大徳寺 Daitokuji

Tämä on meiltä pienen 3 km kävelymatkan päässä länteen päin, tasangolle. Pohjois-Kioton iso zen-buddhalainen temppelialue. Perustettu 1300-luvulla, ja kuten melkein kaikki muukin Kiotossa, poltettu maan tasalle Onin-sodan aikaan 1467-77, ja rakennettu uudelleen 1500-luvun mittaan. Siitä tuli 1500-luvun sotilasjohtajien suosima temppeli. Oda Nobunaga on haudattu sinne. Toyotomi Hideyoshi kävi siellä juomassa Sen no Rikkyuun valmistamaa teetä, ja Japanin nykyiset tärkeimmät teekoulukunnat ovat saaneet siellä alkunsa, koska Rikkyuun oppilaiden myötä ne muotoutuivat. Siellä Hideyoshi myös kerran suuttui Rikkyuuhun syystä jota kukaan ei tiedä, määräten tämän työntämään miekan vatsaansa ja kuolemaan.  Rikkyuu on myös haudattu tänne.

Daitokuji ei ole yksi temppeli, vaan kokoelma temppeleitä. Pääalueen käytävillä saa käydä kävelemässä aivan ilmaiseksi vanhoja petäjiä katsellen.

 Joskus voi avoimesta portista nähdä myös temppelipihoja, mutta kaikkiin ei pääse sisään.

 Joihinkin pääsee, kuten Daisen-iniin. Niihin jokaiseen maksetaan erikseen, hinnat vaihtelevat temppelin kuuluisuuden = kävijämäärän mukaan. Täällä ihmisiä on kohtuullisesti, mutta ympäri vuoden aina.

 Daisen-in lienee kuuluisin alatemppeleistä. Siellä on tunnettu hiekka/kivipuutarha, jonka reunalla Sen no Rikkyuu teetään valmisteli, ja missä Miyamoto Musashi myös kävi jonkin aikaa opiskelemassa. Siellä on tehty ensimmäiset japanilaiset paperipäällysteiset liukuovet, jotka päästävät valoa sisään, ja jotka nykyään ovat tyypillistä vanhaa japania. Siellä on Japanin ensimmäinen tokonoma, alkuaan paikka vierashuoneessa matkatavaroiden asettamista varten, mutta josta kehittyi paikka, johon asetellaan koristeita, piirroksia ja ikebanaa vieraiden ihailtavaksi. Ja on siellä vielä Japanin ensimmäinen 1500-luvulla uuden tyylinen sisääntuloportti temppeliin. Näin ainakin temppelissä itsessään kerrotaan. Sen sisääntulokäytävästä sai ottaa valokuvan, mutta temppelissä itsessään ei ollenkaan. Ei myöskään sen puutarhasta. Sama kielto oli joissakin muissakin temppeleissä. Niissä katsotaan puutarhoja, kuunnellaan oppaiden esitelmiä, nähdään teehuoneita ja siinä se. Sinänsä mukavaakin kun ei tarvitse kaivella kännykkää tai kameraa koko ajan esille.

 Mutta on myös temppeleitä, joissa kuvauskieltoa ei ole. Jokainen niistä päättää itse. Jos olisin viisaampi, minulla olisi muistissa mikä tämä temppeli niistä oli, mutta käveltyäni aikani sukkasillani temppeleiden puulattioita olin niin kylmissäni, että ajatus ei enää juossut. Täällä on joka tapauksessa nätti sammalpuutarha.

 Useita pieniä hiekkapuutarhoja; jokia siis, joita myöten virta kulkee lopulta

 isompaan lampeen, ja jää sinne hiljakseen kiertelemään. Tämä ei ole Japanin kaikkein kuuluisin hiekkapuutarha, mutta ystävällinen ilmeeltään. Tämä on oikein hieno. Kovin kuuluisista puutarhoista, joita ei saa edes kuvata, jää vähän tyly tunnelma. Tämä oli kiltti puutarha.