Vaimo sanoutui irti

kotikunnan terveyskeskuksen virastaan. Vielä hyvin ehtii, vuoden loppuun on reilu kuukausi aikaa. Hänen piti sanoutua irti jo vuosi sitten, mutta puhuivat silloin hänet ympäri ottamaan vain vuoden virkavapaus. Hän otti sen ja meni töihin toiseen kuntaan, ajomatkaa sinne 50 km yhteen suuntaan. Ero suhteessa entiseen on joka tapauksessa uudessa paikassa varsin selvä. Hän on kotona iltaisin aikaisemmin kuin ennen, vaikka oman kunnan terveyskeskus on vain kilometrin päässä. Entiset 2-4 kertaa viikossa olleet migreenit on muuttuneet n. kerran kuussa esiintyviksi - paitsi jos hän sattuu onnettomuudekseen tapaamaan marketissa entistä työnjohtoa, jonka jälkeen hän saattaa joutua kotiin palattuaan menemään sänkyyn kylmä rätti otallaan. Viikonloppuisin hänen ei tarvitse maata sängyssä koko kahta päivää lepäämässä, vaan elää normaalia elämää.

On mielenkiintoista, miten tehokkaasti organisaatiouudistuksella ja parin johtoportaan ihmisen vaihdoksella pystyy romuttamaan toimivan terveyskeskuksen. Vielä pitkälle 2000-lukua kunnassa oli pysyvissä viroissa riittävästi kokeneita lääkäreitä ja kaikki toimi. Nyt toiminta on pääosin nuorten vuokralääkäreiden ja lyhytaikaisissa pesteissä olevien harjoittelijoiden käsissä, jotka hekin häipyvät vuoden loppuun mennessä. Tutut sairaanhoitajatkin jo sanovat alkaneensa miettiä lopettamista. Vaimon lähdettyä kunnan erikoissairaanhoidon menot hyppäsivät ylöspäin n. 100 000 euroa kuussa, mikä vuositasolla tekee reilun miljoonan. Se tuntuu raskaasti kaikessa muussa sosiaali- ja terveyspuolen toiminnassa, ja eiköhän ennen pitkää myös koulupuolellakin. Menojen lisäys tulee yksinkertaisesti siitä, että kokematon tai epävarma tai tympäytynyt lääkäri, jolla ei ole vanhempaa ohjaajaa lähellään, lähettää potilaan ambulanssilla keskussairaalaan tutkittavaksi. Ihmiselimistö on aika monimutkainen. Se että johonkin paikkaan koskee voi johtua niin lukemattomista erilaisista syistä että kokonaisuuden arviointiin tarvitaan kokemusta. Lääkärin ammatti on pitkälti käsityöläisammatti. Koska keskussairaalassa on umpitäyttä, ja ambulanssit kaikista seudun terveyskeskuksista jatkuvana virtana tuovat uusia potilaita katsottaviksi, tehdään yleensä nopea tilanteen arviointi, katsotaan lähete turhaksi ja lähetetään potilas takaisin kotikunnan terveyskeskukseen laskun kera. Systeemi pitää myös ambulanssiyrittäjät leivässä. Ja on aika kallis.

Uudessa kunnassa erikoissairaanhoidon menot vastaavasti ovat laskeneet n. 500 000 euroa vuositasolla vaimon sinne siirryttyä. Hänellä on niin pitkä kokemus alalta, että hän kohtuullisen hyvin tietää mitkä tilanteet kannattaa lähettää keskussairaalaan ja mitkä tapaukset hoituvat omin käsin. Se, että säästö siellä ei ole samaa miljoonaa kuin minkä meidän kunta menettää johtuu siitä, että täällä terveyskeskuksessa on omat ultraääni- yms laitteet, joita vaimo osaa käyttää, ja joilla aika monet vaivat voidaan nopeasti määrittää. Uusi kunta on jo pitkälti yhdistymässä isompaan, niin että sen terveyskeskuskin on jo osittain liukunut sivutoimipisteeksi, jossa on vähemmän omaa tutkimusvälineistöä.

Kaipa ne meidän kunnan päivätkin alkavat olla luetut, kun rahat loppuvat. Tätä sirkusta seuratessa ymmärtää myös, miten helposti epäpäteviä lääkäreitä pystyy nykymuotoisessa terveydenhoitojärjestelmässä toimimaan. Lääkärikunnan liike on niin nopeaa työpaikasta toiseen, eikä monessa kunnassa tilanne vaikuta olevan enää kenenkään kontrollissa. Ei myöskään kuntalaisten. Perinteinen kunnanlääkäri, joka asuu kunnassa, käy samassa marketissa asiakkaidensa kanssa, kouluttaa lapsensa samassa koulussa, ja kävelee iltaisin samoja teitä koiransa kanssa, tietää olevansa ihan eri tavalla vastuussa ihmisten kokonaisterveydestä kuin reppulääkäri, jolla on muutaman kuukauden pesti paikkakunnalla, minne hän aamuisin ajaa autolla ja poistuu töiden loputtua. Lääkärifirmat, joiden työntekijät elelee kohtuullisen mukavasti tekemällä keikkatöitä 2-3 päivää viikossa, tai vain päivystyksiä, tai ainoastaan siistiä työterveydenhuoltoa, eivät tee kovin hyvää tämän maan terveydenhuoltojärjestelmälle.

Sen enempää minä kuin vaimokaan ei ole enää tässä kunnassa töissä. Tytär on täällä koulussa ja hänen ystävänsä ovat täällä. Opettajakunta on pätevää ja heitä on toistaiseksi riittänyt. Ja on täällä meidän talo, jossa tykätään asua. Mutta ei tässä kunnassa enää samalla tavoin kiinni olla kuin vielä jokunen vuosi sitten.