Käytiin Münsterissä; ei satuttu isompaan Pyhän Paavalin tuomiokirkkoon, mutta sentään Pyhän Lambertin kirkkoon, joka on vanha sekin. Jossain täällä tietämillä on neuvoteltu Westfalenin rauhasta 1640-luvulla, mutta sen aikaisia rakennuksia ei enää ole paljoa jäljellä. Aika ja pommitukset II maailmansodassa ovat ne vieneet. Tämä kirkko on kuitenkin.
Sen tornissa on edelleen - 478 vuoden jälkeen - kolme rautahäkkiä, joissa 1535 esiteltiin kaikelle kansalle kolmea ensin kidutettua ja sitten teloitettua protestanttikapinallista. Saksan uskonsotien ensimmäisiä vaiheita. Anababtistit perustivat sinne reiluksi vuodeksi tasavallan, jossa vallitsi polygamia, niin että johtajalla Jan van Leidenillä oli 16 vaimoa. Tuonne ylimpään häkkiin hän sitten päätyi sen jälkeen kun katoliset piirittäjät viimein mursivat kaupungin vastarinnan. Alempiin häkkeihin hänen kaksi johtajatoveriaan.
Luita häkeissä ei enää kuitenkaan ole, ne on jossain vaiheessa poistettu. Münster on edelleen katolinen kaupunki. Myös vuosisataa myöhemmin kun rauhasta neuvoteltiin katoliset joukot ja diplomaatit lähinnä oleskelivat tässä kaupungissa.
Tämäkin kirkko on nätti sisältään. Myöhäisgotiikkaa, ei enää niin jyhkeää ja korkealle kohoavaa kuin varsinainen, mutta samantapainen tunnelmaltaan. Vesisateiseen hiukan yli +10 asteiseen ulkoilmaan verrattuna kirkko oli lämmin ja ystävällinen.
Kaunis ja hiljainen, ei paljon ketään muita kävijöitä.
Rauhalliset ikkunat.
Rippituoli; pastorilla kerran viikossa vastaanotto.
Vieraita kuitenkin jonkin verran käy, niin että kynttilät palavat.
Pyhän Paavalin tuomiokirkko jätettiin toiseen kertaan; Münsterissä ei ollut enempää aikaa historian opiskeluun. Tämä oli miellyttävä ja opettavainen vierailu tällaisenaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti