Liettuaa

Riian jälkeen poikettiin Via Balticalta ja ajettiin E77 tietä kohti Siauliain kaupunkia. Sen n. 10 km pohjoispuolella on Ristimäki, paikka jossa on kymmeniä tai satoja tuhansia ristejä. Kukaan ei vaikuta tietävän tarkasti. Kuuluisa paikka joka tapauksessa, sekä uskonnollisesti että poliittisesti. Anti-venäläinen paikka, 1800-luvulta peräisin, Neuvostoliiton aikana hiljaisen vastarinnan yksi symboli, minne katoliset toivat ristejä ja KGB/armeija tuhosi ne 3-4 kertaa maan tasalle. Paavi (silloinen puolalainen paavi) kävi siellä 1993, minkä jälkeen mäen takapuolelle rakennettiin munkkiluostari. Sen kappelista avautuu näkymä mäen takapuolelle:

 Täällä ja kukkulalla saa luonto ilmeisesti olla omissa oloissaan. Mäki on täynnä heinää ja viholaisia, jota ei leikata, ja mäen takapuolet pellot oli nätisti voikukan siemenistä valkoisinaan.

 Edestä mäki on tällainen. Ristejä on paitsi Liettuasta, myös muualta katolisista maista, Brasiliasta asti. Yhden ortodoksiristin näin, ja yhden Daavidin tähden Israelista. Mutta voimakkaan katolinen paikka se on.

 Ristejä tulee niin paljon, että etenkin mäen päällä niitä ei mahdu muuten kuin kasoihin.

 Mäkeä lähestyttäessä autolla on sen etupuolella matkamuistomyymälä, mikä on lähistöllä ainoa paikka missä naiset pääsee kuselle, ja missä myös voi ostaa pieniä ristejä mukaansa ja viedä niitä mäelle. Ristejä toki voi veistää myös itse haluamaansa kokoon ja tuoda mukanaan. Matkamuistomyymälässä on maksullisen vessan lisäksi maksullinen parkkipaikka - eli pitää virailta edes vähän rahaa ottaa pois alueen ja Liettuan ylläpitokustannuksiin. Luostarin vieressä on ilmainen parkkipaikka, missä ensin oltiin, mutta käytiin sitten rahat maksaen siististi sisävessassa kusella.

Missään en ole nähnyt tarkkaa selostusta missä paikka on, mutta kyllä se löydettiin. Pitää seurata pieniä ruskeita nähtävyyskylttejä Siaulein pohjoispuolella, ja se jossa lukee "Kryžių Kalnas" on oikea paikka. Mutta se nimi on siis tiedettävä liettuaksi. Minä olin sen aamulla opetellut, joten tunsin kun nimi tien varrella vastaan tuli.

Baltian teitä ei ole nopea ajaa. On paljon nopeusrajoituksia. Usein teillä on aika väljää, paitsi kaupunkien läheisyydessä, mutta nopeaa matkanteko ei ole. Niinpä ei tänä iltana päästy vielä Puolaan, niin kuin suunnitelma oli, vaan piti jäädä yöksi Kaunasiin. Alkoi olla jo ilta. Ajeltiin siellä pitkin ja poikin keskustaa etsien, ja yksi hotelli löydettiin viimein, tämä Hotel Babilonas ison mäen harjalta. En tiedä onko siellä muita hotelleita. 3 hengen huonetta ei saatu, mutta äiti ja tytär parihuoneeseen ja minä singeliin oli mahdollista. Ruokaa ja juomaa hotellissa ei illalla ollut, aamiainen vain. Ajettiin takaisin kaupunkiin ja satuttiin Prismaan, jonka kahvilassa sai vielä illalla 8 jälkeen ihan ok aterian. Autenttinen turistikokemus. Hotellissa aidolla vähän nuhjaantuneella tavallisella asuinalueella, ruokailu Rismannissa missä paikallisetkin käy, ja kaikki tämä vieläpä Kaunaksessa, mihin turisti ei usein ilmeisesti eksy. Voi tietysti olla että meillä on kaupungista ihan väärä kuva; tämän pitäisi olla Liettuan toiseksi suurin kaupunki ja iso opiskelukaupunki, mutta me nyt ei olla nähty oikein muuta kuin lähiöitä, rekkojen logistiikkakeskuksia, automarketteja ja tämä pieni hotelli. Respassa oli nuori tyttö, joka oli alussa tyly niin että tuli oikein Neuvostorespa mieleen, mutta hän kävi ystävällisemmäksi, kun hänelle puhui rauhallisesti. Täälläpä sitten yö. Visakortilla maksoin; en varannut lituja niin paljoa että niillä hotellin voisi maksaa. Rismannin ateria maksettiin paikallisella valuutalla.

Visakortti kävi hyvin myös Lukoilin bensa-asemalla, missä ennen Kaunasia tankkasin. Melkein 800 km sillä yhdellä tankillisella pääsi. Tällä toisella pitäisi päästä jo lähelle Saksaa.