Buolbmátjávri

Olin luullut, että puuttomat ylängöt alkavat vasta Norjan puolella, mutta ei, on niitä jo Ohcejohkassa paljon, kunhan nousee ylös Tenon laaksosta. Buolbmátjávrin eli Pulmankajärven tien varrella niitä löytyy.

 Tunturimittari myös syö koivikoita siellä. Se ei puita välttämättä tapa, mutta voi tappaakin, jos muutkin olosuhteet kylmästä kuivuuteen ovat koivuja vastaan. Nämä puut on Ohcejohkan kunnan esitteen mukaan tapettu jo 1960-luvulla, joten ne eivät enää kuole ... mikä ei voi pitää millään paikkaansa ... koivu lahoaa tuohensa sisällä jo samana kesänä, menee 5 vuodessa aivan puuroksi ja häviää kokonaan 10-15 vuodessa. Ainakin täällä etelässä. Eikä se Ohcejohkassakaan voi olla olennaisesti tuota hitaampaa, paitsi jos kuorii tuohen pois ... Esitteen on ehkä tehnyt joku harjoittelija kuulopuheen perusteella. Tai sitten kyse on eri paikasta ... pitänee olla. Tuoreita nuo on, ymmärsin puheista että tältä kesältä, ja koska syöminen tapahtuu alkukesällä, eikä niissä nyt näkynyt yhtään uuden yrityksen lehtiä, luulen niiden näin vaikeassa paikassa olevan mennyttä.

Saamelaiset sanoi, että koivujen syönti ei haittaa. Niiden sijaan tulee muuta kasvillisuutta. Aina jotain kasvaa. Jos ei yhtä, niin toista. Eiköhän se niin mene. Koivuillakin on täysi lupa yrittää uudestaan näille alueille.

Lausuvat pohjoissaameksi sen Ohcejohkan "Ohzjohkaksi". Elikkä siis Utsjoen.

Sataa sataa yhtenään ja tuulee rajusti. Hyvä että on sadevaatteet matkassa. Niillä ei ole hankaluuksia.