真如堂 Shinnyodoo

Keskikokoinen buddhalaistemppeli vähän Kioton yliopistosta viistosti etelän itävuorten suuntaan. Alakaupungin temppeli, ei samuraiden suosiossa ollut. Yksi Hieizanin vuoren temppeleistä päätti 1000-v sitten, että myös kaupungin palvelija-, käsityöläis- ja kauppiasväestö tarvitsee myös temppelin, joten se perusti Shinnyodoon. Se ei ole kovin värikäs eikä pramea, mutta rakennukset ovat oikein hyvää puusepäntyötä. Tämäkin paikka pantiin Onin-sodassa maan tasalle, joten rakennukset ovat 1500-luvulta. Se on syystemppeleitä, eli siellä on paljon vaahteroita. Nyt kylmänä tuulisena helmikuun päivänä siellä ei ollut oikein ketään, paitsi pari munkkia ja vanha opas, eläkeläismies. Hän ilmoitti minulle, että englanniksi ei opastaminen häneltä onnistu, johon vastasin, että selvä juttu.

 Hän piti sitten minulle pitkän ja perusteellisen opaskierroksen. Siellä on komea pagoda, tehty ilman nauloja niin kuin temppelikin, hyvin harkiten tehtyä, monimutkaista, joustavaa ja lujaa kirvesmiestyötä. Kestää taifuunit ja maanjäristykset. Temppelissä on myös useita paksuja Zelkova serrata (欅 keyaki) pilareita. Hyvin kovaa ja lujaa puuta. Hän oli niistä hyvin ylpeä. Rakentaminen on kestänyt 20 vuotta, ja noin paksut rungot on varmaan pitänyt hankkia kauempaa; Kioton lähimetsät lienee hakattu aika vähiin isoista puista, kun joka paikassa on rakennettu. II maailmansodan jälkeen temppelistä varastettiin aika paljon koristeita, jotka ovat kuparin ja rauden sekoitusta. Niitä vain joku repi seinistä ja pylväistä ja ilmeisesti myi. Jäljet näkyy vielä siellä täällä; varmaan ovat jättäneet senkin ajan historian näkyviin.

 Temppelin takapuolella on kaksi hiekkapuutarhaa, joihin pääsee vain temppelin sisäkautta kävelemällä oppaan kanssa. Se ei siis ole ollut mikään johtajaluokan zen-temppeli, vaan tavallisen väen käytössä ollut aika koruton paikka, joten puutarhat eivät ole kovin vanhoja. Tästä sitä ei huomaa, mutta tämä on tehty vasta 1980-luvulla. Siinä on normaali kuolinvuoteellaan lepäävän Buddhan patsas oppilaidensa ympäröimänä, ja samalla puutarha on 借景 shakkei-tyylinen, eli ns. lainattu maisema. Siinä näkyy sama muoto kuin horisontissa olevissa Itävuorissa. Tosin kumpikaan asia ei nyt juuri tästä valokuvasta niin hyvin näy, mutta se on kuvaajan vika.

 Nätti hiekkapuutarha se joka tapauksessa on, kahden ison vanhan hinokin (檜 Chamaecyparis obtusa) rungon ympärille päättyvä. Pitkä ja kapea puutarha, josta sain oven raosta ottaa kuvat.

 Jokin osa Mitsuin kauppiassukua on vaikuttanut täällä Kiotossakin, heillä oli liiketoimintaa laajalla alueella jo 1600-luvulla. Täällä Shinnyodoossa on Mitsuilla oma pieni sivutemppeli, jossa suvun jäseniä silloin tällöin kokoontuu. Mitsuin suvun vaakuna on neljä neliötä ryhmässä; näkyy tuossa hirren päällä.

 Rakennuksen eteen tehtiin 3 vuotta sitten uusi hiekkapuutarha, missä vaakunan teema toistuu useaan kertaan, mutta ei koskaan säännöllisenä, eikä samanlaisena. Puutarhan uutuus näkyy heti, se on tyyliltään toisenlainen kuin vanhat. Eikä tämä siis ole zen-temppeli, vaan ... vaan ... puhtaan maan temppeli tämä taitaa olla. Tämä on kuitenkin ihan oikeasti nätti ja harkittu hiekkapuutarha. Vaikka sitä Tilkkutäkkipuutarhaksi myös kuulutaan sanottavan. Sen buddhalainen ajatus, minkä oppaani kertoi, on, että vaikka lähdetään liikkeelle säännöllisesti kuviosta kuten Mitsuin vaakuna, elämä ei pysy samanlaisena ja tilanteet, kuten hiekan väri ja neliöiden muoto, voivat vaihtua nopeastikin. Jokaiseen vain pitää sopeutua ja ottaa muutos vastaan tyynesti.

Tykkäsin kovasti paikasta. Ystävällisen, vanhan ja paljon tietävän herrasmiehen opastettavana oleminenkin oli arvokas asia.