sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Peräkärrin pohjalevyn uusiminen

Muuli, hankittu 1997 eli 15 v sitten. Sen avulla on rakennettu talo ja piha, ajettu melkein kaikkien noiden vuosien polttopuut, ja tonneittain kiviä, oikeita ja betonisia. Hankkinut hintansa moneen kertaan. Pohjalevy alkaa kuitenkin olla jo niin pehmeä että ennen pitkää menee jalka lävitse, vaikka kärri onkin viettänyt useimmat talvensa katoksessa. Tässä kuvasarja siitä kuinka levy uusitaan helposti, niille jotka eivät ole sitä koskaan tehneet; ammattimiehiä tämä ei varmaan kiinnosta.
 Jäljellä olevat pop-niitit metalliporalla irti. Useimmat oli jo lähteneet itsestään maailman tuuliin.
 Levy pois, tällainen runko.
 On paljon halvempaa ostaa rautakaupasta standardikokoinen päältä karhennettu vesivanerilevy kuin tilata tehtaalta määrämittainen. Vanha levy uuden päälle, reunaviivojen vetäminen ja poralla merkit niittireikien kohdalle.
 Sahalla liiat pois. Polkypyörä pitelee toista päätä kun naisväki ei joutanut. Reikien poraaminen niittejä varten.
 Kärrin runkoon jääneet niitin päät sai helposti pois lyömällä vasaralla sivuittain, naulalla reikään jääneen palan sai napautettua palkin sisään. Sielläpähän helisee.
 Uusi levy paikoilleen ja pop-niitti reikään.
 Niittipihdit tappiin ja puristus kahvoista. Siellä on. --- Tosin eivät olleet kaikki; osa ei tarttunut. Porasin silloin viereen uuden reiän, myös teräspalkista lävitse siis ja iskin siihen uuden niitin. Eipähän niiden jokaisen tarvitse kiinni ollakaan, pysyy levy matkassa ilmankin. Riittää ettei liiku lastattaessa. Irtoilee ne niitit sieltä ennen pitkää kuitenkin.
 No niin, kuin uusi.
Pari tuntia siihen meni. Ammattimies varmaan tekisi vartissa. Hänen ei tarvitsisi miettiä eikä lueskella niittipihtien käyttöohjeita. Minä käytin sellaista ensimmäistä kertaa.

Vanha pohja on pääosin vaneria ja kelpaa polttopuuksi. En pieninyt vielä kuitenkaan. Pitää vielä ajaa tässä ennen pitkää kiviä ja käytän ainakin sen ajan vanhaa pohjalevyä uuden suojana. Louhokselta kiviä kärrätessäni tein vanhaankin pohjaan ensimmäiset lommot.

3 kommenttia:

RH kirjoitti...

Ai tuollainen on iskemätön pop-niitti. Miksiköhän niillä on semmoinen nimi?

Mutta melekosen homman oot taas tehny, ja ihan ite :)

Yamaba kirjoitti...

Joo, se vetotappi paistaa silmään. Se irtoaa kun niittaus on valmis. En tiedä alkuperäistä syytä nimeen, Amerikoista se tulee, POP isoin kirjaimin se alkuaan on ollut, ja mahdollisesti lyhenne jostain. Mutta on toinenkin selitys, eli siinä missä umpimetallista niittiä on taottava vasaralla monta kertaan, tämä päästää vain yhden pamauksen. Silloin se vetotappi irtoaa.. Ei se ihan "pop!" ole, mutta saman tyyppinen nopea ääni.

Anonyymi kirjoitti...

Hauskasti kirjoitettu! :D Kiitos vinkeistä!