伊勢神宮 Ise jingū 内宮 Naikū

Tätä sanotaan sisätemppeliksi (Naiku), tai vain temppeliksi (Jingū). Tämä on kaikkein pyhin, Auringonjumalattaren 天照大御神 Amaterasu-ōmikamin temppeli. Täällä säilytetään tiettävästi myös sitä peiliä, jolla Auringonjumalatar houkuteltiin ennen aikojen alkua ulos luolasta, minne hän oli piiloutunut murjottamaan suututtuaan huolimattoman veljensä riehumisesta, ja aiheutettuaan pimeyden laskeutumisen niin taivaaseen kuin maan päällekin (muut jumalat ottivat riehujan kiinni ja ajan tavan mukaan leikkasivat hänen tukkansa, kiskoivat kynnet irti sormista ja varpaista, sekä ajoivat hänet ulos taivaasta maan päälle riehumaan). Auringonjumalattaresta ei kerrota, että hän henkilökohtaisesti olisi laskeutunut maan päälle, joten hän on ehkä vieläkin taivaassa, mutta täältä käsin hänet kuitenkin ruokitaan riisillä aamuin ja illoin, eli täältä on suora yhteys taivaaseen. Toisaalta  temppelin kotisivut kertovat kuitenkin hänen asuvan juuri täällä temppelissä, joten ehkä hän siellä sittenkin on. Shintō on niin yksinkertainen uskonto, että se on monimutkainen.

Japanin keisarillisen suvun mytologiaan kuuluu, että he polveutuvat suoraan Auringonjumalattaren lapsenlapsesta, joka laskeutui maan päälle ja ryhtyi hallitsemaan maata mummonsa valttuuttamana. Nykyäänkin temppelin pääpapin on kuuluttava keisarilliseen sukuun, ja suvun jäseniä voi olla samaan aikaan useampiakin johtavissa teologin viroissa täällä, niin miehiä kuin naisiakin.

Tänne on Prinsessa Toyouken temppeliltä matkaa 6 km, bussi kuljettaa ihmisiä portilta portille. Helppo täällä on liikkua. Hyvä tapa on käydä ensin Gekūssa ja sen jälkeen vasta siirtyä Naikūn. Tämän temppelin sanotaan olevan 300-luvulta peräisin; temppelin oma kotisivu sanoo, että se on 2000 vuotta vanha. Kun noin 1700 tai 2000 vuotta sitten Yamaton valtakuntaan, mikä sijaitsi jossain nykyisen Naran alueella, iski onnettomuuksien ja tuhon sarja, lähetettiin yksi prinsessoista - Yamatohime-no-mikoto - etsimään jumalattarelle rauhallinen asuinpaikka. Hän vaelsi Auringonjumalattaren kanssa maita pitkin ja poikin, kunnes tuli Iseen, ja siellä jumalatar ilmoitti hänelle haluavansa jäädä sinne asumaan. Sinne temppeli rakennettiin. Temppeliin kuljetaan puista siltaa myöten. Se vie 五十鈴川 Isuzugawan eli 50-tiu'un-joen ylitse lumottuun metsään.

 Lumotussa metsässä on monenlaisia villipuita, sekä oikein hienoihin muotoihin leikattuja petäjiä. Petäjä on yksi Shintōn pyhistä puista, koska siinä on aina vihreitä neulasia. Se ei hylkää ihmisiä kuten lehtipuut talveksi tekevät.

 Täällä, kuten kaikkialla muuallakin, puhdistaudutaan koko ajan. Kädet ja suu.

 Samoin Viidenkymmenen-tiu'un-joella käydään pesemässä kädet, ja vettä voi myös juoda. Joen varrella on kyltti, jossa kielletään kolikoiden heittäminen jokeen, mutta näkyy niitä pohjassa olevan. Japanilaiset tottuvat temppeleissä siihen, että kaikesta maksetaan, mutta tällaisissa paikoissa vain pikkurahalla. Likaiset kolikot kuitenkin periaatteessa likaavat joen, shintōn kannalta katsottuna. Vesi on joka tapauksessa hyvin kirkasta, puhdasta ja kylmää näin talvella. Hyvän makuista vettä; maistoin.

 Sugit ovat täälläkin mahtavia kun itse temppeliä lähestytään.

 Noita vähän sinertäviä kiviportaita myöten noustaan Auringonjumalattaren temppelin eteen. Ensimmäisestä portista pääsee sisään, sen edemmäs ei. Siellä on tiettävästi vielä 4 aitaa edessä ennen kuin jumalattaren asunnolle pääsee. Valokuvia ei oteta, mutta katsoa saa aivan rauhassa.

 Amaterasu-ōmikamin riisi, jonka Prinsessa Toyouke on kasvattanut, säilytetään tässä vajassa.

20 vuodessa maalaamaton ja kyllästämätön puu, ja etenkin sen olkikatto, menee ikivanhan näköiseksi. Etenkin olkikatto saattaa lahota jo hyvin pitkälle. Tämä on pieni sivutemppeli, jota ei rakennettu uudelleen päätemppelin tavoin viime vuonna, vaan se tehdään tänä vuonna.

Sama rakennus lähempää. Tällaista arkkitehtuuria oli Miyazakin Mononokehime-elokuvassa.

 Tähän nousee syksyllä uudisrakennus. Isen temppelillä on yli 5000 ha omaa metsää, jossa kasvaa istutettuja sugeja nimenomaan tätä uudisrakentamista varten. Heidän ei tarvitse paljoa puutavaraa hankkia muualta. 20-vuoden uudisrakentamisen sykli ei tietysti periydy 2000-vuoden takaa, vaan 700-luvulta. Toki sen näkee itse syklin pituudestakin; se on mielekäs vain kymmenjärjestelmän sisällä, ja se puolestaan saapui tuohon aikaan Intiasta buddhalaisuuden mukana. Myös samat numerot, joita me Suomessakin käytetään.

 Kaikki on Isessä hyvin korutonta. Kukkivia puita, kuten luumuja tai kirsikoita, ei ole missään. Mutta löytyi sieltä kuitenkin pari lampea, joissa oli ihan tavallisia värikkäitä karppeja.

 Yksi pieni sivutemppeli on lasten onnea varten. Sinne on tuotu paljon rukouksia, joissa toivotaan lasta, yleensä ensimmäistä, mutta yhdessä pyydetään toistakin. Myös Japanissa mennään niin myöhään naimisiin nykyään, usein kolmekymppisinä, jos mennään ollenkaan, että lasten saaminen on onnesta kiinni. Joskus Amaterasu auttaa, mutta ei se varmaan aina.