葱 negi; purjosipuli

Jotta ei pitkästy liian samanlaiseen elämään, kävin istuttamassa 2000 m2 purjosipulia Gummassa. Se on lääni Saitaman läänin takana Tokion pohjoispuolella. Edelleen Kantoon tasankoa, tai Suur-Tokiota, jossa asuu reilut 35 miljoonaa ihmistä. Maailman suurin ja rikkain urbaani keskittymä. Täällä kaukana 2 tunnin junamatkan päässä Tokion asemalta talot eivät kuitenkaan enää ole kovin korkeita, eikä kadut kovin kiillotettuja. Autot kuitenkin ovat. Minunkin pyykkiäni tuolla taaimmaisen talon parvekkeella kuivuu.

Täältä löytää jo peltoja talojen keskeltä. Aari siellä, puoli hehtaaria täällä. Kaikki nämä alueet on olleet vuosisatoja viljelyksessä, pääosin riisipeltoina kesällä, vehnäpeltoina talvella. Taloja vain on rakennettu peltojen keskeen, niin että mitään yhtenäistä aluetta ei enää ole jäljellä. Vanhenneessa väestössä on paljon ihmisiä, jotka eivät enää jaksa hoitaa peltojaan, mutta eivät halua myydäkään. Maatalousmaasta ei mene veroa ja ihmiset haluavat joko omistaa maata, tai säästää sitä lapsilleen/sukulaisten lapsille, jotka ehkä joskus haluavat rakentaa talon. Maa on asutuilla alueilla, myös täällä, erittäin kallista; on halvempaa rakentaa talo kuin ostaa maa, jolle se rakennetaan.

Niinpä maata vuokrataan mielellään kenelle tahansa, joka jaksaa sitä viljellä. Sitä voidaan lainata ilmaiseksi, tai pyytää vuodessa 40-50 aarin palasta 20 euroa vuokraa. Jos maata ei hoida, se on äkkiä täynnä paksulti rikkaruohoja, jotka kylvävät maan täyteen omia siemeniään, tullen monen vuoden ongelmaksi. Maa sinänsä on helppoa työstää. Pehmeää lähes täydellisen tasa-aineista ja kivetöntä maata. Kivet on vuosisatojen aikana ehditty kerätä aika tarkkaan pois. Kun teollisuustyö häviää Kiinaan, Thaimaahan, Meksikoon ja muualle, niin osa-aikavihannesviljely on yksi suunta, mistä perheelle elantoa voi hankkia, erilaisen rakentamisen, palvelujen yms ohella. Halpaa vuokramaata on tarjolla. Ei tarvitse kuin hankkia taimet, ja kylvökonekin kun näin suuresta alasta on kyse, ja ruveta töihin. Yhdellä tarjottimellisella taimia pääsee reilun 10 metriä; taimet ovat paperipoteissa, jotka purkautuvat siististi kuin helminauha koneella vedettäessä.

2000m2 istutaessa saa kuitenkin kävellä aika pitkään pehmeässä maassa ja kumartua monta kertaa nostamaan ja asettelemaan. Huomaa kyllä illalla töitä tehneensä. Mutta siellä ne nyt on. Vakoa täytetään hiljalleen ja nostetaan ennen pitkää purjon vartta ylöspäinkin, niin että se kasvattaa pitkän valkean varren, joita ihmiset haluavat kaupoissa ostaa. Kun näin toukokuussa istuttaa, ovat purjot valmiina kauppaan marraskuussa.

Tässä on pari kuukautta aikaisemmin istutettuja, tasamaalle. Tässä ne vielä näyttävät tavallisilta juurisipuleilta; purjomainen varsi kehittyy vasta kun se jää mullan sisään. Multaa pitää lisätä vähitellen kerros kerrokselta, jotta lopputulos olisi kunnollinen. Tänne saa kohta alkaa nostaa jo maata. 2-3 tainta yhdessä hyvin tihein taimivälein, mutta suuret rivivälit. Tuosta pitäisi saada alkusyksyyn myytävää.

Onnea matkaan aloittelevalle viljelijälle; en ole enää satoa näkemässä. Mutta jos nättiä tavaraa tulee, niin 35 miljoonaa ihmistä ympärillä kyllä ostaa.