Olin pari päivää mökillä raivaamassa paikkaa auki, sen minkä sateelta pystyi. Heinää ja muuta kasvia oli polveen asti. Siellä ei ole enää pysyvää huolenpitäjää, joka edes vähän ajelisi pihaa ja lakaisisi kuistilta kävyt ja havunneulaset. Heinää niin paljon että en tarjonnut ruononleikkuukonetta pihaan ollenkaan, olisi vain tukehtunut. Ensin päällyskerros pois siimalla.
Järven puolella, kun heinikon niitti päältä pois, oli suikeroalpi levittäytynyt koko pihaan.
Onhan se tietysti kesämökki, mutta oli se isälle myös oikea mökki, vanhaan tapaan. Asuinpaikka. Oranssi tupa ja perunamaa, omenapuita ja viinimarjapensaita, koneella ajettava pihanurmikko, kaivo-kellari-sauna-huussi ja kaksi liiteriä. Tupakeittiö ja kaksi makkuukammaria. Hella, hellanuuni ja yhdessä kammarissa kamina. Täysin talviasuttava, kunhan kerran päivään pitää hellassa tulta, ja silloin tällöin uunissakin, niin että keskusmuuri pysyy lämpimänä. Perheitä asui isäni sukupolven aikaan pienemmissä ja kylmemmissä mökeissäkin. Mutta tällainen paikka tarvitsisi asukkaansa pitämään luontoa pihassa vähän matalampana. No, päivän kun ajoi, niin jo siellä pääsi kulkemaan. Pitää ottaa toinen kerta ruohonleikkurilla, kunhan piha joskus kuivaisi taas.
Kääntyi tuuli pohjoiseen, rajusti, ja päivälämpötila painui +11-12 C tietämiin. Vettä tuli kovaa ja pitkään vuorokauden verran. Ihan hyvä niin. Itikat ja paarmat hävisi kokonaan, eikä ollut kuuma töissä. Kun ei voinut tehdä heinätöitä, kitkin kuusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti