Teatterin esitykset on loppu ja tytöillä tyhjä olo. Sellaista se on performanssitaiteilijoilla. Tekemisen kestäessä paniikkia ja sen jälkeen tyhjyyttä jonkin aikaa. Se oli heille hyvin iso tapahtuma, toinen iso näytelmä jo tosin, mutta tällä kertaa aikuisten kanssa. Talvella kaikki olivat mukana koululaisteatteriesityksessä, mutta tämä oli varsin kokeneiden ja pitkään näytelleiden harrastajien kanssa tehty taiteellisesti varsin kunnianhimoinen kantaesitys, ohjaaja ja osa muusikoista ammattilaisia. Se ei oikeastaan edes ole kesäteatteri, koska sillä on tuotantoa ympäri vuoden ja sitä tullaan katsomaan kauempaakin niin, että lipputulot riittävät parin kolmen ammattilaisen ajoittaiseen palkkaamiseen. On alkanut erikoistua musiikkidraamoihin.
Tytöistä ei otettu esityksien aikana kunnollisia valokuvia, vaikka juuri he saivat aina kaikkein kovimmat aplodit. Niin voi epähuomiossa käydä; puhenäyttelijät ovat olleet teatterin omissa valokuvissa keskiössä. Itse kävin katsomassa näytökset neljään kertaan. Näytelmä oli muutenkin hyvä, mutta erityisesti nämä tanssijat oikein eläytyviä ja reippaita. Tosin minä olen puolueellinen arvioitsija, mutta omasta mielestäni kuitenkin objektiivisesti puolueellinen.
Tytöt pyysivät jättämään oman rekvisiittansa koulun liikuntasaliin vielä yhdeksi päiväksi, ja käytiin illalla ottamassa heistä valokuvia, niin että riittää muistoksi. Oli vain lokakuisen pimeä päivä sateen pudotessa koko ajan niin rankasti että ulkona ei voinut kuvata ollenkaan. Sisällä sai joko vähän suttuisia tai salaman jyrkentämiä kuvia, mutta kuvia kuitenkin.
Ymmärrän hyvin miksi halusivat itsestään kuvia. Ovat oikein nättejä noissa vaatteissaan. Otin n. 160 kuvaa, joista puolet sai deletoida huonoina tai irvistyskuvina, mutta toisessa puolessa pitäisi olla jokaiselle kyllin katseltavaa ja muisteltavaa.
Iltaruoka meillä oli isä-tytär-koira -taloudelle tyypillinen herkkuateria: ohuina viipaleina paistettuja perunoita, leipää, juustoa ja muutama sentti salaattia. Koiralle oli lisäksi koiranmurusia; salaattina perunoiden kuoret, joista se tykkää.
Minusta tulisi luullakseni ihan kelvollinen koti-isä. Pitäisiköhän lopettaa työt. Nyt tuntuu siltä että ei palaa niihin mielellään.
3 kommenttia:
Hyvä ajatus ottaa niitä kuvia jälkikäteen! Onhan tuo kuitenkin iso juttu tytöille.
Kaunista meno tytöillä.
Loma on siis tehnyt tehtävänsä, kun työn teko alkaa maistua puulta. Täällä ollaan hieman samoissa fiiliksissä.
On se iso juttu. Ja ehkä tämä työstä erkaneminen on hyväksikin ... tätä ei ole joka vuosi tapahtunut.
Lähetä kommentti