keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Mustilan arboretumissa

Piti ajella eilen uudelleen Vuosaaren satamassa. Unohtui takki laivasta lähtiessä hytin kaappiin. Kun naisten kanssa kulkee pitää sellaisia kaappeja käyttää; jos olen itsekseni reissussa, niin kaikki tavara on aina näkyvissä ja helppo kerätä mukaan. Mutta ei tämä naisten syytä ollut. Ite minä sen takin kuappiin unohin.

Jotta reissussa olisi muutakin mieltä kävin mennen tullen Mustilan arboretumissa. En ole siellä vuosikymmeniin päivällä ollutkaan, käynyt vain useana vuonna illalla jostain palatessani ostamassa muutaman taimen. Mutta se on mielenkiintoinen paikka myös kävellä valoisaan aikaan; pienempää lenkkiä Miinan kanssa (koira ok kunhan se on kytkettynä) ja isompaa itsekseni; Miina ei kävele kilometriä pidempään täkäläisessä tropiikin ilmastossa. Maksaa 7 euroa aikuiselta. Kannattaa maksaa, tuollaisen paikan ylläpito on kallista. Kahvilassa voi pääsymaksun maksaessaan myös syödä palan piirakkaa ja juoda limpsat.

Metässä voi nähdä esimerkiksi piippuköynöksen kiipeävän korkealle petäjässä.
 Järeitä Abies amabiliksiä.
 Varjoisan tsuga-metsikön.
 Heinäkuussa kukkivan atsalean; lähes ainoa tämä tosin oli. Ja paljon muuta. Tilaa siellä on 120 ha, mutta puustosta suuri osa on toki tavallista närettä ja petäjää. Ulkomaanpuut on pieninä metsikköinä siellä täällä. Kukkivaisimmillaan tämä paikka on kesäkuussa, jolloin siellä on eniten kävijöitä, mutta puita minä sinne katsomaan tulin. Ne on mielenkiintoisempia.
Ostin taas muutaman puuntaimen; 4 tainta 16 euroa. Malus toringo, Veikselin kirsikka ja pari köynöstä. Ne ei ole siellä kalliita. Mutta ajatuksena onkin istuttaa niitä pitkin Suomea ja katsoa pysyykö ne missäkin ilmastossa hengissä. Osa pysyy, osa ei.

Takki löytyi Hansaterminaalin infosta; ei maksanut mitään. Se on jo vanha ja risainen ruskea mokkanahkatakki, melkein 10 vuotta pidetty, sisätaskuista osa revennyt, mutta pitävien taskujen sisällön takia se piti hakea. Siellä oli vajaa sikarilaatikko, pastillirasia, työkännykkä ja passi. No jaa, on sillä takilla tunnearvoakin. Sen kanssa on kolmella mantereella matkusteltu. Postissa eivät takkia suostuneet lähettämään; ja onhan se niin että paras kun omistaja käy tunnistamassa vaatteen. Muuten sieltä voisi joku tilata postimaksun hinnalla itselleen vaatetuksen.

Reissu oli 600 km edestakaisin ja kesti koko päivän. Ajelin hiljalleen nopeusrajoitusten mukaan, joskus niiden allekin, ilman kiirettä. Keskikulutus oli 4.5 l/100 km, joten 36 l kului bensaa. Ei kovin kallis reissu. Mutta ihan mukava.

2 kommenttia:

RH kirjoitti...

Asuin ja tein töitä aikanaan Pukarossa siinä Mustilan lähellä, enkä päässyt koskaan käymään... kun ei ollut autoa. Se olis ollu välttämätön niillä lakeuksilla.

Aika outoa, etteivät voineet lähettää postissa, vaikka tiesit revenneet taskut ja taskujen sisällönkin... olishan ne voinu kattoa passista, kenen on, ja tarkistaa, että sama tyyppi asuu osoitteessa. Tai ainakin saman niminen :) Hitonmoinen matka ajella kuitenkin.

Yamaba kirjoitti...

Hyvä reissu se oli, ei minulla mitään valittamista.

Olen ohi ajaessani pannut merkille Pukaron Paronin. Nimenä jää mieleen, mutta en ole koskaan siihen pysähtynyt. En tiedä mitä muuta Pukarossa olisi. Kävelymatkaa Mustilaan sieltä tosiaan vielä on. Mutta nythän sinulla on auto.