若草山 Wakakusayama Nuoren ruohon vuori

Kasugan temppelin ja aseman (Kintetsu on lähempänä kuin JR) välillä on Nuoren ruohon vuori, jolle voi kiivetä. Kauriit pitävät ruohon lyhyenä. Luulisi, että tuonne äkkiä kiipeää, mutta tämä on vasta ensimmäinen huippu.

 Tuolla on sitten kolmas ja viimeinen huippu.

 Sen laella on uguisun haudaksi nimetty paikka. Uguisu näkyy olevan suomeksi Idänsilkkikerttunen, kertoo Wikipedia; kuuluu varpuslintuihin kuten satakielikin, jota se muistuttaa. Japanilaisten tykkäämä lintu, laulaa nätisti Nimi on kaiverrettu kiveen sen johdosta että jossain 1000-vuotta vanhassa runossa on ollut maininta uguisun haudasta Wakakusayaman laella. Arkeologisesti sieltä myös on hautoja löydetty, ihmisten hautoja, arviolta 400-luvulta, eli ennen kirjoitetun kielen saapumista maahan. Kiveä katsoessa voi kuvitella miten iso joukko miehiä on joskus kauan sitten seipäiden kanssa pyörittänyt sen vuoren laella. Kuinkahan alhaalta on pitänyt lähteä, ja montako päivää siihen on mennyt? Ja paljonko juotavaa, jos kesällä ovat tehneet? Se ei ole ollut helppo urakka. Ilman taakkaakin kolmannelle huipulle on kiipeämistä.

 Siellä vielä löytyi huhtikuun lopussa kukkiva vuorikirsikka.

 Maisemat on komeat, myös Naran kaupunkiin. Vuorilla havupuiden vielä tumma vihreä sekoittuu lehtipuiden tuoreeseen vihreään. Kauriit ovat paskoneet maan aika tarkkaan täyteen pieniä papanoita, mutta etsivä löytää sen verran puhdastakin ruohoa, että siinä voi jonkin aikaa istua. Huhtikuun lopun +25 asteen navakka tuuli kuivaa sukat 10 minuutissa.

 Jos kiipesi suoraan ylös vuoren eteläsivua, voi laskeutua pohjoissivua. Polku kiertelee enemmän ja on siksi loivempaa kiivetä. Suurin osa siitä on metsän sisässä varjossa. Siellä on paljon eri sävyistä vihreää.