Harvennusta

Ennen, noin kuukausi sitten itse asiassa. Taitaa olla parikymmentä vuotta siitä kun rantapuita on viimeksi harvennettu. Uudet puut on jo kasvaneet entisten tilalle. Vielä järvi näkyy, mutta ei enää kovin avoimena. Pihaan tuleva valo alkaa olla jo monen lehvistön läpi siivilöityä, etenkin näin syksymmällä kun aurinko kiertää alempana, ja itikka-aikaan saisi tulla verannalle asti enemmän tuulta.  Saunalta alkaa myös polttopuut loppua. Ajattelin,

joten rupesin harventamaan. Otin tästä pois 6 pihlajaa ja 12 nuorempaa petäjää, sellaisia 10-20 senttisiä tyviläpimitaltaan. Ei tuo lähelläkään aukeaa ole vieläkään, mutta vähän ilmavampaa kuitenkin. Rantatöyrään isoihin petäjiin en aio koskea, ne on olleet tuollaisia jo silloin kun olin pieni poika, mutta lähempänä rakennuksia olevia taidan vielä syksyn mittaan ottaa muutaman pois. Ne on kasvaneet nopeasti valossa ja multamaassa, muistan ne nuorina ohuina puina ajalta jolloin koko piha oli täynnä vanhoja paksuja lahoamaan rupeavia koivuja, enkä kunnioita niitä samalla tavoin kuin rannan vanhoja puita. Niistä sataa nykyään neulasta ja käpyä niin paljon, että paljasjaloin kävely pihassa ei ole enää miellyttävää, vaikka välillä siivoaisikin.

Auringonlaskut on jo aika himmeitä tähän aikaan vuotta. Taivas on aina täynnä pilviä, joko kokonaan, tai pienin aukoin.

Isänsä jälkiin törmää kaikkialla. Tuon kynttilän se on tökännyt jalkaan joskus kaksi vuotta sitten, viimeistä syksyään mökillä viettäessään. Poppana on tätivainaan kutoma. Se sukupolvi alkaa olla jo melkein kaikki haudassa.

Auringosta saa enää niin vähän sähköä, että pitää ruveta säästämään sitä. Missä ei tarvitse luku- tai työvaloa siellä käydessään, kannattaa jo polttaa kynttilää mieluummin.