Pieniä järjestelyjä

Hiljaisempi päivä eilen. Kävin oman kuntani kirkkoherranvirastossa hakemassa itselleni virkatodistuksen perunkirjoitusta varten. Kaikki perilliset ja meidän kotipaikkamme pitää selvittää verottajalle. Sovin kiinteistönvälittäjän kanssa tapaamisesta perjantaina isäni asunnolla. Sen arvosta pitää myös saada arvio samaa perunkirjoitusta varten. Samalla aloitetaan asunnon myyntiä; ei siellä kukaan meistä halua asua. Pieni kaksio väärässä kaupungissa tai väärässä paikassa lasten koulunkäynnin kannalta. Vuokranantajaksikaan ei kukaan halua ruveta, jokaisella muutakin tekemistä paljon. Soitin lävitse listan pitoemäntiä, etsin sellaista joka joutaisi siunauspäivänä järjestämään ruokailun ja kahvit vieraille. Kesällä tapahtuu paljon, useimmilla jo töitä, mutta löytyi sieltä ennen pitkää yksi. Sama ihminen järjestää samassa paikassa seuraavana päivänä konfirmaatiotarjoilun, joten mennään samalla ruokalistalla. Helpointa hänelle, voi valmistella osan ruuista yhdellä kertaa molemmille päiville. Sekä äitini että veljeni ennen vanhaan järjestivät samanlaisia tilaisuuksia, ja auttelin itsekin monta kertaa. Niissä on oma työnsä, joten suhtaudun sympaattisesti pitoemäntien töiden helpottamiseen. Lopputuloksen minä vain tarvitsen. Menu on tavallinen hautajaismenu, ainakin keskisessä Savossa päin: karjalanpaistia, suolalohta, perunoita, laatikoita, pari salaattia, leipää, kaljaa/maitoa/vettä, lopuksi täytekakku sen hetken marjoilla ja kahvit. Siitä saavat niin lihan- kuin kalan- kuin kasvinsyöjätkin ravittua itsensä ennen kuin lähtevät pitkillekin paluumatkoilleen. Tilasin kirjeitse poliisilaitokselta isäni kuolinsyyn selvityksen. Se pitää tehdä kirjallisesti omalla lomakkeellaan, saanti kestää n. 5 viikkoa. Luultavasti syy oli vatsa-aortan pullistuman puhkeaminen, mutta koska asia joka tapauksessa on poliisille selvitettävä, niin joutavat sen minullekin kertomaan. Nukuin kahdet päiväunet. Jotensakin väsynyt. Jokapäiväinen sateemme lankesi tyynenä ja hiljaisena aivan koko päivän. Ei tauon taukoa.