白沙村荘 Hakusa sonsō Valkean hiekan huvila/kartano

Ihminen luulee Kiotossa nähneensä joltakin alueelta jo kaiken, ja kävelee sitten satunnaisesti kadun väärää puolta ja löytää jotain isoa, jota ei tiennyt olevankaan. Hopeapaviljongissa on nyt kirsikan kukkien aikaan tuhatmäärin ihmisiä, niin että siellä saa kävellä jonossa, ja suurin osa heistä kulkee Filosofin tietä tämän paikan ohitse kohti Imadegawan ja Shirakawadōrin risteystä. Tässä puutarhassa ei silti ole juuri ketään; kuuluisan temppelin saattaa kaiken pienemmän lähellään varjoon.  Nimenomaan täällä kannattaa käydä tungoksen aikaan.

Tämä on 橋本関雪 Hashimoto Kansetsu -nimisen maalarin 1916 perustama puutarha asuntonsa ympärille. Nimessä olevaa valkeaa hiekkaa ei missään näe, mutta kun tämä on vuosisata sitten perustettu, niin puutarhan edessä virtaavaa 北白川 Kitashirakawaa ei vielä oltu betonoitu nykyiseen kanjoniinsa, vaan joen pohja on ollut täynnä Itävuorilta tulevaa vaaleaa hiekkaa. Nyt se hiekka kerätään suvantoihin ja kuskataan sieltä kuorma-autoilla pois, jotta se ei täyttäisi kanjoneita. Silloin on välillä rankkasateiden aikaan tulvinut, mutta valkeaa hiekkaakin on ollut.

Täältä löytää myöhään kukkivia kirsikkalajeja, portin lähellä ainakin.

 Sugejakin, mutta kurissa pidettyinä.

Pitkiä käytäviä, jonka yhden varrella jo aikaisin atsalea kukkii. Kansetsu vieraili yli 40 kertaa Kiinassa, jonka vanhaa taidetta hän ihaili, joten puutarha myös on kiinalaisvaikutteinen. Alkuun sanoivat hänen olleen tavallinen köyhä taiteilija, mutta hän pääsi aika nuorena kuuluisaksi, ja sen jälkeen pystyi rahoittamaan asuntonsa ja puutarhansa rakentamisen taiteellaan.

 Varjossa isojen puiden alla asebi sekä kukkii vielä että tekee uusia lehtiä. Auringossa sen kukat olisivat lakastuneet jo pari kolme viikkoa sitten.

 Siellä on kaksi lampea, toinen iso ja kiemurteleva, toinen pienempi. Vesialueiden ylitse on useita kivisiltoja. Taaimpana näkyvässä rakennuksessa on Kansetsun maalauksia, tai varmaan niiden jäljennöksiä, sekä toki myös postikortteja.

 Vaimolleen Kansetsu rakennutti pienemmän lammen rantaan pienen teehuoneen.

 Oikein aistikas.

 Hän keräsi puutarhaansa myös suuren määrän kivilyhtyjä, pagodeja ja patsaita rappeutuneista temppeleistä, tai uudisrakennuksissa hylättyjä patsaita. Kaikki eivät ole ehjiä, mutta taiteilijalla oli silmää sekä valita että asetella ne.

 Pienen oman buddhalaistemppelin hän myös rakennutti tänne.

 Tämä on paikka, jonne ammattilaiset ovat tulleet kuvaamaan kevään kimonokuvia. Tuoretta vihreää kaikkialla. Tunnelma on kuin ranskalaisessa 1700-luvun rokokoo-maalauksessa - Kiinastahan rokokoo, kuten Kansetsukin, esteettisen innoituksensa sai.