Don Saint Peter zu Osnabrück on katolinen katedraali, myöhäisroomalaista tyyliä 1100-luvulta, eli hieman ennen kuin goottilainen arkkitehtuuri tuli uudeksi kirkkomuodiksi. Kaarle Suuri perusti tänne kirkon jo 700-luvulla, mutta normannit polttivat sen 100 v myöhemmin. Seuraavatkin kirkot paloivat, kunnes tämä viimein tehtiin kivestä. Roomalainen tyyli oli oikeastaan sekoitus muinaisroomalaista, bysanttilaista ja islamilaista arkkitehtuuria, eli kristinuskoon kääntynyt keskinen Eurooppa otti mallia kaikenlaisesta sen aikaisesta edistyneimmästä arkkitehtuurista ja alkoi rakentaa kivestä pysyvää rakennuskantaa. Tämäkin kirko on palopommitettu II maailmansodassa, mutta iso osa seinistä jäi silloinkin pystyyn.
Tänä on tunnelmaltaan matalampi pyörein holvein, ja ehkä tässä voi halutessaan nähdä vähän moskeijaakin. Ei hitusta enempää kuitenkaan, ja sekin voi olla kuvittelua.
Ristiinnaulittu ristillään on hyvin voimakkaasti esillä.
Tämän kirkon kauneus on aika jylhää, hiekkakivistä kauneutta, koristukset vähäisiä paitsi ikkunoissa.
Katolisuudessa aina mukana oleva kärsimys tulee esiin vaikkapa tässä puukaiverruksessa, missä yksi mies ruoskii, toinen polttaa soihdulla ja kolmas puhaltaa palkeilla ilmaa tuleen noitanaisen alla. Sellaisin toimin Perkelettä saatiin heikennettyä.
Ikkunat ovat kauniit, ja urut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti