万葉植物園 Manyō shokubutsuen Manyōn kasvitieteellinen puutarha

Kasugan temppelin alueella on myös kasvitieteellinen puutarha. Oikein hyvin hoidettu sekin.
万葉 manyō tarkoittaa kymmentätuhatta lehteä; nimi tulee Japanin vanhimmasta runokokoelmasta 万葉集 Manyōshū, joka täällä Narassa on koottu vuonna 759, samoihin aikoihin kuin Kasugan temppeliä perustettiin.

Wisterioiden ohella puutarhassa on paljon muitakin kasveja. Tämän kukkaniityn nimi ei ole enää muistissa, mutta takana näkyy keltaisia appelsiineja. 橙 = だいだいみかん = daidai = Citrus aurantium on Himalajalta kotoisin, tullut Kiinan kautta Japaniin joskus kauan sitten. Sen erikoisuutena on että hedelmä pysyy puussa neljäkin vuotta, hiljalleen pehmeten tosin. 4-vuotias hedelmä on silti edelleen aivan hedelmän näköinen. Hyvin se säilyy, niinkin kuumassa kuin mitä täällä puolet vuodesta on.

 Keväisiä puita.

 Taustalla näkyvä jo kukkinut kirsikka on 5-vuotias, kertoi puutarhuri. Sen kasvu on erittäin rajua nuorena, ja se tarvitsee aika pitkän kesän kasvuunsa. Vaikka Hokkaidossakin kasvaa nätisti kukkivia pakkasen kestäviä kirsikoita, niin ne eivät nuorena oikein pärjää Suomessa muualla kuin aivan etelärannikon pitkän syksyn ilmastossa.

Valokuvan vasemmassa reunassa näkyy vihreäkukkainen kirsikka, nyt jo vähän punertuneena. Punainen lopulta hiukan haalistuu, minkä jälkeen koko kukka putoaa pois kerralla. Koska se on kerrottukukkainen laji, se ei tee marjaa. Täällä sellaisen kukka kukinnan alussa. Luulin sen olevan jokin uusi jalostettu lajike, mutta eikö mitä. Se on luonnossa syntynyt mutaatio, joka Edo-kaudella on otettu puutarhoihin. Sen nimi on 御衣廣 gyoikō, keisarin keltainen vaate. Ajan keisarien yksi vaatteiden väri on ollut vihertävänkeltainen, mistä nimi on annettu.

 Sitten niihin wisterioihin. Niitä on puutarhassa 20 lajia 200 kappaletta. Ensimmäiset olivat kukkimassa.

 Useimmat vasta nuppujaan aukomassa, mutta jo noista näkee, että isoa ja voimakasta kukintaa on tulossa.

 Viikon päästä kukinta on paksumpaa kun alakukatkin aukeavat ja tertuissa on pituutta 20 cm lisää.

 Kaiken muun keskellä helposti unohtuu, että vaahterakin kukkii. Acer palmatum.

 Kasvitieteellisen puutarhan sisäänuloskäynnin edessä on temppelin 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva ravintola, josta saa Nara-kauden ruokaa. Nimeltään 春日荷茶屋（かすがにないぢゃや）Kasuga ninai jaya, jonka olettaisin tarkoittavan Kasugan temppelitiellä taakkaa raahaavan ihmisen teehuonetta, jossa hän voi levähtää. Ja syödä. Tämä ateria on nimeltään 万葉粥 manyōkayu. Kayu on pehmeää riisivelliä, jossa on vähän seassa vuodenajan yrttejä ja vihanneksia. Siihen aikaan ei paljoa mausteita tunnettu yrttien ja suolan lisäksi; makua lisätään lusikalla syötävän vellin oheen suolaisista säilykevihanneksista ja pienistä suolatuista kalanpoikasista. Paistettua kananmunaakin siinä on. Teetä juodaan aterian oheen. Toisin kuin nykyjapanilaiset, entisajan japanilaiset eivät varsinaista lihaa juuri syöneet, ja tämäkin ateria on melkein kokonaan aivan kasvista. Oikein hyvä, mielenkiintoinen, kevyt, mutta riittävä ateria. Voin suositella. Tuolla jaksaa kävellä pitkään eikä paina mahassa.