Shimogamo jinja 下鴨神社 Alempi Sorsatemppeli

Tämä temppelialue on hyvin vanha, 600-luvulta, ajalta ennen kuin tästä alueesta tehtiin pääkaupunki. Ei vielä Kiotona, vaan Heian-kyoona 平安京。Se on lähellä Kamo- ja Takano-jokien yhtymäkohtaa, siitä hiukan pohjoiseen, jokien välissä. Kun sinne etelästä päin kävelee, on ensimmäisen toriin jälkeen vielä reippaasti kävelymatkaa edelleen.

 Kadun jälkeen tullaan Totuuden metsään (Tadasu no mori 糺すの森), joka on periaatteessa alueella sijainnutta alkuperäistä metsää. Käytännössä tämäkin metsä, kuten lähes kaikki muukin Kiotossa, on poltettu kertaalleen 1400-luvulla Onin-sodan aikaan, mutta on sillä ikää kuitenkin. Sen läpi käveltyään vasta tulee päätemppelille.Osa siitä oli rakennustelineiden peitossa, enkä käynyt joka paikassa.

 Kuten kaikissa oikein vanhoissa shintō-temppeleissä, tämäkään ei mitenkään suuresti koristeltu ole. Siellä vain on kaikenlaista vanhaa ja tärkeää. Vanha kanto.

 Käytävät ovat aika mutkattomia, suuria hiekkakenttiä ja istutuksia ei ole.

 Vanhoja alttareita siellä on, ja vanhaa arkkitehtuuria muutenkin.

 Litteä kivi jolle voi heittää pieniä kolikoita.

 Kantoon tehty puhdistautumiskatos; tämä on Totuuden metsän eteläpäässä, kauempana päätemppelistä.

 Puisia toivomuslappusia rivissä lyhtyjen takana.

 Koululaisia Utsunomiyasta. "Keskikoulusta", eli alakoulun ja lukion välistä. Yläkouluko se on suomeksi nykyään. Pitäisi tietää kun oma tytär on vast'ikään siellä ollut. Kaikki Japanin koululaiset käyvät ainakin kerran Kiotossa tutustumassa oman maan historiaan; heitä voi olla satapäisinä laumoina temppeleissä. Nämä oli laskettu pienenä ryhmänä omin päin kiertelemään. Heillä oli englannin opettajan antamana tehtävänä etsiä Kiotossa ollessaan käsiinsä ulkomaalainen ja puhua hänen kanssaan englantia. Ei paljoa, vain esittää muutama kysymys ja kirjoittaa vastaus vihkoon. Tällaisia ryhmiä tulee usein temppeleissä vastaan, koska opettajat tietävät että niissä saa joutilaita ulkomaalaisia käsiinsä.

Mukavia iloisia lapsia. Rohkein oli tuo keskellä oleva kaikkein pienin tyttö, joka aloitti puheet ja järjesti tilanteen; muut vain lukivat lukivat vuorollaan kysymyksen vihkosta hänen kirjatessaan vastauksen muistiin. Mielelläni heille esoteerisen kokemuksen tarjosin. Eiköhän heidän identiteettinsä ole riittävän salattu noilla mustilla lapuilla silmien päällä. Mielelläni säilyttäisin nuo hymyt muistona.