梅の宮大社 Ume no miya taisha

Kun käveltiin Kegonjista poispäin, niin sama herrasmies tuli autollaan vastaan. Hän tiesi kuinka kauan temppelissä menee - tunti suunnilleen - ja oli päättänyt viedä meidät seuraavaan temppeliin, Luumutemppeliin. Nimen loppuosa Taisha tarkoittaa shintōn suurtemppeliä, mutta ei se kovin suuri kuitenkaan ole, enemmän perheyritys varmaan. Äiti ja poika siellä vaikuttivat toimistossa olevan. Tämäkään ei ole kaikkein kuuluisimpia temppeleitä, mutta nätti, mukava ja miellyttävä. Laaksossa Matsuon aseman toisella puolella muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä. Ensimmäiset luumut oli alkaneet kukkia siellä.

Siellä on myös sadan kierroksen kävelyreitti. Jos jotain oikein kovasti toivot ja haluat, niin kävelet noiden kahden kivipilarin väliä 100 kertaa. Se vahvistaa toivetta ja voi auttaa sen toteutumisessa. 

Puutarha on nätti. Se ei ole samalla tavoin kurinalainen kuin buddhalaiset puutarhat, vaan rönsyää aika vapaasti shintōn tapaan, mutta sen on tehnyt joku tai jotkut, jotka tykkäävät kasveista. Lukuisten luumulajien lisäksi siellä on atsaleoja ja paljon erilaisia vesikukkia, jotka kesän mittaan tuolta nousevat. Polkuja ja siltoja. Eikä kovin paljoa ihmisiä, niin että siellä saa kävellä varsin rauhassa. 

Voikukkakin jo nousee. Mehiläiset on ruvenneet töihin, vaikka juuri nyt tässä ei näykään, ja satakielet laulaa, tekevät pesiään. 

 Tsubaki vasemmalla juuri lopettelee ja luumu on tässäkin auennut. Narsissit nousee myös.

 Aikaista tämä on vielä luumuillekin. Oikeastaan vasta pienimmät ja aikaisimmat olivat kukassa, isot luumut, joita niitäkin oli paljon, vielä nupuillaan.