吉田神社と節分 Yoshida-jinja ja setsubun

Yoshidan shintō-temppeli on tässä yliopiston vieressä, yleensä hiljainen paikka. Se on kuitenkin Kioton keskeinen temppeli kevätjuhlan 節分 setsubunin viettoon. Kevätjuhla pohjautuu kiinalaiseen kuukalenteriin, ja siten kiinalaiseen uuteen vuoteen, joka on ollut periaatteessa talven päättymisen ja kevään varhaisen alkamisen ajankohta. Japanissa se on irtautunut kuukalenterista ja on oma juhlansa 2-4 helmikuuta. 

Sunnuntaina 2.2.2014 siellä ei ole tyhjää. Japanissa ongelmana on, että aina kun jotain tapahtuu, niin 100 000 tai enemmän ihmisiä tulee katsomaan. Ruokaa saa paikan päältä, tie on täynnä myyntikojuja. Kebabia, paistettua makkaraa, tikussa paistettua lihaa, paistettuja lihanuudeleita, paistettua lihaperunaa. On kauan siitä kun shintō oli kasvissyöjien uskonto; ei ole enää. Oli siellä jotain lettujakin kun aikansa etsi.

Ihmisiä tulee sisään niin paljon kuin portaat vetää. 

Heillä on mukanaan edellisen vuoden juhlassa hankitut nuolet, jotka pitävät pahat voimat poissa talosta, sekä muuta vastaavaa, kuten puisia lappuja, joihin on vuoden mittaan kirjoitettu toiveita, tai uutena vuotena taloa pyhittäneitä petäjänoksia paperikasseissa. He jättävät kassit tiskille, mistä miehet heittelevät ne bambusta rakennettuun pyöreään torniin, käyttäen nuolia seinien tiivistämiseen.

Sitten voi siirtyä ostamaan uuden nuolen. Rummun säestyksellä shintō-papitar tanssii pienen tanssin nuolen kanssa

tuo sen tarjottimella hakijoille

ja helistää lopuksi tiu’uilla siunauksen nuolen kanssa kotiin vietäväksi. Monessa uskonnossa siunataan; tämä on varmaan ainoa missä sen myös kuulee satavan alas. 

Toiselta tiskiltä saa onnea suojelevia esineitä erilaisiin tarkoituksiin: tieliikenneturvallisuuteen, koulun loppukokeissa onnistumiseen, rauhan säilymiseen perheessä, tai unelman toteutumiseen.

Kolmannella tiskillä voi käydä arpomassa itselleen ennustuksen tulevan vuoden tapahtumiksi, ja jos se kelpaa, pitää paperi taittaa ja käydä solmimassa lankaan. Muuten asiat ei toteudu. Yhdessä paikassa myytiin myös paahdettuja soijapapuja paholaisten karkoittamiseksi. Ostin pussin, mutta söin ne nälissäni. Halusin myös maistaa miltä setsubunin pavut maistuu; ihan hyviä.

Yoshidan alueen vanhin temppeli on paikka, missä setsubunin aikaan kunnioitetaan kaikkia Japanin jumalia, ja se ainakin itse julistautuu näinä päivinä Japanin pyhimmäksi paikaksi. En tiedä ovatko muut vastaavat temppelit samaa mieltä.

Heille on pitkillä alttareilla riisikakkuja ja ihmisten antamia kolikoita, ja tauluissa lukee minkä maan (國 kuni = maa tarkoittaa tässä Japanin vanhoja paikkakuntia, eli se on koko maailma) montaako jumalaa tässä kunnioitetaan; jostakin neljää, toisesta yhdeksäätoista, mutta joistakin paikoin toista sataa. 

鬼 onit, paholaiset, ovat liikkeellä setsubunin aikaan, kiertelemässä yleisön joukossa. Tällä on sininen nahka, musta naama ja iso piikkinuija. Hän ärjähtelee pienille lapsille ja taputtaa heitä päähän. Pienimmät säikähtää, isommat on innostuneita eikä enää pelkää. Oneja näkee joka vuosi. Oneja ei päästetä kulkemaan yksin, koska he ovat arvaamattomia riehujia, joten papit saattavat häntä aina yleisön seassa.

Ylös vuoren päälle hänet saatetaan. Siellä hän meni pieneen temppeliin, missä luultavasti on riisunut naamarin ja lähtenyt temppelin taakse taukotupakalle.

Täällä ylhäällä ei ole enää tungosta. Vaikka tämä mäki ei kovin korkea olekaan, niin harva viitsii tänne kiivetä.

Täällä on rauhallista, maalikin jo pastelliksi haalistunutta.

Kiviasetelma syksyn vaahteranlehtien kunniaksi; maassa olevat vielä vähän punertavia. 

Illalla klo 18:00 on seremonia, jossa ajetaan paha pois ja turvataan tulevan vuoden onni. Minä en ole ainoa, joka on kiinnostunut sen näkemään. Poliisit ohjaavat joukkoa niin, että portaiden täysi ihmisiä lasketaan kerrallaan ylös, ja heidän rauhoituttuaan siellä seisomaan, lähetään seuraava pätkä ihmisiä perään. Minä pääsin lopulta vähän yli portaiden yläpään, missä seisottiin tiukkaan pakkautuneina. Vähän kuultiin pillien vihellystä ja karjuntaa, sekä nähtiin vähän savua taivaalla.

Kun seremonia oli ohi, lähtivät sen nähneet kotiin, ja me päästiin näkemään paikka missä jotain oli tapahtunut. Tuolla katoksen alla.

Kun me jo mentiin kotiin, loputon joukko ihmisiä oli edelleen tunkemassa sisään. Tällaista täällä on aina, jos on jossain keskustassa, minne ihmisten on helppo tulla.

Seuraavana iltana olin aikaisemmin jonossa, riittävän hyvässä paikassakin. Eturiviin en halunnut. Tänään oli tarkoitus polttaa kahden päivän mittaan kerätyt edellisen vuoden voimansa menettäneet pyhät kapineet, ja siitä kasasta puuta ja paperia saa kuuman kokon. Kansa oli nuorempaa, lapsiperheitä ja vanhuksia enää vähän. Poliiseja paljon enemmän pitämässä kuria kovaäänisten kanssa. Tuollainen joukko on vaarallinen; jos takaosa alkaa työntää päästäkseen lähemmäs, kärventyvät edessä olevat helposti. Lauma on saatava järjestyksessä paikoilleen, ja sitten pidettävä siinä. Kokko syttyi klo 22:55 ja levisi nopeasti koko kasaan. Polttivat sen teräsverkon sisällä. Kipinöitä nousi taivaalle, mutta lentävät palavat paperinpalat jäi verkkoon kiinni. 

Puolessa tunnissa kokko paloi kekälekasaksi, ja poliisi päästi varovasti meidät halukkaat lähtemään kotiin. Palokunta jäi suihkuttelemaan kasan reunoja. Edellisen vuoden onnet ja onnettomuudet oli nyt puhdistettu tulella ja jätetty taakse.