Petäjäsavottaa

Tästä se taas alkoi. Polttopuuta tuleviksi vuosiksi. Tällä kertaa pääasiassa nuoria petäjiä. Nämä alkoi jo liiaksi varjostaa omenapuita. Kasvavat huomaamatta hyvin korkeiksi ja tuuheiksi. Yhden kallellaan olevan vedin köydellä oikeaan suuntaan, siksi tikkaat.

 Koivujakin joitakin. Kuten tämän lahoavan. Hiekka-auto reilu 10 v sitten repäisi lanansa reunalla sen kyljen auki. Se on kasvanut paljon nopeammin kuin mitä laho on edennyt, ja olisi kyllä pysynyt pystyssä vielä monta vuotta, mutta siinä missä petäjät vain kasvaa nopeasti hyvässä puutarhamaassa, koivut venyy pelottavan nopeasti. Kannossa näkyy senttisiäkin vuosikasvuja ja pituutta metrikin vuodessa. Siitä olisi kohta tullut niin iso, että sitä olisi ollut vaikea kaataa minnekään rikkomatta rakennuksia tai istutettuja puita sen ympärillä.

 Mökin toisella puolella myös, täällä lähinnä nuoria petäjiä. Ne toimi tammien, suomenpihlajoiden, kuriilienlehtikuusien, sembramäntyjen yms aurinko- ja hallasuojana niiden taimivaiheessa, mutta alkavat nyt viedä tilaa niiden latvuksilta. Minä kyllä tykkeen petäjistä, sekä niiden kahtomisesta että kuatamisesta. Niissä on mukava tuoksu. Näin pieniä on heleppo harrastelijannii kuatoo, 10-20 senttisiä kantoja niistä vuan jäi. Jokkainen kuatu sinne minne pittii, mihin sae olla tyytyväenen.

 Pätkin ne sen mittaisiksi että jaksoin vetää tai kantaa metästä laaniin. Tätä ei metsureiden tarvihe tehä; kone kerree tukit ja ropsit, oksattii nykyään. Vuan raskasta hommoo puihen kansa metässä työskentely on. Mehturin ammatti ei ole heleppo ammatti.

 Saanan räystäille asentelin minkkiverkosta uuvet oravasuojat, isoilla rikoilla ja ruuviloilla kiinni. Koska viikkoon ei oravarreikään asettelemaan verkkoo oltu työnnetty poes, ja orava oes kyllä hyvin jaksanna sen tehä, voen olla aeka varma että sissään ei yhtään elävätä oravata jiännä.

 Kiersin saanan kaekki puolet missee pienen elläimen mäntävätä rakkoo hirsissä ol. Sua nähä purrooko ne ihtesä tuosta lävite. Tuon kansa joutuu jo enemmän yrittämmää.

 Illalla rannalla. Meillä on nätti järvi. Sitä ei kyllästy kahtelemmaan. Vielä kävin saanan jäläkeen järvessä, tosin en ollu pitkään.

Mökillä muistaa isän yhtenään. Sen käenjäläkiä joka paekka täännä.