Demokraattista kritiikkiä

Venäläiset, ainakin nämä demokraatit, ovat aina niin niin niin kriittisiä omaa maataan kohtaan. Eikä siinä mitään, onhan täällä autoritarismia, oligarkkeja, korruptiota, mielivaltaa ja aika isot tuloerot. Olin ollut sitä uskossa että näytän kadulla kävellessäni venäläiseltä, koska en minä enää huomaa mitään eroa. Samanlaisia vaatteita nämä käyttää kuin suomalaisetkin, joku huolitellummin ja joku sekaisemmin, minä tässä jälkimmäisessä kategoriassa. No olkoon, ne kaikkein huonoimmissa ja pesemättömimmissä vaatteissa kulkevat Suomesta puuttuu, mutta kuitenkin. Vaan ei, erehtynyt olen: "Venäläinen on aina surullisen näköinen, ulkomaalaisen erottaa aina".

Olen käynyt Leningradissa ensimmäistä kertaa 1970 luokkaretkellä, missä viinaa alettiin myydä 15-vuotiaille heti rajalla. Ensimmäiset meistä oli polvillaan hangessa yrjöämässä bussin vieressä jo ennen Viipuria. Lapset kerjäsi purukumia ja vaihtoivat sitä kommunistimerkkeihin, isommat teki kauppaa ostaen länsimaisia vaatteita, huijaavia valuutanvaihtajia oli niskassa koko ajan. Synkkiä miliisejä kulki katukuvassa melkein yhtä tiheään. Ruoka oli kaalisoppaa ja borts-keittoa. Hotellisiivooja teki töitään työntelemällä jalallaan rättiä pitkin lattian keskiosia. Se taisi jäädä työn laadusta voimakkaimmin mieleen siivoamista silmät pyöreinä katsellessani; minut oltiin pantu kotona jo pikkujätkästä lähtien siivoamaan kunnolla lauantaisin joko oma huone tai koko talo jos vanhemmat oli töissä, joten osasin verrata.

10 vuotta sitten täällä oli vielä paljon levottomampaa ja vaarallisempaa varkaiden suhteen. Paikat oli selvästi huonommassa kunnossa. Hotelleissa soiteltiin miesasiakkaiden huoneisiin ja tyrkytettiin naista, tai naiset kävi kimppuun käytävällä kävellessä. Sekä mafian nahkatakkimiehiä että OMONin yms turvallisuusjoukkoja liikui näkyvästi kaupungilla. Tämä kaikki on nyt poissa, eikä mitään välittömän uhkan tunnelmaa leiju ilmassa.

Nyt nämä pitää isoja mielenosoituksia Putinia vastaan kaikessa rauhassa, puhuvat kovaan ääneen politiikkaa siisteissä ravintoloissa aistikkaasti maustettua kohtuuedullista ruokaa syöden. Kaupoissa on tavaraa, isot henkilöautot täyttää kadut, taloja ja katuja pidetään kunnossa ja korjataan koko ajan. Autokuskeille on nykyään viinan suhteen nollatoleranssi, promilleja ei saa olla yhtään, ja ainakin eilen illalla ravintolassa autoilijat noudattivat lakia mutisematta. Vettä lasiin.

Lapsia nämä eivät kuitenkaan vieläkään tee. Seurueen 3- ja 4-kymppisillä naisilla ei kellään ollut lapsia. Sanoivat olevansa "childfree". Jokaisella oli 2-3 työpaikkaa, jokaisesta pieni palkka, mutta kun työpaikkoja on useampia ja on aina töissä, niin pysyy tuloissa ja saa sen auton maksettua. Kovempaa elämä täällä varmaan ihmisille on kuin Suomessa, mutta on niitä pahempiakin paikkoja, tämänkin maan lähihistoriassa.

Täällä käy ihan mielellään nykyään. Ei ole isoa eroa reissussa tänne ja reissussa Ruotsiin, paitsi viisumin hankkiminen.

No ... on tämä vielä vähän Ruotsia eksoottisempaa. Tätä maata joutuu vielä miettimään, ainakin enemmän kuin Ruotsia. Niin kai ne tekee nämä demokraatitkin, ja ovat siksi niin kriittisiä. Ovat kriittisiä kyllä ruotsalaisetkin, aina jostain valittamassa. Tiedä vaikka olisivat suomalaisetkin, kun asiaa rupeaa siltä kantilta miettimään ...