Ellepaalkes

Lähellä kirkonkylää on hyvin nätti polku. Ellinpoloku. Ellepaalkes luullakseni. Koko Lapissa en juuri nähnyt kunnolla poronjäkälää missään, vain maan pintaan syötyä jäkälän jälkeä vain, mutta täällä sitä kuitenkin oli. Pimeää kuin mikä, satoi tasaiseen tahtiin koko ajan, mutta ei se haitannut.

Tämä on Jámežiidguolb­bassa eli Kuolleidenkuolpunassa, mistä polku alkaa. Tämä 11 000 v. vanhaa Jäämeren hiekkapohjaa, joka silloin on vuonona tänne asti ylettänyt. Kuolpuna on tuollainen tasainen hiekkapohjainen kangasmaa, missä jäkälä hyvin viihtyy petäjien alla.

Jyrkänteeltä näkee hyvin, että petäjä pärjää vain tuolla alhaalla kuolpunassa suojassa. Rinteet on melkein pelkästään tunturikoivua.

Kun laskeutuu sateella aika liukkaan rinteen alas, tulee Elleguolbbaan eli Ellinkuolpunaan, joka on vielä nätimpi.

Punaoranssi maaruska näyttää kaikkialla olevan suurimmaksi osaksi juolukkaa, joka täällä kasvaa vain matalana varpuna, ei puolimetrisenä pensaana niin kuin kotpuolessa.

Polku päättyy Deanun (Tenon) rantaan. Tulvaraja näkyy hyvin. Norjan puolen etelään aukeavalla rinteellä oleva vaalean vihreä puusto on minusta haapaa.

Sanoivat Tenon jäätyvän talvella niin paksusti että ajelevat siellä autoilla. Järvien jäillä olen itsekin ajanut, mutta en koskaan joen päällä.