Latviaa

Tämä ei ole mikään hyvä matkapäiväkirja eikä -ohje Via Balticasta. Ollaan menossa muualle, vain läpikulkumatkalla täällä. Mutta on pari kertaa Latviassakin pysähdytty. Me ei tiedetä kuinka pitkälti Baltiassa tuota hiekkarantaa on, ehkä Pärnusta Riikaan tai jotain, mutta pehmeää se hiekka on, ja merivesi kirkasta.

 Mutta ainakin siellä missä me oltiin koko hiekkaranta oli täynnä kuolemaa tekeviä rampoja tai puolirampoja koppakuoriaisia. Siellä hiekalla niitä vain taapersi tai sätki. Käänneltiin niitä jalat alas päin, mutta monet ei enää kävelleet.

Virossa tie oli hyvä, mutta Latviassa teissä oli pääosin rekkojen painaumauria, kuoppia, patteja, paikkaa paikan päällä tai tietöitä. Päällystettyä tietä kuitenkin, ja kyllä niillä hyvin ajelee, tärisee vain koko ajan. Kovin kovaa siellä ei kuitenkaan ajeta. Virolaiset pitää minusta maansa paremmassa kunnossa.

Mutta ei Latviakaan huonossa kunnossa ole. Riiassa alkoi naisia kusettaa ja käytiin supermarketissa. Hyvin latvialaiset syövät. Lateja oli hyvä olla vähän mukana. Vettäkin alkoi jo tarvita. Sitä sai paikallisella rahalla.

Vähän ennen Liettuan rajaa jäin poliisin tutkaan. Vaikka en yleensä hurjastellut ollut. Täällä on nopeusrajoitusten merkintä vähän epäselvää, ja paikalliset ei tunnu noudattavan oikein mitään, paitsi ne, jotka ajavat joka paikassa alinopeutta. Pienistä kylän nimien kylteistä pitäisi tajuta laskea nopeus 50 km/h:iin, mutta ei niitä aina tajua mitä ne on ennen kuin huomaa talot. Niinpä yhtä kylää lähestyttäessä olin ajanut 77 km/h. Ne seisotti meitä autossa ja nuhteli minua muutamalla osaamallaan englannin sanalla puoli tuntia, minkä jälkeen viittasivat menemään Liettuaan. Luultavasti kotiin Suomeen tulee ennen pitkää sakkolappu. Pitkän raportin ne kynällä kirjoittivat.