Mansikat oli tänä vuonna kypsyneet aikaisin. Meijän piti palata mansikka-aikaan, mutta siitä oli suurin osa jo ohitse. Meijän mansikoista ei paljoa tullut; enempi ylikypsää oli maa täynnä. Niitä sai mättää kaksin kourin petäjien alle lannoitteeksi. Linnut oli sentään syöneet aika monesta sen pienen palasensa. Hyvä että edes ne. Ei verkkoja esteeksi tänä vuonna niille.
Mutta saa mansikoita ostamalla, vieläpä hyvän tytön alennuksella. Tytär revittiin heti kotiinpaluuta seuraavana aamuna viideltä mansikkapellolle, ja kiihkeitä kutsuja oli tullut jo Saksaan tekstiviestiin ja feisbukkiin. Kun naiset on töissä kumpikin, jäi mansikkahomma kotona suurelta osin minulle. Se ei haittaa; kesä ei ole kesä ilman riittävän kovaa mansikkatyötä. Laatikollinen siivottu.
Viisi jäljellä.
Siivouksen jälkeen paksilla velliksi ja kauhalla rasiaan, lopuksi pakkaseen. 5 kg laatikon järjesteleminen pakkaseen vie suunnilleen tunnin. Työn lomassa mansikkamaidot. Hyvää tuoretta marjaa. Mansikalle en ole millään tavalla allerginen. Voin syödä sitä usean kilon päivässä kaikessa rauhassa. Olen tottunut siihen pienestä asti. Ennen vanhaan kun itse olin heinäkuut kyyryssä mansikkapellolla ei muuta ruokaa paljoa tarvinnutkaan.
Kahtena päivänä 30 kg teki 60 kg yhteensä. Kun viime talvena meni kepeästi aamuruuaksi viilin tai jukurtin kanssa 50 kg, vaikka en ollut edes koko syksyä kotona, niin kokeillaan meneekö ensi talvena vielä vähän enemmän. Kauppoihin ei enää mahdu, möisivät pellolta mielellään vaikka kuinka paljon.
2 kommenttia:
Mutta kaupassa pieni rasiallinen maksoi neljä ja puoli euroa... että hinnasta ei ainakaan voi päätellä runsasta tarjontaa.
Välikädet vetää välistä ja nostaa hintaa. Meilläkin voi olla että isot kauppaketjut ottaa mansikkaa vastaan vain sopimusviljelijöiltään ja se tuodaan jostain kaukaa. Lähiviljelijöiden tavara ei sinne enää mahdu.
Lähetä kommentti