松尾大社 Matsuotaisha

Matsuo taisha on ihan Matsuon aseman vieressä, ja siellä käytiin viimeiseksi. Tämä on jo selvästi iso shintō-temppeli, nimensä mukainen, Matsuon vuoren juurella.

 Portilla on jousimiehet vahdissa, paksusti vaatetettuina niin että tarkenevat hyvin niin talvet kuin kesätkin. Puun palasiin ja riisikauhoihin on kirjoitettu toiveita. Ylimmässä naisen käsialalla toivotetaan Makimuralle onnellista loppuelämää. Ehkäpä suhde on katkennut. Jotain traagista siinä on, koska nimi ei ole kirjoitettu tavalliseen tapaan.

 Kun Matsuotaisha on ollut kahden voimakkaan zen-temppelin naapurustossa kauan - Kegonji ja Sammaltemppeli - niin sen temppelin takainen puutarha ei ole ollenkaan tyypillinen shintō-kokoelma, vaan selvä buddhalainen kivipuutarha. Tämä puro on hyvin aistikkaasti tehty.

 Koko rinne. Nuo atsaleat kukkii punaisina toukokuun lopulla tai kesäkuussa. Ja tuolla ylimmässä rakennuksessa on jotain, mitä en odottanut näkeväni missään. Siellä näkee mitä voi olla shintōtemppeleiden takimmaisten rakennusten kaikkein pyhimmässä, mitä ihmissilmä ei muuten koskaan näe. Ne ovat ikivanhoja, ja monet niistä ovat jo pitkälle lahonneita. Kun niitä ei kukaan satoihin vuosiin voinut katsoa, niin ne hiljalleen kostuivat ja alkoivat mennä sitä tietä mitä kaikki muukin elollinen menee. Nyt ne ovat tuolla kuivassa ja säilyvät. Niiden oleminen siellä ei tarkoita, että kaikissa shintōn temppeleissä olisi sisällä jotain samanlaista. Voi olla että niissä ei ole mitään. Mutta nuo ovat ainakin olleet. Olin oikein ihmeissäni.

 Matsuo taishassa voi myös käydä tervehtimässä putouksen juurella naisjumalaa. Toivotin hänelle rauhaista oloa seuraaviksi tuhansiksi vuosiksi ja kuivia olosuhteita.

Melkein kaikki ajavat Hankyūn junilla perille Arashiyamaan kävelemään tungoksessa, mutta koska olen ne temppelit jo moneen kertaan nähnyt, niin taidan tästä lähtien jäädä junasta pois tällä edellisellä asemalla. Nämä temppelit on pienempiä ja persoonallisempia.