Uusia seikkailuja kierrätyksen maailmassa

Eilen soitin KierrätysPörssin huonekalupuolelle ja sain valita hakevatko he isäni kalusteet heti vai joskus ensi viikolla. Minulle sopi heti. Sieltä tuli kaksi tukevaa miestä, jotka reippaasti ja tottuneesti kantoivat huonekalut pakettiautoon, tehden kaksi reissua. Olivat ensin vähän jöröjä, mutta muuttuivat hyvin ystävällisiksi kun selvisi a) että osalle huonekaluista on etsitty jatkokäyttäjä eli olin tehnyt parhaani kierrätyksen hyväksi ja b) auttelin heitä kantamisessa eli osasin tehdä oikeita töitä minäkin. He olivat iso helpotus. En itse olisi mahtanut mitään pesukoneelle ja pakastimelle, enkä sohvallekaan, ja hankalia olisivat olleet sängytkin yksin. Nojatuolit ja pöydät nyt olisi menneet. Niillä pojilla oli tekniikka hallussa. Veivät pesukoneen 2-pyöräisillä varastokärreillä (mikä sellaisen nimi onkaan); porras portaalta vain alas, toinen piti vastaan alapuolella. Niin niiden kanssa ei katkaise selkäänsä. Vanha luja iso PesuKarhu, 30 vuotta pyykit pessyt; hyvin painava. Heidän käyntinsä ei maksanut mitään, koska tavara oli niin hyväkuntoista. He saavat ne myytyä kyllä ja hankittua rahaa keskukselle.

Asunnolle jäi sängyn aluslaatikko, josta tulee yhden pienen tytön sänky pieneen huoneeseen. Sen saa päiväksi isosiskon sängyn alle tieltä pois ja yöksi taas esiin. 4 pinnatuolia mahtuu samaan talouteen, sekä kiikkustuoli. Ne haetaan ensi viikonlopun aikana. Lisäksi jätin asuntoon siivousvälineet ja keittiöjakkaran loppusiivousta varten. Myös 2 ruuvimeisseliä; niitä tarvitsi koko ajan näinä kahtena päivänä, joten arvelin parhaaksi jättää ne sinne vieläkin. Tasapääruuvimeisseli on kätevä vehje. Sillä sain poimittua eri puolille verhoja varten isketyt naulatkin; meisselin pää vain kannan alle ja kämmenellä sen sai lyötyä irti. Hohtimia isällä ei kaupunkiasunnossa ollut, taitavat olla mökillä.

Kävin pankissa tallelokerolla ja otatin kopioliikkeessä kopiot lahjakuitista, jolla isäni antoi minulle maaliskuussa verottomasti 3999 e, eli verottoman lahjoituksen ylimmän määrän. Halusi vähän jakaa säästöjään, oli sen verran jo kertynyt. Olisi antanut mieluummin veljentyttärille, mutta he alkoivat olla hänelle jo aika hämärää todellisuutta, ei heitä usein tavannut. Ehkä siinä oli myös sitä että hän halusi maksaa minulle siitä kuinka usein kuljettelin häntä eri paikoissa ja kävin hänelle kaupassa. No, hän teki rahoillaan mitä tykkäsi ja minä saman omillani. Jaoin hänen lahjansa kahteen osaan, panin toisen puolen omistani ja siirsin veljentyttärien tileille. Minä olen maksanut pois jo opinto-, asunto- ja autolainat ja saan säännöllistä palkkaa. Veljentyttäret on juuri kiihkeimmässä elämänvaiheessa, jolloin lapset on pieniä, työsuhteet epävarmoja ja erilaista remonttia pitäisi tehdä. Olen veljeni sijaan autellut heitä pienissä tarpeissa; yhdelle autokoulun kustantaminen, toiselle tietokone opiskeluaikaan; ja muuta sellaista.

Joka tapauksessa tuosta lahjasta pitää tehdä merkintä perunkirjoitukseen, joten siitä kopio lakimiehelle. Ehkä pääsen maksamaan siitä verot. Ehkä en, koska se on elossa ollessa tehty veroton lahjoitus, ja eri asia kuin perintö, jonka verotuksesta nyt on kysymys. Verotoimisto päättää ja aika näyttää. Otatin samaan tarkoitukseen kopiot myös isäni asunnon osakekirjasta, sekä hänen ja äitini avioeronsa yhteydessä tekemästä ositussopimuksesta. Vaikka asunto olikin vielä täynnä äitini tavaraa - ja itse asiassa suurin osa kaapeista löytyneesta tavarasta oli nimenomaan hänen, eikä isäni - niin asioita helpotti paljon aikanaan kunnolla tehty paperi, jossa kumpikin osapuoli ilmaisee luopuvansa toisen omaisuudesta. Siten äitini ei ole enää sekoittamassa selkeää perunkirjoitustilannetta. Lakimiehellä pitäisi nyt olla kaikki tarpeelliset paperit, lukuun ottamatta hautajaislaskuja.

Kävin LähetysPörssissä. Myös heillä, kuten KierrätysPörssissäkin, on joka paikka tupaten täynnä vaatteita, ja sanoivat että juuri on tullut lisää vaikka kuinka paljon. Yrittävät myydä 50% alennuksella kaikkea, ja oli siellä jonkin verran asiakkaitakin, mutta tavaroiden tulovirta on selvästi monta kertaa suurempi kuin menovirta. "Vanhus päivässä sairaalan kylmiöön ja tavarat jakoon" -logiikka näkyy niin selvästi täälläkin. Ikääntyvän vauraan yhteiskunnan ongelmia. Silti minusta on parempi myydä ja välittää niitä Suomessa kuin lähettää "kehitysapuna" Afrikkaan, koska jälkimmäisen tavan ongelmana on että paikallinen teollisuustuotanto on vaikeuksissa. Euroopasta virtaa käytettyä ilmaista vaatetta massoittain ja Kiinasta myydään uutta vähän sitä kalliimmalla. Tekstiiliteollisuus on useimmissa valtioissa ollut se, joka ensin on lähtenyt käyntiin ja alkanut saada sitten muutakin kehitystä aikaiseksi. No, joka tapauksessa LähetysPörssissä otettiin ystävällisesti vastaan yksi säkki lisää - myös koska sitä oli vain yksi säkki - veljentyttärieni valitsemia puhtaita ja hyväkuntoisimpia vaatteita: "Talvella tarvitaan tuotakin toppatakkia".

Jatkoin papan asunnolla tavaroiden järjestelemistä. Vaikka luulin edellisenä iltana, että kaikki alkaa olla kunnossa, niin aina vaan jotain löytyy kaapin alta tai seiniltä tai nurkasta tai yläkaapin perukoilta. Otin kattolamputkin pois ... mutta sitten aloin miettiä. Soitin asunnonvälittäjälle - joka ei siis vielä isän asuntoamme myy, mutta joka tulee sen tekemään - ja kysyin neuvoa. Hän neuvoi jättämään lamput kattoon, valoa tarvitaan syksyllä asuntoa esiteltäessä. Joten nostin ne takaisin. Ei monen minuutin homma, vaikka nämä olikin vielä vanhaan tapaan sokeripalalla kytkettyinä. Olohuoneen lampun siirsin jatkojalostukseen, se oli niin ruma ja pölyinen, kolmesta lampusta vain yksi enää paloi. Panin sijalle keittiön lampun; keitiössä on valoa seinissäkin.

Lopulta koitti aika ruveta lastaamaan peräkärriä. Olin tuonut sen mukana, koska oli lopullinen rahtauspäivä. Isompia tavaroita, kuten parvekkeen muovituoleja ja pöytää, patjoja ja muita vuodevaatteita,  suuria tekstiilieriä, pitkiä lattialamppuja ja muuta pitkää tavaraa, koneita, sähkölaitteita ja kaikkia niitä kemikaaleja joita keittiöstä, kylpyhuoneesta ja siivouskomerosta löytyi, ei voinut kipata taloyhtiön roskalaatikkoon. Ne piti viedä jäteasemalle. Kuorman kasaaminen oli taas reipas kuntoilu-urakka, jossa jalka-, käsi- ja selkälihakset saivat tarvitsemaansa harjoitusta. Kaiken kantamiseen meni tunti; isällä oli parvekkeella kiuaskiviäkin säilössä. Ne otin talteen, panen omaani. Kuormasta tuli reilun metrin korkuinen. Alla koneita ja muuta painavampaa tavaraa, sitten 8 jätesäkillistä vaatteita ja tekstiileitä, kolme niistä peräisin mökiltä, tuotuna alakerran kanakoppiin tätä varten. Siellä kopissa oli myös vaatetta vaikka kuinka paljon, jopa muutamat omat tarpeeksi käytetyt paidat ja alusvaatteeni 30 vuoden takaa, ja äitini vaatteita 20 vuoden takaa. Sen kerroksen päälle kaikki patjat. Sitten matot, keittiön iso muovimatto levitettynä kaiken peitoksi. Huipulle parvekkeen muovituolit ja polkupyörä. Komea kuorma. Liinoilla hyvin kiinni pitkittäin ja poikittain.

Lopuksi imuroin kaikki lattiat ja ne kaapit ja hyllyt, joihin imurilla pääsi helposti. Imuri osoittautui kyllä vahvaksi, mutta vaaralliseksi: pistokkeen kuori jäi käteen kun vedin sitä seinästä vaihtaessani huoneesta toiseen. Sähköjohdot oli toki muovikuorissaan, mutta kuitenkin, voisi siitä huonolla onnella sähköiskun saada. Isä ei ollut viitsinyt viimeisinä vuosinaan enää korjata mitään, mikä vielä jotenkin toimi. Oli osannut varoa tuotakin töpseliä.

Nostin imurin auton peräkonttiin ja tielle. Jäteasemalla tavara lajiteltiin sopiviin lavoihin nopeasti ja tehokkaasti, kemikaalit ongelmajätteisiin. Pattereita eivät huolineet, käskivät viedä markettiin keräilypisteeseen. Maksoi 19.95 e, ja tämä kustannus minun pitänee korrektisti siirtää perikunnan tililtä omalleni. Panin tämän kuitin talteen; eilisen lukkokoneiston kuitti jo hävisi käsistä.

Kanakopissa oli lattialla 30 vuoden kerros hyvin mustaa pölyä. Se ei välittänyt kummoisia lattiaharjasta, joten hain vettä ja mopin, ja pesin lattian. Ajax oli isäni suosikki ja kyllä se tehokas aine on. En ollut ennen sitä käyttänyt. Pyyhin myös pölyt hyllyiltä ja luulen, että se koppi on nyt valmis. Tyhjä ja siisti. Sieltä löytyi yksi äitini virkkaama pitsiliina, jonka otin matkaan, sekä muovikassillinen jotain vanhoja kirjeitä ja papereita, joita ajattelin tutkia myöhemmin. Siellä oli ainakin veljelleni lähettämiäni kortteja eri puolilta maailmaa. Minä reissasin nuorena; hän pysyi Suomessa töitä tehden ja perhettä perustellen. Veljentytär lupasi siivota asunnon kun se on nyt tyhjä; kanakopista hänen ei tarvitse huolehtia.

Hänen pitää pestä myös valokatkaisimet ja ovipinnat kädensijojen takana. Kuten mökillä, niin täälläkin: "Minne koskenut on pieni sormenpää 30 vuoden ajan, on siihen jälki jäänyt". Erottuvat nyt tyhjissä seinissä hyvin. Eikä se asunto enää yhtä siiltiltä näytä kuin silloin kun se oli vielä kalustettu. Lattiamuoveissa on värieroja ja seinissä roppausten reikiä, taulukoukkuja ja ruuveja siellä täällä. Lähtiessäni huomasin, että seinissä on vielä 2 peiliä jäljellä. Jotensakin niihin ei reagoinut samalla tavoin kuin tauluihin, jotka poimin pois. Niitä ei kerta kaikkiaan huomannut; harvoinhan peileillä mitään tekee.  Jätin ne sinne. Ne voi ottaa myöhemminkin, jos niistä on haittaa asunnon myynnin kannalta. 4 siisteintä hengaria jätin naulakkoon; 40 meni jäteasemalle. Ei vain voi heittää kaikkea pois, vaikka parhaansa yrittää. Voivathan ne olla tervetuloeleenä asunnon katselijoille, jotka marraskuun tulipalopakkasissa tulevat paksuissa turkeissa asuntoa katsomaan ja ovat kuumissaan portaat ylös noustuaan. Ne on helppo poistaa, jos niistä on haittaa.

Keräsin vielä pois Miinan ja minun iltapäiväaterian jäljet - nakki- ja viineripussit, purkki tuoremehua - sekä postiluukusta tulleet mainokset. Painoin oven kiinni takanani. Yksi työ on nyt ohitse.

Jokapäiväinen sateemme lankesi vasta illalla kotiin päin ajaessani, nopeana kuurona ja sitä seuraavana harvana tihkuna.