島唄

Vaihteeksi taas vanhaa musiikkia, 島唄 Shimauta eli Saarilaulu. Tämä on tokiolaisen The Boomin tekemä vuonna 1993, konserttiesitys samalta vuodelta. Sävel ja sanat 宮沢和史 Miyazawa Kazufumi. Hän laulaakin, ja soitin on 三線 sanshin, eli kolmikielinen. 

Kuten äänestä kuuluu, tämä on kaipauslaulu. Tarina on Okinawalta keväältä 1945, jolloin saaren siviiliväestöä teurastivat sekä Yhdysvaltain että Japanin armeijat, samalla kun teurastivat toisiaan. Hän tapasi hänet sokeriruokopellolla, ja pian sen jälkeen hän murhasi itsensä pommisuojassa kalkkikiviluolassa, kuten tuhannet muutkin okinawalaiset. Hän jäi henkiin, mutta muistaa vielä. 

でいごの花が咲き　　
風を呼び　嵐が来た　
でいごが咲き乱れ　　
風を呼び　嵐が来た　
繰り返す　哀しみは　
島わたる　波のよう　
　
ウージの森で　　　　
あなたと出会い　　　
ウージの下で　　　 
千代にさよなら 　　 
　
島唄よ　風にのり　　
鳥と共に　海を渡れ 
島唄よ　風にのり届けておくれ
わたしぬ涙　　　　　
　
でいごの花も散り　　
さざ波がゆれるだけ　
ささやかな幸せは　　
うたかたぬ波の花　　
　
ウージの森で　　　　
歌った友よ　　　　 
ウージの下で　　　　
八千代に別れ　　　　
　
島唄よ　風に乗り　　
鳥とともに　海を渡れ
島唄よ　風に乗り　　
届けておくれ　　　　
私の愛を
　
海よ
宇宙よ
神よ
命よ
このまま永遠に夕凪を

Jos laulaja irvistää liian rumasti, niin tässä on nätimpi amerikkalainen a cappella -versio, vuodelta 2006. Wesleyan Spirits. 

Serkun poika oli reipas nuorimies. Kätevä käsistään ja puhuu nyt 20-vuotiaana sen ruotsinsa lisäksi suomea, espanjaa ja englantia. Suunnittelee lähtevänsä armeijan käytyään palkkasoturiksi Afganistaniin tai Tsadiin, ja jos pysyy hengissä, kiertelevänsä vielä vähän maailmaa sen jälkeen. Meksikossa olisi valmis työpaikka, mutta huonompi palkka kuin sotilaalla. Sen jälkeen tuulimyllysähköteknikkokouluun, tavallisiin töihin, vaimon voisi ottaa, ja asettua asumaan vanhaan kotitaloon peltojen ja metsien keskelle. Maailma on katselemista ja rahantekoa varten, koti on asumista varten. Ja asumiseen tarvitaan tilaa ja avaruutta. Olen samaa mieltä. 

Se poika oli lapsena vahva ja helvetillisen itsepäinen. Reilu 15 vuotta sitten oltiin jossain kiilillä odottelemassa ylitystä. Lossin tulo kesti, autojono tiellä venyi pitkäksi, lapset rupesi kuumassa kiukkuamaan, ja lähdettiin kaikki ulos tutkimaan mitä mielenkiintoista ojan pohjalla olisi. Lossi tuli, autojono lähti liikkumaan, ja muu porukka saatiin vilauksessa takaisin autoon, paitsi tämä junttura, joka tapansa mukaan kieltäytyi lähtemästä. En katsele sellaista pitkään, toin hänet kainalossa autoon, mutta en yksin: puolitoistametrinen koivu tuli mukana. Ei laskenut siitä irti, ei millään. Puussa lie ollut vähän vahingoittuneet juuret, koska poika sai revittyä sen maasta. Tungin hänet koivuineen takapenkille muiden sekaan, ja matka jatkui. 

Isänsä hänelle silloin kuria sai, ja isoveli, joka löi tarvittaessa turpaan, mutta äidillään oli isoja hankaluuksia. Nyt hän on erittäin hyväkäytöksinen ja kohtelias nuorimies. Selvästi lujatahtoinen edelleen, mutta hän on oppinut jalostamaan tahtonsa sellaiseen muotoon, että ei turhan päiten joudu hankaluuksiin maailman kanssa, vaan saa maailman mielellään tekemään juuri niin kuin hän haluaa. 

Käymään tuli yksi japanilainen neitonen ja serkun poika Ruotsista, molemmat samaan aikaan. Vierashuoneen lattiassa on taas lämpöä ja talossa meteliä. Epäsosiaalisena miehenä, joka ei kotonaan puhu juuri mitään, annan muiden hoitaa seuranpidon, mutta on minusta mukavaa, että talossa on ihmisiä. 

Paska juttu

Tää on kunnian osotus paska mutseille.

En tosin osaa kirjoittaa yhtä hyvin kuin he, mutta hepä kertovatkin vain tarinoita, kun taas minun tarinani on tosi. 

Kävelin rauhassa ja viattomana kotiani kohti, kun kävelytiellä rivitalojen kohdalla rupesi paskattamaan. Niin perkeleesti, eikä siinä ihmisten ikkunoiden alle voinut mennä paskalle mihinkään. Kului sata metriä toisensa jälkeen rivakasti astellen, ja tilanne alkoi käydä vaikeaksi. Ei auttanut luja tahto, ei miehekkäiden emootioiden väreily mielen pinnalla, ei perkeleen ja saatanan epätoivoinen ähkiminen, eikä peräaukon sulkijalihasten voima. Mies ei joskus mahda ruumiilleen mitään. Lävitse tuli pieninä ryöpsähdyksinä kaasun ja liejun sekaista sotkua, ja sitä tietä riitti vielä pitkään. 

Metsään päästyäni laskin housut alas ja päästin loput ulos kylmään maailmaan. Lie ollut laktoosia jossain ruuassa. Liejua oli kuitenkin jo housuni täynnä. Kävelin jäätä myöten kotiin. Emootioiden vallassa. Paska valui hiljalleen jalkojani pitkin alaspäin, ja verkkarit alkoivat ulkopinnaltaan hiljalleen jäätyä pakkasessa. En suosittele lämmittelykeinoksi. 

Kotona kävelin saappaat jalassa suihkuun, ja pidin tarkastuksen. Saappaissa, pipossa, kaulaliinassa, hanskoissa ja päällystakissa ei ollut yhtään. 

Mutta ei se vielä tähän päättynyt. Viemärissä oli putkimiehen apulainen, eli harso, joka oli täynnä naisten hiuksia. Ripulipaska asettui hiusten sekaan kuin märkä betoni. Vasta kun suihkukopin lattialla oli 3 cm paksua ruskeaa vettä huomasin asian. Harso oli väärin asennettu, ja minulta meni hyvän aikaa ennen kuin sain kynnet verillä revittyä viemärin kannen auki ja kouraistua kourallisen tukkaa pois harson päältä. Tulipahan puhdistettua sekin. 

Hyvin koulutettuna aviomiehenä en normaalisti kuse lattialle suihkussa käydessäni, mutta teinpä sen nyt, saman tien. 

Vaatteet herkesivät haisemasta jo toisen pitkän konepesun jälkeen. 

Näin olen jälleen yhtä elämänkokemusta rikkaampi. 

Naiset ovat hyvin emotionaalisia olentoja

Päätarkastaja antoi yhdelle ohjaamalleni gradulle arvosanaksi eximian, ja kolmisivuinen lausunto oli täynnä kommentteja kuten "poikkeuksellisen kypsä, hyvin kirjoitettu ja hallittu tutkimus" ...  "kirjoittamistaito ja tyyli ansaitsee erityismaininnan" ... "käytetään hyväksi monitieteisiä elementtejä mutta ei jättäydytä näiden vietäväksi" ... "ja mikä parasta ..." "hän hallitsee suomenkielen suvereenisti ja pystyy näin ollen monipuolistamaan ilmaisuaan monin eri tavoin"  ... "Näillä perusteilla esitän ilomielin N.N:n pro gradu –tutkielman hyväksymistä arvolauseella eximia cum laude approbatur."

Hän on aina äärimmilleen hallittu nuori nainen, ja nytkin kun näytin hänelle lausunnon, ei hänen ilmeensä värähtänytkään, eikä äänen sävelkulku muuttunut yhtään, mutta hän alkoi hehkua. Jos hänet olisi pannut pimeään huoneeseen, hän varmasti olisi pystynyt lukemaan kirjaa omassa valossaan. 

Rakas päiväkirja

Enpä ole joutanut sinuun paljoa kirjoittelemaan. Vaimon työtilanne on työllistänyt kotona kohtalaisen paljon. Minä ja tytär ollaan otettu hoitaaksemme kaikki kotihommat; lumityöt, puunkannot, lämmitykset, siivoukset, kompostin hoidon, lintujen ruokinnan, ruuanlaiton, kaupassa käynnin, ja mitä täällä nyt onkaan. Ruoka on joko tehty tai olen käynyt hakemassa Thai-ravintolasta valmiit ruuat.

Pyykit hän saa pestä näin sunnuntaisin, ja pestä vessanpytyt yms asiat mitkä hänelle ovat tärkeitä. Käy naisen kunnian päälle jos yhtään ei saa kodista pitää huolta. Ja onhan se liikuntaakin. 

Vaimo nukkuu minkä pystyy ja jaksaa, mutta kyllä tämä tästä rupeaa taas selviämään. Kaikki meinasi pysähtyä, kun hänen migreeninsä kävi jokapäiväiseksi ja hän lakkasi kireydeltään nukkumasta öisin. Mutta näyttää siltä, että jos vaimo lopettaa tai joutuu sairaslomalle, niin kunnan terveydenhuolto romahtaa. Ainakin hän itse on sitä mieltä. 

Hän on joutunut terveyskeskuksessa useampaankin konfliktiin, yksi niistä äkkikuulemalta yllättävä. Osa sairaanhoitajista on sitä mieltä että vaimo on väärässä käydessään Medonen lääkäreitä vastaan, koska heillä on sairaanhoitajien mielestä niin kaunis hymy. Ne on nuoria miehiä, jotka tekee löysään tahtiin ne työt mitä tekee; vaimo taas on vanha äkäinen nainen, joka tekee töitä niin paljon kuin suinkin pystyy. Kaipa se tilanne herättää sairaanhoitajissa eroottisen helliä tunteita reppulääkäreitä kohtaan. 

Minulla on töitä tavallisen kohtuullisesti, mutta ei mitään paniikkia missään. Saan riittävästi liikuntaa, ravintoa ja unta niin että kaikki hoituu. Unta saa senkin takia, että vaimo ei saa nukuttua, jos en ole vieressä kuorsaamassa ja pieremässä, joten nukkumaan mennään aina aikaisin. 

Äitini katsoi ajan tulleen vaihtaa taas paikkakuntaa. Johan hän puoli vuotta meillä asuikin. Muutti nyt yhteen lähikaupunkiin. Ajoin hänet sinne muuttokuorman kanssa, järjestin kaappeihin lastillisen ruokaa, television, tietokoneen ja internetyhteyden. Se internet hänelle tärkeintä taitaa olla, siitä hän ainakin eniten huolehtii. Yhteyksiä pitää pitää niin moneen ihmiseen eri puolilla maata ja maailmaa. Ikää on nyt 76 vuotta. Unohdan sen kyllä taas, mutta tulipahan kysyttyä. Alkoi miettiä, että jos hän muuttaisi Israeliin. Ei ole tuohon ikään ehtinyt vielä ulkomailla kunnolla asuakaan. 

Talo on nyt aika tyhjä. Ei täällä ole enää kuin minä, vaimo ja tytär. Ei yhtään lyhyt- eikä pitkäaikaista vierasta, eikä koiraakaan. Lopetin alakerran eteläpään lämmittämisen, tai siis säädin lattialämmön siellä +8 asteeseen. Niitä huoneita voi käyttää jääkaappeina, ja ne saa nopeasti taas lämpimiksi kun joku niitä tarvitsee. 

Vaimon ennen joulua ostamien kaappien asentaminen jämähti paikoilleen. Mieleeni tuli alakerran isomman vessan lattialaattojen uusiminen. Ostin ne joskus kuumimpaan rakennusaikaan marraskuussa 1998 Rismannista, illalla myöhään palkkatyön jälkeen kotiin mennessäni. Kunhan nyt jotain laattaa otin, vuokra-asunnosta oltiin lentämässä ulos ja edes vessa piti saada käyttökuntoon ennen kuin rakennukselle voitiin muuttaa asumaan. Rumat ovat, mutta on niihin jo yli 10 vuotta sopeuduttu, ja ei minulla taida riittää energiaa niiden uusimiseen. Kaappeja vielä roppailee kaiken muun seassa seiniin, mutta vessan kalusteiden repiminen paikaltaan paskapyttyä ja suhkukaappia myöten, uudet vesieristeet lattiaan ja kaikki mitä siihen mukaan tulee on niin iso homma, että jää tekemättä. Vieraitahan minä en päästä kotiini töihin, tykkään omien käsieni jäljestä, oli se hyvää tai välttävää. Eli kävin vain tilaamassa uusiin kalusteisiin sopivan vesialtaan ja uuden vesihanan, johon ei enää tarvita pesukoneliitintä. Kunhan ne tulevat, lyön kaapit seinään. 

Mitäs muuta? Teiden auraus lumesta alkaa toimia. Ilmeisesti yrittäjällä oli käynnistysvaikeuksia toiminnassaan. Täällä on vain tottunut siihen, että kaikki peruspalvelut ovat parempia kuin kaupungeissa, joten herkästi ärtyy milloin tilanne putoaa kaupunkitasolle. Eiköhän se siitä. 

Vielä muuta? Myyrät on lihavimpia lintujensyöttöpaikkojen alla. Niitä asuu lumen alla isot yhdyskunnat, syövät lintujen pudottelemaa ruokaa. Ja silloin tällöin närhi tai varis syö jonkun niistä. Ne varovat kaikkea lentävää, myös hömö- ja talitinttejä, mutta eivät jostain syystä oravia, vaikka ne ovat myyriä paljon isompia, ja ainakin kesäisin syövät lintujen munia ja poikasia, jotka ovat selvää lihaa. Kova vilinä siellä joka tapauksessa käy aamuisin ja ennen hämärän tuloa illalla, niin maassa kuin ilmassakin, eli kaikki ahtavat mahansa kaksi kertaa päivässä täyteen. Sillä tuntuu pakkasessa hyvin pärjäävän. 

Eiköhän tätä tässä jo ollut. 

Julkinen ja yksityinen 3

No jaa, pärjäsiväthän ne ihmiset ennen kunnanlääkäreiden aikaankin. Niitä oli yksi kunnassaan, ja hänen vastaanotollaan käynnit maksoi jokainen omasta kukkarostaan. Lääkärillä ei käyty kuin silloin kun oli pakko, mutta sentään silloin kuitenkin. Elämän pituus oli vähän lyhyempi kuin nykyään, mutta se sentään lyheni itse kultakin vain loppupäästä, joten ei se lie niin paljon haitannut. Ovatpa silloin riittävästi eläneet, ja niin varmaan mekin tulemme tekemään. Mitäpä tässä huolehtimaan.