Maaliskuu 2012 ...

Rakas julkinen päiväkirja, maaliskuusta ei jää paljoa muisteltavaa. Leidenin reissu oli mukava, mutta niin kuin aina, matkustamisesta rangaistaan kolminkertaisella työmäärällä palattua. Täysiä työviikkoja, kuumeetonta flunssaa ja väsymystä, viikonloputkin sotkuisilla teillä etsimässä navigaattorilla missä tämä ja tuo paikka mahtaisi olla, ja onko siellä vapaata parkkipaikkaa. Vettä, loskaa ja jäätä sillä parkkipaikalla.

Hämäriä saleja, joskus harvakseltaan harmaapäistä yleisöä, joskus enemmän ja nuorempaa; aiheet kaikkea sekalaista mitä humanistiselta matkasaarnaajalta voidaan pyytää: väkivallattomuutta intialaisessa filosofiassa; väkivaltaa, seksiä ja paskaa japanilaisessa animessa ... minulta lähtee kaikkea mitä halutaan ...

Hiihtämään pääsin koko maaliskuussa hyvälle järvenpinnalle tasan kaksi kertaa. Jos ei satanut räntää tai vettä, olin joko jossain muualla tien päällä tai sängyn pohjalla vetämättömissä kurkku ja korvat kipeinä.

Koko kuukausi niin pirun lämmintä että Miina alkoi läähättää 300 metrin kävelyn jälkeen ja löi jarrut päälle. Vanhuus on vanhuutta, ei sille mitään voi. Järvellä se ei haitannut, oli helppo hiihtää ympyrää suoraan kävelevän koiran ympärillä, mutta teillä se hidasti ja lyhensi aamu- ja iltalenkit.

Jotkut sentään oli maaliskuun rauhallisemmissa hommissa. Leveäosmankäämit pisti siemenensä jäälle menemään kohti uusia seikkailuja. Vaikka olikin märkää, oli myös tuulista. Kapeaosmankäämit on vieläkin tiukkoina pojanpamppuina, niillä ei ole ollut kiire purkautua. Huhtikuussa vasta. 

Mutta niin on saatu maaliskuu pakettiin. Saapa nähdä mitä kaikkea mukavaa huhtikuu tuo tullesaan.