Virkistymisiä

Saatoinpa olla väsynyt ja masentunut, tiedä vaikka. Se kesti täydet puolitoista päivää.

Sen jälkeen maksoin kuolinilmoitusten ja pitoemännän laskut, käytin ensimmäistä kertaa kuolinpesän pankkitiliä. Hautauksen laskut tulevat myöhemmin. Aloin järjestellä perunkirjoituksen ja varsinaisen hautauksen aikatauluja.

Tapailin jo töitäkin, vastailin sähköpostiin ja sen sellaista. Järjestelin ensi viikon seminaaria.

Ajoin illalla odotellessani vaimoa päivystämästä siimaleikkurilla taas heinää metästä. Naapurin vaimon äiti ei uskalla kävellä siellä jos heinä ei ole leikattu ihan lyhyeksi. Ovat nähneet kalliolla kyykäärmeitä, ja hän haluaa nähdä tarkkaan mihin astuu. Hänen koiransa jalat on heikot ja eläinlääkäri on varoittanut kävelyttämästä paljon kovalla tiellä. Mehtään pehmeämmälle ja vaihtelevalle alustalle pitäisi päästä.  Joten ajoin heinää ihan maanpinnan tasaa myöten. Katkoin sekatööreillä saman naapurin spirea-aitaa, joka on levinnyt meidän puolellemme. Nätti pensas, mutta leviää aina vähän joka vuosi. Välillä sitä on kavennettava.

Käytiin porukalla, paitsi Miina, hikikävelyllä ja uimassa sen päälle. Järveen päästiin vasta illalla klo 10. Meille jäi hautajaisista yksi japanilainen vieras, joka urheasti kulkee mukana. Järven vesi ei kunnolla lämmennyt koskaan tänä syksynä ja kylmä siellä äkkiä tulee.

Jokapäiväinen sateemme jäi muutamaan tippaan.