Peking 北京

Peking oli paljon helpompi ja rauhallisempi. Raha ja voima näkyivät hyvin sielläkin, mutta rakentamisen tahti oli kohtuullisempaa, eikä elämä ollut samanlaista hösäämistä kuin Shanghaissa. Ei tarvinnut juosta ollenkaan. Työt oli normaaleja, ei turhanpäiväistä diplomatiaa, ja opiskelijat suoraan puhuvia. Takapenkeillä laiskempaa, etupenkeillä tarkempaa väkeä.

Ehdin katsella siellä paikkojakin hyvin. Taivaallisen rauhan portin aukio 天安门广场 oli melkein entisellään, paitsi että sinne oli rakennettu kaksi hyvin isoa televisiota. Uudistus sekin, ja sellaiselle paikalle, että Mao pääsee portin päältä katselemaan niitä. Ei käy aika pitkäksi. Sinne on myös pystytetty Konfutsen patsas, mutta ei ilmeisesti yhtä isoa, eikä yhtä keskeiselle paikalle. Se on jossain luonontieteellisen museon alueella, eli ei varsinaisella aukiolla, vaan kadun toisella puolella. Mutta koska museo on maanantaisin kiinni, en nähnyt siitä vilaustakaan. Se on isompi uudistus kuin nuo televisiot, mutta toteutettu ilmeisen varovasti. Ei ole kuin sukupolvi siitä kun kaikki Konfutseen liittyvä oli vielä tuhottavaa ja vankilaan vievää tavaraa.

Taivaallisen rauhan portti oli entisellään. Ruusujen kukinta-aikaan vain en ollut ennen nähnyt sitä koskaan.
Ja Mao siellä katselemassa uusia televisioitaan. Nuoren sukupolven edustaja otattamassa itsestään kuvaa hänen kanssaan. Aikakausi on vaihtunut Kiinassa niin nopeasti.
Imperiumi on jälleen pystyssä. Sen merkiksi entisen imperiumin muistomerkit on taas entisöity komeaan kuntoon, ja otettu osaksi nykyistä. Vanhaa on kunnioitettava, jotta sitä voidaan käyttää hyväksi sekä sisä- että ulkosuhteissa. Tässä Kesäpalatsia, jonka näin ensimmäistä kertaa nyt kesällä. Talvella olen siellä käynyt; silloin se oli jäässä ja melkein tyhjä.

Pekingissä kävelin jalkoihini vesirakkulan ja muutenkin jalkani kipeiksi. Mutta kipu on vain kipua, sen kanssa tulee toimeen. Portti kiinni ja matkaan taas.

Shanghai 上海

Pitkästä aikaa paikassa, missä sekä pääsee verkkoon omalla koneellaan, että pääsee myös Bloggeriin. Mutta ei kai haittaa jos päiväkirjaansa täyttää vähän myöhässä.

Shanghai .... Shanghai ... sitä paikkaa on vähän vaikea kuvailla, koska selkeitä muistikuvia ei ole muualla kuin kamerassa. Päivät siellä olivat pitkälti istumista paikoillaan ruuhkassa taksikuskin pään takana. Niin öisin ...

... kuin päivisinkin. Autoja on paljon, ne ovat uusia ja kiiltäviä, kertovat paikan äkkiä nousseesta vauraudesta, mutta niitä on paljon. Uusia myydään koko ajan nopeaan tahtiin.

Shanghaissa elämä oli juoksemista samaan tahtiin kuin paikallisetkin, koko ajan jotain tehden. Työt oli kohteliasta diplomatiaa, jossa kuuli päivästä toiseen samat viralliset jutut, joiden päätteeksi oli lähdettävä viralliselle banketille. Isännille se tarjosi tilaisuuden mässätä ja ryypätä oman instituuttinsa laskuun. Vieraalle se kävi kovin raskaaksi, kun niitä oli kaksi päivässä, isäntien tilatessa mitä heitä huvitti ja mättäessä sitä vieraan lasiin ja lautaselle, usuttaen koko ajan syömään ja juomaan. Kerta viikkoon se menisi hyvin, tällaiseen tahtiin se ei ollut nautintoa.
Kyllä Shanghai nätti on, etenkin öisin kun helle on hellittänyt ja on päässyt isännistä eroon; voi kävellä aivan hitaasti ja rauhallisesti. Ostoskadut on koristeltu, vaikkei mikään joulu olekaan ... tai sitten rikkaalle shanghailaiselle on ainainen joulu ... paljon rahaa ja halvat hinnat ...
Bund 外滩 on nätti sekin, ja näköala sieltä Pudongin 浦东 puolelle, yöllä etenkin. Tämä ei jää enää jälkeen Hong Kongista millään muotoa.
Meni Shanghaissa minne tahansa ... ainakin sinne minne minä menin ... tulee vastaan korkeaa taloa, loputtomiin. Siistejä uusia kiiltäviä alueita, missä ei heitetä roskia kadulle. Koko kaupunki on jo pitkälti rakennettu uusiksi, ja mitä ei vielä olla ehditty, ollaan tekemässä.
Näissä paikoissa on siistiä ja huoliteltua.
Rakennustyömaa seuraa rakennustyömaata. Ruuhkien ja korkeiden talojen jälkeen rakennustyömaat olivat kolmas mieleenpainuva piirre Shanghaista. Rakentajat tulee lännestä, Kiinan köyhemmistä maakunnista. Töitä tehdään tarvittaessa ympäri vuorokauden; vasarointia voi kuulla aamuyöstäkin mihin aikaan tahansa. Hotellimme oli yhden rakennustyömaan keskellä. Rakennusmiehet käy joskus nukkumassakin; heitä näki myöhään öisin betonipatjalla nukkumassa paljaan taivaan alla. Sateettomina öinä; en tiedä minne he menivät kun satoi. Jossain luultavasti on paikkoja, joihin pääsee halvalla yötaksalla katon alle nukkumaan.
On toki vähän vanhempaakin rakennuskantaa jäljellä. Pitää sanoa, jotta ei aivan liioitteluksi mene.
Mutta uutta tulee nopeasti. Tähän on tuotu jo uuden asuntoalueen peruskivi. Puut ne siirtää paikalle täysikasvuisina, tukien ja suojaten ne hyvin kuivimista vastaan. Ei ole aikaa odotella että parimetriset ohuet taimet siitä pikku hiljaa kasvaisivat sukupolvessa täyteen mittaan. Kaikki pitää tehdä heti.
Vanhat high-rise buildingit häviää uusien high-rise buildingien tieltä. Noin hehtaarin alue noita oli hävitetty. Raunioissa näkyi vielä ihmisiä keräilemässä tavaroita. Kai niille jotain maksettiin omaisuudestaan, toivotaan.
Shanghain uusi rautatieasema, Shanghai Hongqiao asema上海虹橋站. Tätäkään ei vielä viimeksi käydessäni ollut. Hyvin hyvin siisti ja tehokas. Sieltä on 1400 km Beijingiin, matka kestää 10 tuntia. Junan keskinopeus on 150 km/h. Kiirettä pittää. Tänä vuonna pitäisi aueta uusi rautatielinja, jolla sen matkan tekee 4 tunnissa.
Jossain siellä täällä saattoi vielä nähdä jotain vanhaa, mitä ei ollut vielä purettu. Niissä paikoissa oli aina aikakin hitaampaa, ja elämä rauhallisempaa.

Kotoista Kiotoa

Kiotossa on kaikki ennallaan. Koillis-Japanin keväiset tapahtumat eivät tunnu täällä millään tavalla. Siltojen alla asutaan enemmän kuin joulukuussa, tarkenee paremmin. Lämpötila on päivisin yleensä +25, +20 eilen kun sateli välillä. Mummot ja turistit kulkee Sorsajoen vartta, ja kukat kukkii.

Tämä hautakiviliike on panostanut uuteen designiin. Uusia malleja tarjolla koristeeksi haudoille. En tiedä miten hyvin käy kaupaksi, mutta voi käydäkin. Tuo pyöreä on selvästi baseballin pelaajalle, maila ja pallo. Maan kansallisurheilu sumon ohella; pelattu täällä reilusti toista sataa vuotta. Mutta minne se liskon luuranko on menossa jää mysteeriksi. ... niin, niin, liskon haudalle varmaan.

Tänne tulee jo melkein kuin kotiinsa, mutta lyhyeksi tämä vierailu jää.

Heian Jinguu

Täällä taas. Heian jinguussa kukkii tällä kertaa lumpeet. Hiukkasen ehdin siellä pyörähtää.

Niiden lähelle en kahlannut, lienee kiellettykin, ja upottava savipohja.

Mutta vuodenajan vaihtuvia kukkia lukuunottamatta kaikki on täällä aivan ennallaan.

Jalavan kukka

Mitä voisikaan sanoa jalavan (vuorijalava, Ulmus glabra) kukasta?

Kyllä se vähän sekavan oloinen on, mutta ajaa kyllä asiansa. Siemeniä syntyy.
Näitä mielellään jäisi katselemaan pidempäänkin.

Pinoon

Puolentoista päivän työt kirveen varressa ja latomassa, ja puut asettui pinoon.

Ensimmäisen päivän iltana.
Ja toisena päivänä alkuiltapäivästä.
Näitä polttaa kyllä kaksi vuotta. Eli meillä on nyt kolmen vuoden puut pinossa, kun lisää tuohon vuosi sitten tehdyt. Parempi niin kuin että olisivat aina loppumassa vuoden päästä.

Äitienpäiväateria syötiin ABCllä tulomatkalla. Loppupäivän toimin sitten vaimoni juoksupoikana toimitellen sitä sun tätä, siitä edestä että hän oli äitienpäivänäkin polttopuuhommissa. Ei auta; ei ole vähään aikaan viikonloppuja, jolloin voisi puita pyöritellä.

Tehtiin me toki muutakin. Laituri ja vesiputken pää veteen, hidasta saunomista ja aikaista nukkumaanmenoa. Kaikki alkaa mökillä olla aika ravistunutta. Siellä olisi vaikka kuinka paljon uusittavaa ja korjattavaa.

Onpa tämä nättiä.

Miinan pesu

Keväällä koiratkin rähjääntyy.

Hei Savosta puita minä löysin

Päivän työt. Selkä on kipeä.

Tunne outo selässäni on kuin paino rangassani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä - täytyi rientää jälleen kauas pois.
Mutta rinnassain yks` on aatos vain,
jospa Savoon taas päästä vois.
Hei Savosta puita minä löysin,
vaivuin hurmahan iäisehen.

noin 1938, sävellys Georg Malmstén



Pähkinäpensaan (Corylus avellana) hedekukka. Rupesi viimein kukkimaan.


Saman emikukka. Tämä pitää itsensä varsin piilossa. Ei paljastele samalla tavoin kuin pajunaiset tekee.

Pähkinäpensaat pärjää minulla runkonsa osalta hyvin pakkasessa. Ei niissä ole paleltumia juuri milloinkaan, oli talvi kuinka kylmä hyvänsä. Mutta kukat niillä näkyvät olevan selvästi arempia. Jos on kylmempi talvi, niin kuin nyt, niin iso osa tehdyistä kukkanorkoista ei koskaan aukea. Tänä keväänä oli kukkia vain yhdessä pensaassa. Viime syksynä syötiin pari pähkinääkin. Silloinkin oli tosin pitkä talvi.

Kotitempuraa

Ruuanlaittoa vaihteeksi vaimon kanssa. Sai päähänsä paistaa vapun kunniaksi munkkeja, kun simaakin oli, ja sitten samassa rasvassa tempuraa. Tällaista helppoa kotitekoista. Portugalilaiset toivat jotain tällaista rasvassa paistettua ruokaa Japaniin 1500-luvulla, japanilainen nimikin on peräisin sanasta temperatura. Siellä se sitten muhi 500 vuotta portugalilaisista erossa itsekseen, mutta en tiedä onko lopputuloksessa suurta eroa. Raaka-aineissa korkeintaan.
Perunaa suikaleiksi leikattuna, pyöriteltynä kananmuna-vehnäjauhovellissä, keitetään rypsiöljyssä.

Perään samaa porkkanasta. Kätevintä kun yksi rauhalliseen tahtiin tekee siitä pieniä könttejä ja pudottelee rasvaan, toinen yhtä rauhalliseen tahtiin poimii kypsiä pois. Pitkään siinä ei mene.

Näitä sitten tulee pieni keko. Riittää seuraavaksikin päiväksi. Muuta ei ruuaksi tarvitsekaan, siinähän on leipä, rasva ja vihannes samassa. Eikä tarvitse välttämättä lautasiakaan, syötiin tänäänkin suoraan keosta sormin samalla kun niitä tehtiin. Ei paljon tiskiä. Kelpaa koirallekin.

Sillä aikaa kun tempuroita keitettiin, kimalaiset paiskoi töitä. Nyt on oikein hyvä pajujen kukintavuosi. Paljon kukkia, eikä pahoja yöpakkasia. Olen jotensakin tykästynyt näihin pajujen kukkiin. Kiiltopajua tämäkin.

Naiskukkia ja muitakin

Tässä pitäisi nyt olla kuva nuoren kiiltopajuneidon sukupuolielimistä.

Ne eivät pajunaisilla ole ollenkaan niin värikkäät kuin jätkillä, eikä nämä näytä niin sojottelevankaan. Mettä siellä varmasti on kuitenkin oltava, jotta kimalainen haluaisi sinnekin suunnistaa.

Lepän (alnus incana) kukat on nekin mielenkiintoisia. Yksikotisena sillä on molemmat samassa puussa. Naaraskukka on jäykkä sojottava tummanpunainen tappi; uroskukka roikkuu alaspäin vetelänä lerppuna. Asiat voivat olla niin monin päin.

Pajunkukkia

Tytär keräsi viime kesänä kaikki löytyneet kesäkukat, joten tänä kesänä hän päätti kerätä kevätkukkia. Niitä harvan herbaariossa onkaan; en minäkään koskaan aikoinani puiden kukkia kerännyt. Joten ollaan koiran kävelyillä katseltu mitä teiden varsilla kukkii. Olen pajuja pitänyt nätteinä ennenkin, mutta sitten ne vasta näteiltä näyttää kun niitä menee läheltä katsomaan.

Oletan näiden pajujen olevan kiiltopajuja (Salix phylicifolia) niiden yleisyyden, kasvupaikan, kuoren ja edellisten kesien lehtien muiston perusteella, mutta voin tietysti erehtyäkin. En ole ennen yrittänyt tunnistaa niitä kukista, eikä kirjatkaan ja nettikasviot oikein ole ottaneet kukkia tosissaan. Joka tapauksessa tässä muutama kukka; hedekukkia kaikki, eri yksilöistä ja hiukan eri avautumisvaiheista.
Heteiden ponnet on ennen avautumistaan mielenkiintoisen punertavia. Auettuaan ja siitepölyn varistessa tarjolle kimalaisille pääväriksi vaihtuu keltainen.

Seuraavan lajin tunnen, koska sen osaan tunnistaa rungosta: raita (Salix caprea). Ainakaan tämän uroksen kukissa ei näy olevan ollenkaan punaista, vaan keltainen on kaikissa vaiheissa vallitseva väri.

Pitäisi minulla tietysti olla tasapuolisuuden vuoksi kuvia myös emikukista, mutta ne nyt eivät vain tällä kertaa onnistuneet.

Pääsiäistä

Mökillä oli rannassa jo niin paljon sulaa, että Miina pääsi juomaan järvestä. Puhdasta ja kylmää se vesi on; siitä join itsekin, en kehdannut avata kaivoa ja lähteä veivaamaan vettä sieltä

Tämän kevään ensimmäisen sinivuokkokukankin otin. Lumi oikeastaan vasta nyt pääsiäisen helteillä hävisi maasta, ei siellä vielä muuta noussutta näkynyt.

Muuten olin polttopuuhommissa. Raahasin syksyllä lumen alle jääneitä runkoja pinoon, pätkin niitä jo jonkin verran ja naisväki pilkkoi. Tytärkin opetteli kirvestä käyttämään, ei nuorempana ole suostunut. Mutta sitä tehdessä ollaan kaikki näköjään oltu niin väsyneitä, ettei siitä hommasta ole kuvaa. Lihakset kipeinä kaikilla. Käveltiin me toki metissäkin, ja istuksittiin auringossa.

Iltakävely

Mehtiin pääsee jo hyvin, hanget on painuneet ja kuusikoista jo hävinneetkin. Mutta sinne on mentävä pitkävartiset kumpparit jalassa. Vedet on vielä pitkälti metissä jälellä. Kävin tytärten kanssa kävelyllä, joka lätäkkö keskeltä kävellen, ei kiertäen.

Järvissä puolestaan on vielä vesi hyvin alhaalla. Nyt pääsee kävelemään paikoilla, minne normaaliveden aikana ei ole asiaa. Nyt tuolla oli vettä vain nilkkoihin, eikä pohja vielä upottanut samalla tavalla kuin se kesällä tekee. Eikä vielä ötököitä juuri ollenkaan. Ruo'ot ja sarat painuneina, niin että näki hyvin minne kulkee. Se voi näyttää nyt heinäniityltä, mutta ei ole. Paljon veden aikaan tuolla voi melkein soutaa. Tosin taitaa se tupasvilla jonkinlainen heinä kyllä olla.

Kivillä, missä ei kukaan koskaan käy, oli komeat jäkäläkasvustot.

Ilta-auringon jyrkässä vaakavalossa vielä erityisen terävinä. Tämä kuva tuntuu siltä kuin tämä olisi väärin päin, että tätä pitäisi kääntää 90 astetta oikealle, mutta näin se oli. Kun tätä aikansa katsoo, niin tottuu. Vain päiväntasaajan seutuvilla valo voisi tulla noin jyrkästi ylhäältä päin.

Valkosipuli

Valkosipuli tunkee jo maasta ylös. Verso vielä punertaa. Vähän aikaista minusta, mutta ei sitä voi jarruttaakaan. Tuossa hiekkamaassa ei näytä olevan routaakaan, siitä se varmaan johtuu.