perjantai 30. marraskuuta 2012

Koishikawa kōrakuen 小石川後楽園

Pienen kiven joen puisto, jossa shōgun rentoutuu töiden jälkeen. Toisin kuin Kiotossa,Tokiossa ei ole paljoa vanhoja puutarhoja jäljellä. Suurmaanjäristys ja sitä seurannut palo 1923, sekä palopommitukset II ms aikana panivat kaupungin kahteen kertaan maan tasalle, ja mitä jäi jäljelle hävisi jälleenrakennuksissa. Kōrakuen on yksi harvoista jäljellä olevista Edon aikaisista hienoista maisemapuutarhoista, tosin ei siitäkään ole enää olemassa kuin neljännes alkuperäisestä. Kaikki ympärys on nykyään täynnä tornitaloja. Mutta on puistoa ihan kierrettäväksi asti edelleen. Wiki väittää että se olisi tehty kiinalaiseen tyyliin; arkkitehti oli kyllä kiinalainen, mutta varsinaisesti siellä on hyvin monessa paikassa jäljitelty nimenomaan Kiotoa ja sen temppelipuutarhoja. Ehkä tämä alkunäkymä on kiinalainen ... mutta Kioton matalat vuoret siitäkin mieleen tulee.
 Japanissa on ollut tänä syksynä kylmempää kuin kymmeneen vuoteen, minkä seurauksena vaahterat on värikkäämpiä kuin samaan kymmeneen vuoteen.  Puisto on jäljellä olevassa muodossaankin iso, ja siellä on hyvin monenlaisia näkymiä.
 Samoin kasvillisuus on hyvin monenlaista, niin että siellä lähes aina kukkii jotain. Tässä nauhuksia yhden lammen ympärillä.

 Kivipolku pienellä lammella.
 Isompi lampi ja sen saari.
 On niin kylmä että Sazanka (山茶花 Vuoriteekukka, Camellia sasanqua) on jo alkanut kukkia. Se on siis camellia, ja teepuun sukulainen; niin lähellä että senkin lehdistä voi teetä tehdä. Kukkiensa takia sitä kuitenkin puutarhoissa on. Se ja sen sukulaiset kukkii vain kun on kylmä, etenkin tammi-helmikuussa, mutta nyt tämä hyvin yksinkertainen ja ilmeisesti lähellä luonnonlajia oleva pensas oli kukassa jo marraskuussa. Tokion reunamilla oli seuraavana yönä pakkasta jo niin, että autojen ikkunat oli jäässä aamulla. Hyvin epätavallista täällä.
 Puistossa voi syödä välipalaa. Tässä onigiri (お握り) eli riisiä ja merilevää. Juomaksi alkoholitonta kuumaa makeaa sakea.
 Isommalta lammelta edelleen. Kivisilta vie isolta saarelta pienelle kivisaarelle.
 Kolmas lampi ja sen silta. Taustalla Tokion halli (東京ドーム Tōkyō dōmu), jossa järjestetään mm. konsertteja.
Täällä kannattaa poiketa Tokiossa käydessään, jos on pari tuntia aikaa. Vuodenajalla ei ole väliä.

3 kommenttia:

RH kirjoitti...

Upeita kuvia taas, upeista maisemista! Ihmeellinen kasvi, kun kukkii vasta kylmässä... mikähän idea siinä on? Joku lisääntymisen kannalta otollinen juttu sen täytyy olla.

Tykkään kovasti noista kiviaskelmista vedessä...

lepis kirjoitti...

Taitavat olla töissä, kun on niin hiljaista!

Yamaba kirjoitti...

Minäkin olen ihmetellyt mikä sazankaa ja sen sukulaisia pölyttää talvella, mutta en tiedä asiaan vielä vastausta. Mikään toistaiseksi näkemäni kasviopas ei asiaan puutu. Mutta siemeniä se tekee, ja niistä voi puristaa öljyäkin. Kilpailua pölyttäjistä talvella ei ainakaan pitäisi olla.

Kun aikansa kameran kanssa odottaa, niin tulee aina tyhjiä välejä jonoihin. Oli siellä kohtuullisesti väkeä, mutta ei tungosta kuitenkaan. Ehkä siksi että Tokiossa ei tällaisia puistoja juurikaan ole, siellä ei ole samanlaista puutarhojen katselukulttuuria kuin Kiotossa, missä paitsi turistit, myös paikalliset säännöllisesti tällaisissa maisemissa vierailevat. Toki moni tokiolainen on töissäkin tuohon aikaan päivästä ollut.