Kiotolaisessa parturissa

Talon 1. kerroksessa, kotikadun varressa, on avioparin omistama kampaamo, täyttää tänä vuonna 20v. 美容室 ブラッシュ BRASH HAIR DRESSING. Avoinna 6 päivää viikossa, vapaapäivä maanantaisin, paitsi maaliskuussa tiistaisin.

 

Menin sinne sovittuun aikaan klo 14 lauantaina. Isoin tungos oli jo laantunut. Ensin tukanpesuun. Tyttö = aika nuori naisihminen, apuhenkilökuntaa, istutti minut tuoliin, kääri pyyheliinaan, kallisti tuolin selän taaksepäin ja asetti lopuksi kasvoille kevyen liinan roiskesuojaksi. Kasteli tukkani kuumalla vedellä, lisäsi shampoota, hieroi, kannatteli päätäni kädessään, kysyi onko kutiavia paikkoja, huuhteli ja kuivasi pääni liinalla, korvista aloittaen, koko ajan pehmeästi varoitellen aina kun teki jotain uutta. Olin tukkani kyllä aamulla pessyt, mutta uusi pesu paikan päällä kuuluu palvelupakettiin.

Siirtyminen parturintuoliin ja muovinen suojus päälle. Isäntä leikkasi saksilla huolellisesti tukkani, kunnolla lyhyeksi jälleen. Rupatellen partureiden tapaan niitä näitä mukavia. Huomauttaen myös tukkani pehmeydestä ja ohuudesta, mutta kertoen samalla että japanilaistenkin tukka on muuttumassa. Sekin on pehmenemässä ja vaalenemassa, sekä kihartumassa itsestään, eikä ole enää jäykkää paksua pikimustaa suoraa piikkikarvaa. Ennen he tekivät permanentteja hiusten kiharruttamiseksi, mutta nyt jotkut haluavat suoristaa tukkaansa. Kumpikaan meistä ei tiennyt mistä se johtuu, mutta ruokavalion muuttumista länsimaiseksi epäiltiin. Tieto oli minulle uusia. Muistan vielä hyvin kuinka kauan sitten kun liikuin täällä nuorena miehenä tuntemattomatkin naiset saattoivat tulla kokeilemaan tukkani pehmeyttä käsillään, mutta enää sitä ei tapahdu. Syy lienee kuitenkin miehen vanhenemisessa ja tukan häviämisessä, eikä siinä että heidän tukkansa olisi muuttunut jo ihan samanlaiseksi.

Kun olin peilistä hyväksynyt lopputuloksen, toinen apuneitonen vei pääni taas huuhdeltavaksi. Sen jälkeen hän palautti minut parturintuoliin, missä hieroi päähäni appelsiininhajuista hoitoainetta, antoi lyhyen päänahka- ja niskahieronnan, sekä kuivasi lopuksi pääni puhaltimella. Kampaamon emäntä toi minulle samalla lasillisen jäitä ja appelsiinimehua; kahvia tai teetä olisi myös saanut.

Apulaisia oli siellä nyt kaksi, aamupäivällä kiireisempään aikaan kolme. Koko henkilökunnasta ja sisätiloista näkyy itse asiassa olevan kuvat verkossa. Tytöt hoitivat ajanvaraukset, muun palvelun kuin varsinaisen tukanleikkuun yms ammattilaisten työn, sekä kassan. Emäntä hoiti nyt jo kassan itse. Lopuksi oli arvonta, jossa voitin pienen savisen supikoirapatsaan, jota en tarvinnut, mutta vein sen toki kohteliaasti mukanani. Arpalippu on samalla tarra, jonka voin halutessani liimata johonkin mainokseksi – panenpa tähän blogiin. Sain myös jäsenkortin, jolla saa jatkossa 20% alennuksen, sekä kortin johon kerätään leimoja ja sen tullessa täyteen saa jonkin lahjan. Poistuessani koko henkilökunta kiitti kuorossa käynnistä ja toivotti tervetulleeksi uudelleen, niin kuin kaikkialla aina tehdään. Täällä otetaan asiakkaasta luja ote.

Operaatio vei kokonaisuudessaan vajaan tunnin ja maksoi 47 euroa. Suomessa naapurissa parturissa käynti maksaa 18 euroa, mutta se on pelkkä tukan leikkaaminen ja vie 10 minuuttia. Nämä tekevät samasta asiasta aina isomman ja kalliimman paketin, mutta työllistävät myös paljon enemmän väkeä. Tykkäsin vierailusta. Hyvin leikattu ja hyvin kohdeltu. Nyt tukka on taas siili, eikä sille tarvitse tehdä mitään pitkään aikaan.

Mutta ei elämäni Kiotossa todellakaan kovin dramaattista ole.