Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis)

Vaimo oli kukkapenkkinsä uudesta kuosista viime kesänä vähän surullinen,  mutta ei ole enää. Nyt jo pitää järjestelyä hyvin kätevänä. Pääsee joka paikkaan lähelle hoitamaan, eikä paikka enää ole ollenkaan aution näköinen. Kasvillisuus leviää aina niin pitkälle kuin pääsee, joten se mikä vielä viime kesänä oli käytävissä leveää, ei ole sitä enää. Kesemmällä vielä vähemmän, kunhan isommat puskat nousee.

 Etenkin iso pikarililja sopii tähän. Se ei ole ikinä ennen kasvanut näin isoksi ja komeaksi. Vaikka on ollut tuossa paikassa jo monta vuotta. Leviääkin tasaiseen tahtiin. Haisee hyvältä keväällä, minun nenääni ainakin. Myyrät siitä ei tykkää.

 Toki se vaati paljon apulantaa lämpimän paikan, syvän mullan ja auringon lisäksi. Mutta on se oudon näköinen kasvi. Uskoo hyvin sen olevan Afganistanista.

Menee vielä oudommaksi pilvistä taivasta vasten.

 Se on ihan mystiikkaa, tuhannen ja yhden yön satuja. Tulppaani tosiaan on myös kotoisin sieltä; molemmat ovat lähteneet 1500 luvulla Ottomaanien imperiumin ja Wienin kautta matkailemaan tänne päin. Siinä se nyt pihalla kasvaa ja leviää.