uniformut, hillitty meikki ja hillityt korut. Nilkoissa kuitenkin enemmän helisevää kuin edellisellä kerralla. Tunnelma on melkeinpä riehakas. Ainakin iloinen ja reipas. Esimerkiksi heinäkuulta tuttu opiskelulaulu Baeuja tulee esiin kohdassa 0:18:40 ja sen perään seuraa nopeasti Udeungbul. Musiikki on popiksi muutettua sotilasmusiikkia, diskoksi tehtyjä poliittisia lauluja ja jokunen poliittinen balladi. Yleisönä on teknikkoja ja muuta onnistuneen laukaisun hyväksi töitä tehneitä; alkuun jäykempiä, konsertin edetessä innostuneempia pukumiehiä. Moranbongin konsertti on heille yksi palkinto onnistumisesta. Edessä viulistit, taaempana saksofinisti ja urkurit.
.png)
Moranbong teki laukaisua juhlistamaan oman versionsa 단숨에 Dansume -nimisestä sotilaslaulusta. Kuuluisa myös siksi että siinä zoomataan ulos Yhdysvaltain länsirannikolta, minkä jälkeen maapallo räjähtää. Täällä erikseen leikattuna. Iso hitti myös seuraavan kevään konserteissa. Dansume tarkoittaa "tauotta", ja sotilaslaulun sanoissa lauletaan sotilaista jotka kulkevat voittoisasta taistelusta toiseen ilman taukoja. Sotilaskuoron version näkee täältä halutessaan. Mitä Moranbong sille tekee on, että yhtye lisää lauluun rajuutta ja nopeutta, sekä klassisen musiikin että 1970-luvun diskon sävyjä. Hitti on valmis. Moranbongin esityksessä on kuitenkin vain yksi sana jota toistetaan, ja se ei ole dansume, vaan kuulostaa sanalta "hanse". Koreaksi se kirjoittuisi muotoon 한세, joka tarkoittaa vuosisataa. En taas tiedä mistä on kyse; pitäisi osata kieltä. Joka tapauksessa laulu on ilmeistä hittimateriaalia, esiintyy usein myöhemmin Moranbongin konserteissa. Toinen erillisversio on seuraavasta Uudenvuoden konsertista ja ainakin tämä myöhempi erikseen leikkaus kannattaa katsoa. Tuollaista käytöstä yleisöltä ei olisi voinut odottaa isän Kim Jon Ilin aikana. Osa ryntää lavan eteen tanssimaan. Ehkä kuitenkin käskettyinä; tanssijat näyttävät kaikki lähteneen liikkeelle määrätyiltä paikoilta. Performanssin varsinainen auditorio taitaa olla television katsojat ympäri valtakuntaa.
Uudenvuoden konsertti on seurannut pian 1.1.2013; yhtyeellä on kova tahti, myös koska ohjelmisto on aina osittain uusi. Sen pitää harjoitella erittäin paljon. Sieltä voisi ottaa erikseen komean diskohitin, joka tuli esiin jo kohdassa 0:08:53 ja jonka nimi on ymmärtääkseni 설눈아 내려라 Seolnun-anaelyeola (joka on Googlen ohje ääntämiseen, ei varsinainen romanisointi)... olisiko suomeksi leijailevat lumihiutaleet? Se on vanha korealainen laulu, myös lastenlauluksi sopiva, mutta Moranbong teki siitä tanssittavan version. Se on myös selvää hittiainesta ja erikseen leikattuna jälkimmäisessä linkissä. Yleisö lähtee jo tässä vaiheessa hihkumaan. Puvustona Moranbongilla on tällä kertaa mustat minimekot, jotka jättävät myös käsivarret ja vasemman olkapään paljaiksi; oikean olkapään päällä on musta kangasruusu.
Laulajilla on pitkät iltapuvut, mutta samaa sarjaa. Koruja runsaasti nyt, etenkin laulajilla. Juhlapäivä, siviilipäivä, kaikki hyvin. Pääosin konsertti on aika tyypillinen uudenvuodenkonsertti ja laulut hivenen pitkästyttäviä, mutta niin kai niiden pitää tuollaisessa tilaisuudessa olla ympäri maailman. Raketin laukaisulaulu löytyy kohdasta 0:31:30. Kohdasta 0:44:40 alkaa mielenkiintoinen vartin mittainen osuus, jossa esitetään 10-30 s pätkiä maailmanmusiikkia. Pääosin länsimaista, mutta selvästi myös kiinalaistakin, ja epäilen että myös venäläistä, vaikka kaikkea en tuntenutkaan. Nopeita klassisen musiikin pätkiä, La cumparsitaa, wieniläisvalssia ja muuta iloisessa sotkussa. Mitään tällaista ei ole kuulunut kesän 2012 jälkeen. Viulistit hymyilivät välillä soittaessaan näitä. 0:50:30 on jopa harvinainen parin sekunnin pätkä missä he esiintyvät tanssityttöinä.
Keväällä 2013 on ollut erittäin kireä tilanne Yhdysvaltain ja Etelä-Korean suhteen, joten Moranbongin tyyli on vain sotilaallista ja patrioottista. Kansainvälistä musiikkia ei juuri ole. 1.2.2013 on pidetty yksi konsertti yhdessä Kansanarmeijan soittokunnan ja kuoron kanssa Pyongyangissa. Muutos näkyy tässä konsertissa hyvin. Yhtyeen ulkonäkö on muutettu. Selkein muutos on, että tyttöjen tukat on leikattu. Ennen ne olivat eri pituisia kullakin, hyvinkin pitkiä ja liehuvia, koristeellisesti aseteltuja, mutta nyt tukan pituus oli korkeintaan kaulalle asti. Naissotilastyyliin.
Puvusto on valkoiset uniformut, mutta hillittyjä koruja on korvissa, ranteissa ja kaulalla. Seonu Hyang Hui, johon räväkämpi tyyli ilmeisesti henkilöityi, on joutunut sivuosaan. Armeijan soittokunnan johtaja johtaa musiikkia, eikä hän, ja Moranbongin viulistien joukossakin hän näkyy kameroissa viimeisenä, eikä ensimmäisenä. Lihavampaa urkuriakaan ei paljoa näytetä, vaan enemmän laihempaa. Pääosassa konsertissa ovat laulajat; eli patrioottiset sanat, eivät sävelet. Taide on selvästi alistettu politiikalle. Rakettilaulu alkaa kohdassa 0:34:43, mutta se on vähän ponneton, puuroutuu suuren kuoron ja soittokunnan kanssa, eikä siinä hymyile kukaan. Konsertin ainoa instrumentaalikappale; kaikki muu on laulua.
Pohjois-Korea teki kolmannen ydinkokeensa 12.2.2013, minkä jälkeen kansainvälinen tilanne kiristyi entisestään, myös Kiinan johdon osoittaessa ärtymystä, ja YK:n pakotteiden kiristyttyä. Moranbongin toiminnassa sotilaallisuus lisääntyy. 11.4.102 eli 2013 on jälleen käyty jossakin varuskunnassa, jonka numero on 630. Voi olettaa että näitä varuskuntavierailuja olisi paljon enemmänkin. PKoreassa on maailman suurimmat asevoimat miesmäärällä mitattuna, lähes 10 miljoonaa, tosin reservikin tähän laskettuna, mutta joka tapauksessa varuskuntia riittää. Se on hyvin mielenkiintoinen video. Moranbong on selvästi keskushallituksen edustaja, joka otetaan vastaan ja hyvästellään sotilassoittokunnan soittaessa, joka kukitetaan tullen ja mennen, ja joka istuu eturivissä sotilaiden esittäessä ensin heille taitojaan. Taaemmassa rivissä katoksen alla kenraalien parissa istuu tosin Kim Jong Unin täti, joka edustaa aivan ylintä valtiojohtoa; perhedynastiahan PKorea on, muodollinen asema ei ole niin olellinen, eikä mitään virkaa tarvitse välttämättä olla ollenkaan. Tai oikeammin sanottuna PKorea on muutaman suvun hallitsema valtio; sukujen, joiden patriarkat kuuluivat Kim Il Sungin lähipiiriin 1930-luvulta eteenpäin. Heillä on hallussaan kaikki olennaiset johtavat asemat puolueessa, sotavoimissa ja valtion hallinnossa. Kimien suku vain on ylimpänä; muut tukevat sitä, jotta säilyttäisivät omat asemansa.
Moranbongilla oli nyt valkeat uniformut ilman koruja, en erottanut edes korvissakaan mitään. Tukka oli edelleen lyhyt. Laulut marsseja ja hempeää tunnelmointia; ehkä sellainen sopii sotilaille. Rakettilaulu tulee kohdassa 0:38:40 ja on jälleen suurin villitsijä. Konsertti upposi sotilaisiin hyvin. Todella hyvin. Naamasta näki. Enkeleitä kävi heille soittamassa ja laulamassa valtiopoppia.
25.4.2013 Monranbong on pitänyt konsertin Mokran talossa PKorean kansanarmeijan perustamisen 81-vuotispäivän kunniaksi. Yleisö on varsin arvovaltaista, eli puolueen, armeijan ja valtion ylintä johtoa sekä joukko ulkomaisia diplomaatteja. Videolla näkyvät nuoret miehet harmaissaan ovat sisäisen turvallisuuden joukkoja. Konsertti oli Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin haudoilla käyntien jälkeen, ennen arvovieraiden ruokailua, mikä tapahtui samassa salissa. Kim Jong Un oli paikalla, mutta koko koreografia oli erilainen kuin ennen. Ilmeisesti talvella lapsen synnyttänyt vaimo Ri Sol Ju ei saapunut saliin hänen vierellään, vaan istui laihtuneena erillään; North Korea Leadership Watch väittää hänen esiintyneen julkisesti ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen vasta kahta päivää tämän konsertin jälkeen, mutta kyllä hän videolla selvästi on mukana vaaleanpunaisessa puvussa eturivissä. Kamera käy hänessä useaan kertaan, mutta aviomiestä ei näytetä. Kim Jong Un esiintyy vain saapuessaan, jolloin hänelle hurrataan ja taputetaan, sekä poistuessaan, jolloin hänelle jälleen taputetaan; hän voisi yhtä hyvin olla kannettava patsas, valtiolippu tms, joka tuodaan ja viedään seremoniaan sopivissa kohdissa. Mitään johtajan arviota konsertista hän ei esitä kesän 2012 tapaan. Kansallislaulun soidessa KJU ei tehnyt kunniaa kuten on ennen tehnyt, vaikka hän on marsalkka ja sotavoimien ylipäällikkö; seisoi vain siviilien tapaan. Muut sotilaat kyllä tekivät. Vaikea tietää kuinka tätä tulkita, mutta jos tätä symboliikkaa vertaa heinäkuun 2012 symboliikkaan, niin marsalkka Kimin silloin lanseeraama symbolinen toimintatyyli on pantu kokonaan jäihin. Mikä hänen asemansa sitten lienee; johtaako hän maata, vai onko hän pelkkä koriste, jolle taputetaan ja hurrataan, ja jonka avulla järjestelmä hankkii tarvitsemansa perinnöllisen johtajuuden legitimiteetin?
Moranbongin ulkonäössä näkyi sama tilanne, kuten yllä kitaristi Kang Ryeong-huin muodossa. Poissa oli jo valkoinen uniformukin, ja nyt he soittivat maastopuvuissa, toki lyhythihaisissa ja minihameisissa, sekä korkeakorkoisissa sandaaleissa. Heillä oli myös sotilaan kauluslaatat, mutta niiden symboliikka ei ollut samanlainen kuin varsinaisten maavoimien sotilaiden, eli vihreällä pohjalla keltaisia viivoja (aliupseereille) tai keltaisia tähtiä (upseereille). Moranbongin jäsenillä oli punaisella pohjalla keltainen tulppaanin näköinen merkki laatoissaan, enkä tiedä sen merkitystä. Olkalaatoissa näkyy tarkemmat sotilasmerkit; vänrikkejä he näyttävät pääosin olevan, pari kapteenia seassa, Seonu Hyang-hui muun muassa. Joka tapauksessa heillä on upseerin eikä aliupseerin laatat. Yllättäen kevyet korut oli nyt hyväksytty sotilaspuvun kanssa, eli naisilla oli korva- ja rannerenkaita, meikin ollessa melkein huomaamaton. Musiikki oli osin reipasta sotilasmusiikkia, kuten tilaisuuteen kuuluu, patrioottisen hempeyden lisäksi, mutta heidän tyylilleen kuitenkin sovitettua. Jonkinlaista marssin, diskon ja progressiivisen viulurokin yhdistelmää. Moranbongin jäsenet pitkästä aikaa hymyilivät ja olivat iloisen näköisiä, konsertin alussa, vakavoituen sitten taas. Heitä ei sotilaallisuus sinänsä ilmeisesti haittaa, kunhan pääsevät soittamaan oman tyylistään musiikkia. Kuulijoiden arvovaltaisuus ei heitä selvästikään jännittänyt. Moranbongin yhtyeessä ei ole enää lihavaa urkuria. Piti miettiä pitkään onko hänet vaihdettu uuteen saman näköiseen, mutta kun videoita aikansa katsoo, niin kyllä hän on sama. Rajusti laihempana vain, tuolla sellisti Yoo Eun Jeongin takana.
Edellisissä helmikuun ja huhtikuun konserteissa häntä hädin tuskin näkin videoilla, vaikka hän paikalla olikin, joten hänen laihtumistaan ei oikein voinut seurata. Neljässä kuukaudessa hän joka tapauksessa menetti nopeasti suuren määrän kiloja, joten syöminen näinä kuukausina on ollut hyvin vähäistä. Valtiopopin soittaminen on kurinalaista toimintaa. Nyt tässä konsertissa kamera on seurannut häntä usein, eli hän on jälleen näyttämiskelpoinen. Vähän maassa toki on ruokaa muutenkin nyt keväällä kun varastot on syöty; moni muukin on nähnyt nälkää. Seonu Hyang-hui on palannut entiselle paikalleen johtajaksi, ja kamera seuraa häntä nyt viulisteista ensimmäisenä. Vaikea tietää mikä milloinkin on merkityksellistä ja mikä ei.
Heidän taitonsa menevät sotilaspoppia soittaessa jokseenkin hukkaan. Saisivat palata heinäkuun 2012 tyyliseen monipuolisempaan musiikkiin.
24.6.2013 Kim Jong-un vieraili kaukana pohjoisessa lähellä Kiinan rajaa tarkastamassa paikallisia tehtaita Kanggyen kaupungissa, Changangin provinssissa. Tällä kertaa ilmeisesti kohtuullisen tyytyväisenä; alueella on kiinalaista rahaa ja teknologiaa, joten tehtaat vaikuttavat toimivilta. Monranbong-yhtye oli hänellä mukanaan, mikä osoittaa jälleen kerran kuinka lähellä valtion johtoa se on. Kanggyen konserttisalin tekniikka ei riitä videoiden näyttämiseen bändin takana, mutta valojärjestelmä siellä on kuitenkin. Video jää vähän suttuiseksi. Yleisönä on paikallisia siviilejä, joille Moranbong-yhtye yhdessä johtajan näkemisen kanssa on kunniapalkinto. Konsertti on ammattitaitoinen, kappaleet ideologista peruskamaa, yleisön hyvin tuntemia lauluja. Erityisiä innovaatioita siinä ei ole. Youtubeen videon on pannut joku, joka ei oikein ole osannut; se on jaettu neljään osaan, joista yksi puuttuu:
1/4
2/4
3/4 puuttuu
4/4
27.7.2013 on Korean sodan päättymisen - PKorean kannalta sodan voittamisen - vuosipäivä, tällä kertaa 60-vuotispäivä. Tätä on juhlittu Pyongyangissa Mokran talossa sotavoimien johdon, sotaveteraanien ja nuorempienkin sotilaiden kanssa. Moranbong-yhtye on ensin pitänyt täysimittaisen konsertin, minkä jälkeen on syöty ja pidetty puheita. Laulut on tietysti pääosin sotilaallisia tällaisena vuosipäivänä, ja reipastuvat vielä loppua kohti. Vaatteet ovat kuitenkin vain valkeat; kevään 2013 ylikorostuneen militaristinen ulkoasu näyttää vähän lievenevän kesän tultua.
05:20 presidentti Kim Il-sung pitää puheen, bändi soittaa
13:00 alkaa hieno instrumentaali 17:15 asti
19:40 tienoilla on myös yli minuutin viuluintro, Seonu Hyang-hui soolona hivenen aikaa
32:50 alkaa selvä enkelikuoron pop-hitti, hyvin herttaisesti laulattu ja tanssittu; 34:15 zoomataan laulajien jalkoihin, ensimmäistä kertaa tuollainenkin näytetään.
36:50 presidentti Kim Il-sung saapuu taas pitämään puhetta, bändi soittaa
3.8.2013 - mahdollisesti, tarkka päivämäärä jää epäselväksi - on Moranbong-yhtyeen konsertti valtion kiitokseksi niille, jotka ottivat osaa 27.7 päivän paraateihin ja järjestelyihin. Tämän suuren konserttihallin nimeä ei koskaan kerrota, vaikka Mokran talon nimi aina muistetaan mainita. Konsertin ohjelmisto on pitkälti samanlainen kuin viikkoa aikaisemmassa konsertissakin, mutta ei kuitenkaan aivan; tämän konsertin kestokin on yli tunnin, ja versioissa on eroa. Esimerkiksi kansallislaulu alkaa tässä konsertissa a cappella kohdassa
0:03:00; nättiä, tällaistakin voisi olla enemmän.
0:5:50 on edellisessäkin konsertissa ollut presidentin puhe, vain ääni ja valokuva
0:13:30 - 0:17:30 sama komea monimutkainen instrumentaali, hyvin vakavana. Jokin oopperasävelmä luultavasti. Olen tähän kovin tykästynyt.
0:20:05 Seonu Hyang-hui vetää pienen nätin soolonsa
0:35:00 viulistit jopa jättivät viulunsa ja kävivät tanssityttöinä. Menossa on tämänkertainen pophitti. Mutta ei viulistien tanssista paljoa näe. Eikä sille näe mitään erityistä syytäkään, se on niin lyhyt; ehkä he vain halusivat käydä tekemässä jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
0:37:50 presidentti saapuu jälleen pitämään puheensa
0:50:50 on taas instrumentaali, sotilasmarssi. Tykkään näistä, koska taustavideosta huolimatta niissä taiteellinen ylittää poliittisen; lauluissa sokeroitu poliittinen on aina päällimmäisenä, paitsi pop-hiteissä, jotka on pelkkää sokeria, mutta sellaisina ok. Samoin a cappella -laulussa laulu itse menee poliittisen ylitse äänen, eikä sanojen, noustessa etusijalle. Seuraavan kappaleen intro on myös hieno; 0:54:57. Laulun jatkuessa näytetään kuinka osa yleisöstä villiintyy tanssimaan lavan edessä. Kuuluu Kim Jong Unin aikaiseen koreografiaan joissakin konserteissa.
1:04:10 alkaa mielenkiintoinen videosarja, joissa jokainen kolmesta valtionjohtajasta vuorollaan ojentaa aseen sotilaalle; symboloi syklistä dynastista aikakäsitystä, jossa järjestelmä ja sen toimintalogiikka pysyy aina samanlaisena. Ajan käsite on oikeastaan aion, kreikkalainen kosminen pitkän aikakauden käsite.
Youtuben videossa näyttäisi siltä, että kyseessä on yli kahden tunnin konsertti, mutta ei sentään. Konsertti loppuu kohdassa 1:12:07. Reilu kaksi tuntia selittyy sillä, että Youtube-versioon on liitetty täsmälleen sama konsertti kahteen kertaan peräkkäin. Jälleen joku mokaa ... videon julkaisija on tonpomail, jolla on täällä jo 653 videota, joten olettaisi kokemusta jo olevan ... nimimerkki hän kuitenkin varmaan on, tekninen toteuttaja saattaa vaihdella. Kuka milloinkin sattuu työvuorossa olemaan, elokuussa ehkä joku lomittaja tai harjoittelija ...
Elokuun lopussa alkoi outo uutisdraama, jossa ensin Facebookissa Moranbong-yhtyeen sivujen kommenttiosiossa levisi tieto, jonka mukaan yhtyeen jäsenet olisi tapettu. Sen jälkeen tieto tarkentui siihen, että eteläkorealainen sanomalehti Chosun Ilbo julkaisi uutisen, jossa epämääräisiin kiinalaislähteisiin viitaten väitettiin, että Hyon Song Wol, erittäin suosittu pkorealainen iskelmälaulaja, jonka väitettiin olleen Kim Jong Unin tyttöystävä tai rakastajatar noin 10 vuotta sitten, olisi pidätetty yhdessä tusinan muun Unhasu-orkesterin ja Wangjaesan-kevyen musiikin orkesterin jäsenen kanssa. Uutinen levisi nopeasti laajalti kansainvälisiinkin sanomalehtiin, kuten Daily Telegraphiin. Myös uutisoitiin että tapetut olisivat olleet nimenomaan Moranbong-yhtye. Pidätyksen syyksi esitettiin yhtäältä Raamattujen hallussapitoa, toisaalta pornovideon tekemistä myyntiin Kiinassa. Pidättämisen jälkeen heidät kaikki olisi kolmen päivän kuluttua teloitettu konekiväärein, samalla kun heidän perheenjäsenensä, sekä yllämainittujen orkestereiden jäsenet, sekä Moranbongin jäsenet, olisi pakotettu katsomaan. Tämän jälkeen perheenjäsenet siirrettiin vankileireille ja orkesterit hajotettiin; niiden jäsenien kohtaloista ei ollut tietoa. Japanilainen Asahi Shimbun (tosin sen sivuille ei enää pääse rekisteröitymättä japaniksi) spekuloi kuningatar Ri Sol Jun olevan sekä sekaantunut menneisyydessä pornoon ja seksiin, että olevan näiden teloitusten takana; hänhän oli ennen laulajana Unhasussa Hyon Song Wolin kanssa. Kaikki tämä herätti suunnattomasti raivoa PKoreassa, ja uutisen todenperäisyys kiellettiin.
Uutinen luultavasti oli pelkkää ekorealaista roskaa. Siellä on ennenkin lukemattomia kertoja julkaistu perättömiä huhuja Pkoreasta, samoin kuin pkorealaiset tekevät EKoreasta. Sotapropagandaa.
Kesti pitkään lokakuulle, ennen kuin mitään selvyyttä asiaan tuli. 17.10 julkaistiin 10.10.2013 pidetty konsertti Korean työväenpuolueen 68-synttäreiden kunniaksi suuren sotilassoittokunnan kanssa. Kaikki Moranbong-yhtyeen jäsenet ovat mukana, hyvässä kunnossa ja muuttumattomina. Videosta on kaksi eri julkaisua, Tonponmailin täällä ja Stimmekorean täällä. 15.10.2013 on ollut myös konsertti venäläisvieraille; North Korea Leadership Watch uutisoi sen, ja sillä on myös valokuva konsertista, mutta tuubissa tätä konserttia ei ole julkaistu. PKoreassa ei ole oikein mitään systemaattista julkaisupolitiikkaa. Jotain tapahtuu, jotain ei. Täysin harrastelijamaista ja sekavaa.
Moranbong soittaa ja laulaa valkeissa univormuissa, jotka ovat jo tulleet tavaksi. Kenttäpukuja käytettiin viimeksi huhtikuussa. Se uudistus on, että kaikilla on tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa valkeat hatut, jotka edelleen voimakkaasti yhdenmukaistavat heidän ulkonäköään.
Voi olla että se johtuu soittamisesta sotilassoittokunnan kanssa; näillä on kaikilla hatut. Voi olla, että se on uusi elementti Moranbongin asussa. Aika näyttää. Konsertti on reipas, mutta ei tuo kovin paljoa uutta siihen mitä on jo nähty. Pääosin lauletaan sosialistisen realismin lauluja.
0:36:58 alkaa ennen kuulematon instrumentaalikappale, ja
0:44:50 on kappale, jossa 4 viulua yksinään soittaa harvinaiseen kamarimusiikkityyliin, eikä edes mitään sokerimusiikkia. Tämä on poikkeuksellista, mutta saattaa kertoa siitä, että yhtyeellä itsellään, ja etenkin kapellimestarilla Seonu Huang Huilla, on taas sananvaltaa siihen, mitä ja millä tavalla soitetaan. Kappaleen lopetuskin tapahtuu vain muutama soitin lisäten.
Pinon alku
Pilkkeitä on mökillä jo pieni pino. Pitkin maata on puuta vielä paljon kannettavaksi ja halottavaksi.
Mutta on tuossa jo alku. Olisi nopeampaa jos tuo kaikki olisi kotona, voisi käydä iltaisin pari tuntia hommissa, mutta mökille on aina matkaa eikä yleensä kuin päivä viikossa jolloin siellä voi käydä. Pinoa ei vielä itse asiassa ole yhtään, mutta ensi kerralla pitää alkaa tehdä jo pohjaa sille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
