Kaivon puhdistus

Mökillä on vanhan kansan pömpelimallinen vinssikaivo, isän sinne rakentama. Kaivon rakennusvuosi on noin 1973, eli 40 v sitten, ja edellisestä puhdistuksesta on aikaa n. 10 v; vanhan kansan tapaan se oli vain tyhjentäminen sangolla mättämällä ja pohjahiekkojen vaihtaminen. Pömpeli on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei vielä ole pehmeä. Kestää vielä pitkään.

 Kippasin sen nurin kangella nostamalla ja loput työntämällä. Alla betonikansi ja 80 cm renkaat. Nostin renkaiden viereen vielä lavan, jolle kansi oli helppo siirtää, samoin siitä takaisin paikalleen kaiken lopuksi.

 Kärräsin kottikärrillä paikalle kaikki muutkin lavat mitä minulla oli. Niiden päälle kakkosnelonen parru, jonka päähän olin asentanut 8 mm pultilla ja ruuvilla Motonetista ostamani venevinssin. Siinä on jarru, eli taakka ei pääse luiskahtamaan alas. Teoreettinen horisontaalinen vetokyky 800 kg, joten arvelin että sillä pystyy hyvin 20 kg likaista hiekkaa - ja tarvittaessa minutkin - nostamaan. Hihna narua eikä vaijeria; naru on ystävällistä naisen käsille. Kakkosnelonen ruuveilla kiinni lavapinoihin.

 Polttomoottoripumppu, hyvä vehje. Vaimo nykäisi sen helposti käyntiin, aina silloin kun tarvittiin. Reikätiili narulla kiinni letkun päähän ja kaivon pohjaan. Vähän alkuvettä varastoon myöhempää käyttöä varten.

Pesin seinät tikkailta käsin karkeahkolla autoharjalla, jossa oli puolen metrin varsi. Vaimo pumppasi veden pintaa alemmas rengas renkaalta sitä mukaa kuin etenin; näin kaivo myöskään ei tyhjentynyt liian nopeasti. Jotain niistä seinistä lähti, koska vesi kaivossa sameni nopeasti. En oikein tiedä mitä, mutta ehkä ihan vain savea. Maa on hiesumoreenia, jossa on saveakin seassa. Savi voi leijua vedessä pitkään, ja on 40 vuodessa ehtinyt moneen kertaan kerrostua kaivon seiniin. Kaivon vieressä olevan ison petäjän juuren päitä pisti esiin renkaiden saumoista siellä täällä vielä 3 m maanpinnasta alaspäin. On siellä iso pihjalakin lähellä. Pitänee kaataa ne kummatkin. Yksi valkea sieni kasvoi yhdessä saumassa. Mutta ei siellä näiden lisäksi muuta ollut.

 Kun päästiin pohjalle 4.5 metriin, vaihdoin harjan tukevaan 20 l laastisankoon ja lapioon. Käytin pientä kenttälapiota, jonka terän voi kääntää 90° kulmaan. 80 cm onkalo on niin ahdas, että sitä isommalla välineellä ei oikein mahdu työskentelemään.  Tuo oli hyvin kätevä. Oli minulla kypäräkin varattuna, mutta sen käyttö oli tuolla hankalaa ja kuumaa, joten jätin sen pois. Kaljuhan melkein vastaa kypärää.

Mätin lapiolla liejuista pohjahiekkaa sangon puolilleen, minkä jälkeen vaimo vinssasi sen ylös ja kaatoi sisällön kottikärriin. Välillä hän antoi alas myös imuletkun pään ja nykäisi moottorin käyntiin. Kaivoon tulevan veden sai sillä kätevästi pois, ja näki vähän minkä aineen parissa työskentelee. Puhdas hiekka on mennyt vuosikymmenessä mustaksi liejuiseksi puuroksi. Ainakin kaksi, ehkä kolmekin pitkälle hajonnutta ison sammakon näköistä hahmoa pohjasta olin erottavinani. Pieniä sammakoita siellä on voinut olla myös vaikka kuinka paljon. Sekä tuulen tuomaa lehtien ja neulasten yms lahonneita jäänteitä, pölyä yms. Kaikki tuo meni viinimarjapensaiden taakse yhden kuopan täytteeksi.

Pohjalla viimeisen renkaan alla on iso kivi, mihin kaivaminen 40 v sitten on pysähtynyt. Sen vierestä löytyi hietaa, eli siellä ollaan alkuperäisessä lapion ja kaivinkoneen kauhan koskemattomassa maassa.

Kun pohja oli puhdistettu, rupesin täyttämään Aquellan pikasementillä renkaiden saumoja umpeen, ylhäältä aloittaen, koska siellä oli isoimmat ongelmat. Tytär auttoi laastin teossa; kumirukkaskädellä vetelin sitä saumoihin.  Se kovettuu kylmän veden kanssa sotkettuna 3 minuutissa, joten kovin paljoa sitä ei kannata tehdä kerralla. Yksi 4 kg pussi minulla vain oli, eikä se riittänyt kuin 3 saumaan. Pohjallekin sitä tavaraa putosi melkoisesti; tikkaat ei ole paras työteline, mutta ainoa mahdollinen. Joka tapauksessa edes muutama sauma, joista on tullut hiesua tai juuri sisään, on nyt tukittu.

Lopuksi kärräsin pestyllä kottikärrillä uutta seulottua 0-8 mm hiekkaa kaivon luo ja heittelin lapiolla pohjalle. Sen jälkeen sekoitin 30%:sta vetyperoksidia veteen, 100 ml H2O2/ 10 l H2O. Suihkutin kastelukannulla ilman sihtiä eri puolille seiniä. Sillä paikan pitäisi olla desinfioitu.

Kansi ja pömpeli päälle. Viikon päästä voisi pumpata vedet taas pois, jotta ne kirkastuisi paremmin. Ehkä silloin voisi jatkaa saumojenkin kanssa.

Päivä oli raskas, mutta hyvin mielenkiintoinen. Ei tällaista hommaa joka viikko tule vastaan. Voin suositella. Mukavaa hommaa, kunhan on sadevaatteet päällä.

Aikaa meni 9 tuntia aamukuudesta iltapäiväkolmeen, kaikkine tavaran kantoineen, ruokailuineen ja ruokalepoineen. Rahaa reilu 500 e, mistä pääosa oli pumppu letkuineen ja heloineen, eli suunnilleen sen mitä ammattilaisporukka pyytää kaivon puhdistuksesta. Minulla on sille pumpulle kuitenkin muuta käyttöä myöhemmin, kuten varmaan vinssillekin, joten rahallisestikin kannatti tehdä homma itse. Verkkokaupoista saa pumppuja halvemmalla, mutta ostan koneet mieluummin oikeasta kaupasta. Olin pumppuun oikein tyytyväinen.