Ajoin siimaleikkurilla mehtäpolut puhtaiksi. Naiset häviää metistä kävelemästä kun heinikko kasvaa pidemmäksi. Siellä on sekä punkkeja että käärmeitä. Kun heinän ajaa parin metrin leveydeltä pois niin he taas palaavat, sekä meidän naiset että naapureiden koirankävelyttäjät. Ennen ajoin noita polkuja yksikseni, mutta nyt siellä käy kaksi muutakin miestä ajamassa tiettyjä pätkiä. Yhden vaimo ja toisen anoppi kävelyttää siellä koiraansa. Jos näkyvyyttä on niin paljon että pääsee karkuun jos kyy yrittää hyökätä kimppuun. Mutta mukava siellä on minunkin kävellä kun se on tässä kunnossa. Ei kastu housut sateen jälkeenkään. Tässä kohden on jo niin varjoisaa ettei heinä niin pitkää olekaan; valoisemmissa paikoissa kuitenkin metristä hyvinkin. Horsmaa, vattua, viholaista, mesiangervoa ja lupiinia siellä myös on.
Vaimon kanssa imuroin ja pesin talon sisältä. Minä pääasiassa. Pölyt on pyyhitty uunin päältä, ikkunalaudoilta ja listoista. Sitä ei tehdä meillä joka kuukausi. Kerran pari vuoteen. Monen tunnin homma.
Noin 10 tuntia liikkeellä. Hartia- ja lapalihakset melkein jumissa. Kylmägeeliä ja kipukoukkua. En ole tehnyt oikeita töitä paljoakaan pitkään aikaan. Niin suurkaupunkielämä kuin pienkaupunkielämäkin harjoituttaa lähinnä jalkoja, kun vain jaksaa kävellä, mutta käsillä ei tee paljoa muuta kuin liikuttelee sormiaan näppäimistöllä. Raivaussahan kanssa meni metässä 5 tuntia ja se veti lihakset tiukasti maitohapoille näin äkkisistään. Kesälomalaisen hupeja.
Kellarista löytyi useita vuosia vanha kaljatölkki. Kalja ei kyllä parane vanhetessaan. Vetiseksi on käynyt. Mutta kyllä sen juo. Lämmintä oli tänään +24 varjossa, lähes tyyntä. Hikosi töissä niin paljon että vaikka joi mehua jatkuvasti, vessassa ei juuri tarvinnut käydä ollenkaan.
Tällaisen päivän iltaan sopii jotain kirkasta ja lämmintä musiikkia, vaikkapa
Garota de Ipanema Lisa Onon esittämänä. Tämä on hieno versio. Hänellä on hyvin kevyt ja pehmeä ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti