Poikamieselämää Kiotossa

Tätä blogia ei juuri ehdi päivittää. Se aika mikä minulla yleensä on internettoseen päivittäin, menee sähköpostien hoitamiseen.

Kotikatu. Se on vain katu, sillä ei ole nimeä, niin kuin pienillä kaduilla Japanissa ei ole.

Kotiportti. Käyttävät mielellään ranskaa talojen nimissä. Kaksi parkkipaikkaa talossa on, molemmat käytössä.

Kotiportaat. Noita ylös ja alas. On talossa hissikin, mutta en ole sitä koskaan käyttänyt.

Elämä on hyvin rauhallista. Herätys kuuden aikoihin. Aamupäivät täkäläisiä töitä, luentojen valmistelua lähinnä, karttojen piirtämistä ja powerpointtien tekemistä, mutta samalla voin kirjoittaa omaa kirjaani ja korjailla sen aiemmin tehtyjä lukuja. Nukkuma- ja työpaikka ovat sama asia; kätevää. Jos joskus aamupäivällä rupeaa nukuttamaan, voi laskea tietokoneen viereensä, vetää viltin päälle ja vetäistä pienet lisäunet. Ensimmäisen viikon jälkeen piti ottaa viltti käyttöön, yöt alkoivat viiletä.

Pään lepuuttamista pienillä kävelyillä kotikadulla ja joen varressa. Siinä on taas vähän vettä, ei ole satanut paljoa pariin viikkoon. Juna ajaa välillä ohitse.

Iltapäivät ja illat yliopistolla, asioiden sopimista ihmisten kanssa, seminaareissa istumista ja omia luentoja. Sähköpostien käymistä lävitse ja Suomen töiden hoitaminen etänä. Sieltä tulee koko ajan kommenttipyyntöjä ja erilaisten suositusten ja lausuntojen kirjoittamista, mutta muuten yritän pysyä sieltä mahdollisimman piilossa.

Kotiin yleensä illalla kahdeksan tienoissa. Japanilainen elokuva koneeseen ja sen katsominen. Nyt olen katsonut monta klassista Yamada Yoojin Tora-san -elokuvaa (男はつらいよ), sekä uudempia eri ohjaajien töitä, lähinnä olen etsiskellyt sellaisia jotka kelpaa katsottaviksi myöhemmin perheen kanssa. Elokuvan loputtua mangan lukemista (Kuromarun ja Natsuhara Takeshin 黒詐欺 Kurosagi) ja uusien tai unohtuneiden japanin sanojen opettelua sähkösanakirjasta.

 Päivät on laskutavasta riippuen 10-18 -tuntisia, mutta rauhallisia joka tapauksessa. Ei tarvitse pitää huolta kuin itsestään, siitä että muistaa syödä, sekä pesee itsensä kerta päivään, hampaat kahdesti ja vaatteet kerta viikkoon. Kerrostaloasumisessa on puolensa.

 

Se, että kotona ei ole internettiä, rauhoittaa elämää jo huomattavasti. Pitäisiköhän repiä piuhat irti seinästä Suomessa? Jos ei ole äksönin keskellä, niin ei ole. Uutisiakaan en ole lukenut kahteen viikkoon, ei kiinnosta yhtään mitä maailmassa tapahtuu.

Ruokaan menee 15-30 euroa päivä, riippuen siitä missä ja kenen kanssa syö. Yleensä syön yhden lämpimän aterian päivässä jossain ravintolassa, muuten elelen valmiilla kylmällä ruualla, jota täällä on tarjolla paljon. Esimerkiksi tällainen halpa o-bentoo: kalaa, kananmunaa, erilaisia vihanneksia ja riisiä, pullo vettä: 5 euroa. En ole itse asiassa näin kalliissa Japanissa ollut 1990-luvun alun jälkeen, jolloin markan arvo putosi isoon kuoppaan. Nyt on vaihteeksi euro pohjilla ja jeni ylhäällä. Saan kuitenkin päivärahat täällä jeneissä, joten ei se tunnu suoraan. Niillä maksaa ruokansa hyvin.

 

Matkakuluja ei juuri ole, koska kävelen melkein kaikki matkat, 5-10 km päivässä. Ei mitään valittamista.

Tosin, kun on ollut jo yli 2 vk erossa perheestä, niin vähitellen alkaa kaivata seuraa kotiinkin, mutta ei ole haitannut olla ihan yksin ja omassa rauhassa jonkin aikaa.