Ekkerøya naturreservat

Vadsøstä muutama kilometri vielä eteenpäin Varanginvuonon rantaa on Ekkerøyan niemi. Vielä pari sataa vuotta sitten saari kuten nimi antaa ymmärtää, mutta maa nousee sielläkin hiljalleen. Käytiin siellä, jotta ei aina sataisi niskaan. Varanginvuonolla voi olla kuivaa vaikka Ohcejohkassa sataisi. Ajoin koko päivän vanhalla 3500 euroa maksaneella diesel-Seatilla. Siinä oli vahva moottori, joka oli vähäruokainen ja luotettavasti kuljetti meidät kaikkialle. Tasa-arvonäkökulman takia piti välillä ajaa sillä, eikä aina minun autollani. Arvostin italialais-espanjalaista insinööritaitoa. Se on oikein hyvä auto.

Ekkerøyalla oli turskankuivaustelineet jo tyhjinä näin syksyllä. En tiedä edes käytetäänkö näitä oikeasti enää kesäisin. Olen ollut Varangilla viimeksi 1970-luvulla, ja siitä on aikaa. Moni asia on ehtinyt muuttua. Tyhjiä taloja on Finnmarkiin ilmaantunut paljon, ja lampaita on paljon vähemmän. Kuva on luonnonsuojelualueen parkkipaikalta etelään. Mitään opasteita sinne ei ollut, norjalaiseen tapaan. Täällä vain on paikat arvaamalla löydettävä. Tässä tapauksessa ajetaan aivan tien päähän pieneen satamaan, käännetään siellä auto ympäri takaisin päin ja käännytään ensimmäisestä tienhaarasta oikealle. Parin mutkan päästä löytyy parkkipaikka.

 Parkkipaikalta lähdetään kiipeämään ylös kohti niemen keskustaa.

 Ylempää katsottuna kuivausteline jää jo aika pieneksi.

 Luonnonsuojelualuetta on oikeastaan vain niemen kärki ja rannat. Keskellä niemeä näytetään viljelevän lakkaa. Eli varvikko on kuorittu pois ja lakan lehtiä sieltä on noussut. Maa on turvetta kuten näkyy.

 Emme tienneet koskeeko norjalainen jokamiehenoikeus viljelyalueella olevia lakkoja, mutta koska oli niin myöhäinen vuodenaika eikä niitä kukaan ollut kerännyt, me syötiin kaikki mitä löydettiin. Suomen puolella ainakin on ollut hyvin huono hillavuosi, ja sellaisia on ollut jo useita peräkkäin.

 Maa on lähes kauttaaltaan karhunmarjan (variksenmarjan) peitossa. Se vain harvakseltaan värjää lehtiään, joten Ekkerøyalla ei ole kummoista ruskaa. Läheltä kun katsoo värejä on, kauemmas kun katsoo on pääosin vihertävän ruskeaa.

 Rinne on pitkä, ja vaikka se sivusta ei ehkä näytäkään jyrkältä,

 näyttää se siltä suoraan alas katsottuna.

 Niemi on periaatteessa lintusaari, mutta muuttolinnut vaikuttivan jo lähteneen, joten ei siellä paljon muuta nähty kuin lokkeja. Edessä aukenee Varangerfjordenin loppu Barentsin merelle.