華厳寺 Kegonji eli 鈴虫寺 Suzumushidera

Täällä taas, tytär tykkää tästä temppelistä. Niin moni muukin. Vaikka tämä on pieni, kaukana ja syrjässä, niin aina tänne on jonoa. Yksi vetonaula lienee temppelin sirittävät hyönteiset, mutta toinen varmaan se, että täällä ei saa yksinkertaisesti vain käydä katselemassa ja ottamassa, vaan pitää myös syödä leivos, juoda ahtaasti pinottuna pieniin pöytiin teetä ja kuunnella buddhalaista saarnaa. Se on hyvin mielenkiintoinen ja hauska saarna, mielellään sen kuuntelee. Sisällä ei oteta valokuvia.

Mutta toinen, mikä mieleen tulee on, että japanilaiset ovat käyneet uskonnollisemmiksi. Samaa tapahtuu toki muuallakin. Isessä se tuli mieleen, ja niin se tuli täälläkin. Etsitään kokemusta jostakin tärkeästä.

Täällä ollaan niin kaukana Kioton toisella puolella, että kotivuori Hieizan näkyy vain hämärästi usvan lävitse horisontissa. Parhaiten tänne pääsee Hankyūn junalla, joka menee Arashiyamaan ja sen suuriin temppeleihin, mutta ei mennä sinne asti, vaan jäädään pois edellisellä asemalla 松尾 Matsuo. Vai oliko Matsuo taisha? Sitten kiivetään kohtalainen matka vuorta ylös asuntoalueen halki. Me ei itse asiassa kiivetty kovin paljoa jalkaisin; aseman edessä tavattiin kaksi tyttöä tekemässä kyselytutkimusta, ja siihen tuli rupattelemaan myös vanhempi herrasmies, joka oli 2 vuotta aiemmin jäänyt eläkkeelle Hankyūn rautatieyhtiön sähkömiehen hommista. Hänellä oli nyt oma pieni palvelu, missä hän 1000 yenin = 8 euron tuntipalkalla teki vähän kaikenlaista: sähköhommia, rakennushommia, koiran kävelyttämistä, kaupassa käyntiä, kukkien kastelua, ja melkein mitä vain. Toimi tarvittaessa myös kenen tahansa tuuraajana häissä ja hautajaisissa, paitsi ei morsiamen, sulhasen, eikä vainajan. Eli hän oli hyvässä kunnossa ja aika kului eläkkeellä paremmin, kun hän oli ympäristölleen hyödyksi. Oikein mukava mies. Kukaan ei hänen palveluksiaan juuri silloin tarvinnut, joten hän lähti autollaan meidän perään, ja tarjosi kyytiä siinä vaiheessa kun oltiin kävelty puolisen kilometriä. Vei perille näyttäen erilaisia paikkoja naapurustossa matkalla ja puheli mukavia. Ei toki maksua ottanut, koska ei häntä oltu tilattu.

 Kogenjissä kukki vielä sazankat, luumut olivat vielä nupullaan vuoren rinteellä.

 Zen-buddhalaista siisteyttä, kuria ja järjestystä joka paikassa.