Kävin illalla mökillä hakemassa isäni pois. Sillä on kerta viikkoon kontrollikäynti sairaalassa, joten se ei kovin pitkiä aikoja nyt yhteen mittaan mökillä olekaan. Siksipä tässä yöttömässä yössä vasta nyt klo 23 tienoilla päiväkirjaa kirjoitetaan.
Ajoin samalla reissulla syksyllä kaatamieni ja muutama päivä sitten pätkimieni pihlajien oksat silpuksi. Ei kone enää tee kovin nättiä jälkeä, vaan laskee ohuet oksat läpi aika pitkinä, mutta ei se minua haittaa. Kelpaavat marjapuskan alle hyvin. Ja isosta oksakasasta tulee aika pieni purukasa, eli kyllä se sitä tavaraa hyvin tiivistää. Mukava kun on oma silppuri, vaikka vanhakin.
Toinen kärrillinen polttopuita mukaan kotiin. Uusi pohja pitää. Paljon mökiltä ei nyt tarvitse puita ajaakaan. Kaksi kuormaa on tullut, viime talvi oli lämmin ja puita meni vähemmän kuin kahtena edellisenä, ja jouluna kaatamani haapa kyllä kuivuu autotallin lämpimällä seinustalla aika hyvään kuntoon kesän mittaan. Voi olla että syyskesällä kuorman pari voisi vielä tuoda. Kahtoo kunhan saa huavan liiteriin.
Isä oli pökertynyt kerran mökillä sohvalta noustessaan ja lyönyt ohtansa kiikun jalkaan. Löysi lattialta ihtensä taas tajuihinsa tultuaan. Kehui taas silti kuinka mukavaa siellä on kuljeskella. Ehkä se mielellään kuolisi siellä saappaat jalassa. Ei niin että se mitenkään kuolemaa kohti pyrkisi, mutta ei se sitä erityisen kiihkeästi yritä välttääkään.
Kävin taas järvessä. Vesiputken pää oli lähtenyt myrskyssä irti. Kiinnitin uudestaan. Ja kävin lopuksi nopeasti pinnan alla huuhtomassa puuhomman hiet, minkä minä toukokuussa lasken uimiseksi. Olen yllättävästi ja poikkeuksellisesti johdossa tänä vuonna. Vaimo on käynyt järvessä kerran, tytär ei vielä yhtään kertaa. Yleensä ne kaksi ovat minua paljon innostuneempia kylmästä vedestä.
2 kommenttia:
Hurrr... siellä täytyy olla tosi kylmää!
Aika kylmää. Mutta jo lämpimämpää kuin 0 astetta. Se tuntuu mennessä vielä kamalammalta. Molemmista noustessa tuntuu hyvältä ja lämpimältä.
Lähetä kommentti