Helluntaipihaa

Kukkia on taas kovasti. Ilmat on kuin heinäkuussa, aamuisin +14, päivisin yli 20, joskus vähän sataa, muuten paistaa. Muuten on kuin heinäkuuta, mutta itikoita ei ole; yhtä tai kahta ei lasketa, ei sen vertaisista haittaa ole. Kasveissa sään parhaiten näkee. Kaikki on räjähtänyt ylös maasta kerralla.

 Vaimo on edelleen tyytyväinen kukkamaihinsa.

 Osa tuolla taaempana näkyvistä valkovuokoista on pinkkivuokkoja. Väriä on yleensä vain terälehtien ulkopinnoilla, mutta tässä sitä on sisäpinnoillakin. Serkkulan metistä kerätyistä siemenistä levinneitä.

 Nämä vain leviää, ja hoitelee itsensä vuodesta toiseen. Ei näille juuri mitään tarvitse tehdä.

 Lampeen on tullut kymmeniä vesiliskoja (Triturus vulgaris)

 Urokset on kasvattaneet harjakset selkäänsä. On seksin aika. Tosin niillä naaras ei laske pippeliä sisäänsä ollenkaan. Se huolii vain sperman, jonka uros laskee veteen. Tapansa kullakin.

Sammakon (Rana temporaria) kutu on lähes tyhjä. Pari viimeistä nuijapäätä juuri lähtee omille teilleen. Mitenhän ne pärjää noiden kymmenien salamantereiden seassa? Toisaalta, jos ne pärjää, niin ne lienee vuorostaan ennen pitkää syömässä salamantereiden nuijapäitä, joita vasta nyt pannaan alulle. Onnea ja menestystä joka tapauksessa kumpaisellekin lajille.

 Tarhamesimarja alkaa kukkia. Se aloittaa nyt hyötykasvien kukinnan.

Samanlaisena näyttäisi jatkuvan, ehkä hiukkasen viileämpänä. Vähitellen tähän alkaa tottua. Kylmään tottuu parissa päivässä, kuuma vaatii viikon. Se noista kahdesta hankalampi lämpötila on. Mutta tottuu siihen kun sitkeästi vain sen keskellä on.