Talviturkin heitto

Mökillä meni helatorstai. Vein isän uudestaan sinne. Pätkin viime talvena kaatamani harvennuspuut. Ihan riukua melkein kaikki, mutta kyllä ne palaa ja lämmittää. Siinä on isälle kevyttä halkomis- ja pinoamishommaa muutamaksi päiväksi.

 Kahlasin järveen vesiletkun ja kiinnitin sen lekalla pohjaan. Laiturin vanha pukki oli lahonnut hajalle, joten tehtiin uusi, isän tapaan vanhasta sekalaisesta tavarasta, mitä lautahyllyiltä löytyi. Uutta ei enää hankita; hyvä niinkin, tuleepahan ne käytettyä. Sitten vein laiturinkin järveen. Vettä on tässäkin järvessä paljon normaalia enemmän, laituri on toisen betoniportaan tasalla. Kuulemma vuonna 1974 on viimeksi ollut näin paljon vettä. Elokuuhun mennessä tuosta liikutaan porras portaalta vielä paljon eteenpäin. Laiturin pään kohdalla on vyötäröön asti vettä. Käytin itseäni kokonaan veden alle kaiken päätteeksi, eli se talviturkki on nyt heitetty.

 Kiurunkannus, Corydalis, luullakseni solida eili pystykiurunkannus. Turussa vartiovuorella kukki jalokiurunkannus. Sen siemeniä olisi mukava jostain saada. Nämä pienemmätkin on mukavia, leviävät rauhalliseen tahtiin.

 Vuorijalava - Ulmus glabra - kukkii.

 Ja ne koivut. Niissä on niin paljon kukkia että ne näyttää kellertäviltä eikä vihreiltä, vaikka juuri nyt on myös lehtien puhkeamisen aika. Ihmisiä on sairaaloissa siitepölyn valtavan määrän takia.