Arvioita

Kävin valokuvaamosta isäni kuvan kehystettynä ja parista muusta kuvasta kopiot veljentyttärille.

Kävin veljentyttärien kanssa taas isäni asunnolla. Jaoteltiin eri kierrätykseen meneviä tavaroita: lasipurkkeja, metallia, kierrätyskeskukseen kelpaavia vatteita ja suoraan jätteisiin meneviä, sekä kaikenlaista pientä kuulakärkikynistä hammasharjoihin, jotka saa panna sekajätteisiin, ja vielä erilaiset saippuat, shampoot, ja muut kemikaalit. Ihminen tarvitsee elämässään kaikenlaista, ja kaikenlaista tarpeetonta myös kerääntyy kotiin, jossa pitkään asutaan.

Asunnonvälittäjä soitti ovikelloa. Reipas keski-ikäinen nainen. Kävi asunnon lävitse; hyvin siistissä kunnossa 30 v vanhaksi asunnoksi, kaikki 1980-luvun alun tyyliä ja kuosia. Yksi valokatkaisin on remppana, sekä sauna oven suljin. Muuten hyvässä kunnossa. Kylpyhuoneremonttikin 1990-luvulla, jolloin isä vaihdatti muovipinnat kaakeleihin ja klinkkereihin. Kyseltiin häneltä kaikenlaista markkinoista ja minne huonekalut saisi. Tarvittiin häneltä ennen kaikkea arvio asunnon hinnasta perunkirjoitusta varten, ja hän sen osasi antaa. Ei kovin korkea; kolmas kerros hissittömässä talossa poistaa kaikki vanhukset mahdollisten ostajakandidaattien joukosta, ja he olisivat suurin ostajaryhmä, mutta saunallisia kaksioita kuitenkin kysytään. Etelä-Suomessa on ihan toisenlaiset neliöhinnat, oli asunto minkälainen vain. Myyntiprosessiin ei vielä edetty; sellaisen aika tulee vasta perunkirjoituksen jälkeen.

Käytiin kolmestaan pankissa lakimiehen luona. Nuori nainen. Käytiin lävitse perunkirjoituksessa tarvittavat paperit; suurin osa meillä on, joko käsissämme tai tallelokerossa. S--pankista tarvitaan vielä toinen paperi joka kertoo kuinka lähelle siellä on 100 euron jäsenmaksun arvosta kertynyt bonuksia. Ei iso asia, mutta hoidettava. Taloyhtiöstä pitää ottaa selville onko lainoja; luulen että ei ole, mutta selvitettävä joka tapauksessa. Hautajaiskulut perunkirjoitukseen tarvitaan, ja arvio nimenkaiverruskuluista hautakiveen. Kuolinilmoituksen kulut. Kaikenlaista mikä pitää hoitaa. Samalla hänen tehtävänään oli selvittää liittyykö asiaan mitään yllätyksiä, jotka voisivat muuttaa perunkirjoituksen tilannetta joksikin muuksi kuin miltä se nyt näyttää; en tiedä kuinka hän sen aikoo tehdä.

Käytin ravintolassa syömässä veljentyttäret lapsineet, eli meitä marssi sinne sisään 9 ihmistä. Ladyt eli isosisko ja 9-11 vuotiaan tytöt menivät yhteen pöytään. Siellä syötiin sivistyneesti. Pikkusisko, kaksi 5-6 vuotiasta poikaa, 2-v pikkutyttö ja minä istuttiin barbaarien pöydässä. Siellä levisi ruokaa pitkin pöytää ja meteliä riitti. Ravintola oli yllättävän täynnä alkuiltapäiväksi ja keittiö hyvin hidas. Käytin poikia välillä juoksemassa sateessa rinkiä pihalla, jotta he eivät hajottaisi pöytää. Eteisessä tehtiin lautasliinoista palloja ja heiteltiin niitä toisillemme. Pöydässä itse asiassa aloitettiin, mutta siirryttiin sinne kun alkoivat lentää naapuripöytiin. Pissillä ja kakalla niitä käytin. Reipasta jälkikasvua kaikki lapset, mutta ne pojat on ylivilkkaita. Eivät ilkeitä ollenkaan, mutta eivät kerta kaikkiaan pysty olemaan yhtään paikallaan hereillä ollessaan. Eikä se nuorin neitobarbaarikaan, mutta 2-vuotias oli vielä sen verran hidas, että ei ollut ympäristölleen samalla tavoin vaaraksi. Mutta mukavaa oli ja kaikki saatiin ruokituksi, mitään ei särkynytkään. Jokainen kävi erotessamme vuorollaan halaamassa. Sekä minua että Miinaa, jonka viereen autossa kaksi nuorta ladyä pääsi mennen tullen istumaankin. Poikia en Miina viereen laskenut, pitää sääliä vanhusta. Pikkusiskon vanhin tytär muisti Miinan vielä hyvin, oli ikävöinytkin, ja oli kuin liimattu hänessä kiinni koko automatkan.

Kävin sanomalehden toimituksessa ja sovin kuolinilmoituksen julkaisemisesta siunausta edeltävänä sunnuntaina. Sekin hoidettu.

Kävin osakkeessa vielä jonkin aikaa lajittelemassa tavaroita. Isän pyöräpotkurin, jonka sille pari vuotta sitten ostin, pakkasin mukaan. Menee äidilleni, joka täyttää tänä vuonna 80 ja alkaa vähitellen käydä epävarmemmaksi jaloistaan. Olin ollut epävarma siitä suostuuko hän ottamaan isäni tavaroita, mutta kelpasi. Isän vierasastiastoa otin myös muutaman lasin ja kahvikupin. Vien mökille, uusin vähän siellä olevia ruokailuvälineitä siistimpiin.

Jokapäiväinen sateemme lankesi jälleen koko päivän, mutta ei nyt yhtenäisenä sateena, vaan nopeina kuuroina joiden välissä aurinko paistoi. Hankala sää Miinan kannalta. Jätin takaikkunat aina kohtuullisen auki kun aurinkoisessa vaiheessa mentiin johonkin, ja sieltä palattuamme oli takapenkin reunat aina märät. Ei mahtanut mitään; Miinaa ei voinut paistaa autoon, mutta ei hän missään muualla halua aikaansa viettää. Omalla pedillä on turvallista ja mukavaa.

Illalla kotiin ajettuani purin lastin ja läksin ajamaan uudestaan. Vein tyttären kesäteatteriin naapurikuntaan. On hyvin innostunut paitsi näyttelemisestä että muiden esitysten katsomisesta. Mukavaa se oli minustakin.