Acer palmatum

Koreassa vaihteeksi. Kylmä täälläkin, +5 astetta, pilvistä, joskus ripeksii, joskus sataa. Marraskuun loppu se on Koreassakin. Kukat on kukkineet, eikä kasvillisuudessa muuta väriä enää paljoa ole kuin japaninvaahteran (Acer palmatum) lehdet. Nimen viite Japaniin siitä että sen antoi ruotsalainen Carl Peter Thunberg jo 1700 luvulla ollessaan hollantilaiseksi tekeytyneenä Nagasakissa useita vuosia, mm. kasveja tutkimassa. Koreaan ei silloin eurooppalaisia päästettykään. Itsepähän olivat päästämättä. Tilanteen seurauksena korealaiset valittavat harmissaan nykyään miten monet puut, jotka kasvavat heilläkin luonnonvaraisina, tunnetaan maailmalla vain japanilaisina puina, mutta niin se nyt historiassa vain tapahtui. Korjataan nyt tässä tilannetta ja muistutetaan, että A. palmatum on myös korealainen puu. Siitä on lukemattomia puisto- ja bonsaivariantteja ympäri maailmaa, kylmänkestävimmät pärjää Etelä-Suomessakin, mutta ei toki minulla kotona pohjoisessa.

Täällä Seoulissa sitä näkeekin puistometissä kasvamassa niin kuin se luonnonvaraisesti kasvaakin, alispuuna tammien, zelkovien ja erilaisten petäjien ja kuusten muodostamissa sekametissä.

Mitä aurinkoisempi paikka, sen paremmin lehdet on värinsä saaneet, avoimilla paikoilla puut on jo usein lehdettömiä. Täällä pohjoisrinteellä kohtuullisen varjossa Pinus densiflorien (joita Japanin punapetäjiksi sanotaan, mutta jotka nekin kasvaa kuten kuvasta näkyy myös Koreassa) alla ovat suurin osa vielä vihreitä tai vihertäviä.

A. palmatumin lehdissä on paljon vaihtelua, väreissä, muodoissa ja hammastuksissa.

Tänne päin tullessa on hyvä varata ainakin päivä aikaeroon sopeutumiseen ja rauhalliseen kävelyyn vaikka metässä. Ruumis pitää saada väsyneeksi ja mieli rauhalliseksi, niin sopetutuminen on paljon nopeampaa. Menen aikaeroista aina sekaisin, ja minulla on sen verran kokemusta tilanteista missä mennään lentokentältä huonosti nukuttuna tai nukkumatta suoraan töihin, ja saadaan mieli niin kireäksi että ei pysty nukkumaan seuraavinakaan täkäläisinä öinä kunnolla, kun taas päivisin on sekaisin eikä saa mitään kunnollista tehtyä.

Nyt maanantaina tullessa lentokoneessa näin sellaisen ihmeen, että takaosassa oli puolityhjää ja minulla oli 4 tuolia käytössäni, joten sain nukuttua vaakatasossa useamman tunnin. Sellaista en ole kokenut näillä reiteillä pariinkymmeneen vuoteen. Ennen vanhaan lentäminen oli kallista, matkoja tehtiin harvakseltaan ja koneet lensi puolityhjinä. Niissä poltettiin takana tupakkaakin. Sitten hinnat putosi ja koneet täyttyi, tupakat sammui.