Paluu entisiin maisemiin

Vanha kotitalo on paikallaan. Pitää totutella taas kaupunkielämään. Täällä ei kaadeta puita, eikä panna niitä uuniinkaan. Elämä olisi helpompaa jos voisi niin tehdä.

 Sorsajoki ei ole mikään Rhein, mutta vesi ainakin on kirkasta ja puhdasta. Suoraan vuorilta, kukaan ei laske jätevesiään matkalla.

 Ensimmäinen viikko on mennyt kokonaan asettumiseen, paperien ja avainten selvittelyyn, kokouksissa istumiseen pitkiä päiviä ja sen sellaiseen. Joskus iltahämärissä on päässyt kävelemään kotiin keisarillisen palatsin reunoja myöten.

 Haukkoja täällä näkee enemmän kuin kotona. Ehkä talvi tuo ne kaupunkiin.

 Aamuisin on usein pakkasta, ja jos on satanut, on se tullut maahan valkeana tavarana.

Pakkasaamun tuntee jo aamulla sängyssä. Sisälläkään ei ole montaa astetta lämmintä. Päivisin pärjää kun on päällä n. 5 vaatekertaa, joista päällimmäiset villapaitoja. Öisin pärjää kun on paksu peitto ja sen päällä kaksi vilttiä. Toki täällä voi lämmittää. Ilmalämpöpumppu kotona puhaltaa lämmintä kuivaa ilmaa kun napista painaa, mutta kotona ei ole hereillä kuin aamuin ja illoin vähän aikaa. Puhalluslämmityskään ei ole kovin kätevä. Se ei tunnu mukavalta jos on puhalluksen edessä ja kova humina on ärsyttävää. Yksi puoli ruumiista on kuuma ja toinen kylmä. Kun panee puhaltimen kiinni, häviää lämpö huoneesta 20 minuutissa.  Se painuu kylmiin seiniin ja kalusteisiin, häipyy ulos yksilasisista ikkunoista. Ihmiset ei Suomessa ymmärrä ollenkaan kuinka lämpimässä he elämäänsä elelevät. Täällä, kuten Etelä-Euroopassakin, lämmitetään ilmaa silloin kun tarvitaan, siinä kohdassa missä tarvitaan; muuten huoneet saavat olla kylmillään. Sen takia huonekalut ja seinät on aina kylmät. Suomessa lämmitetään kiinteitä rakenteita paksujen ulkoseinien suojassa, minkä johdosta lämpö on kohtuullisen tasaista huoneissa, ja muutokset hitaita.

Mutta tähän kylmään tottuu vähitellen. Helpointa on panna paljon päälle, elellä n. +10 asteen sisälämpötilassa, lämmittää välillä jos yrittää mennä liian kylmäksi. Pitäisi löytää sormikkaat, joissa ei ole sormen päitä, jotta voisi kädet palelematta kirjoittaa tietokoneellaan. On niitä varmasti jossain.

Miellyttävän tasaisen lämmintä joka puolella ruumista on oikeastaan vain sängyssä kolmen peiton alla. Aamuisin ei kehtaisi nousta sieltä pois ollenkaan. Kylmä ilma huoneessa on raikasta hengittää.

En minä valita, tiesin hyvin mihin tulen. Tämä on jo neljäs talvi, jonka Japanissa vietän; toinen Kiotossa. Mutta silti, on täällä elämä talvikuukausina saatanallisen kylmää.