Ei jäänyt kesken

Väärä tilannearvio viikko sitten. Ei mikään ole jäänyt kesken. Kirjavat kivikasat on vaihtuneet hiljalleen kiveyksestä nousseisiin mustiin kivikasoihin, ja kirjavuus pinnassa on lisääntynyt. Kohtuullisesti ainakin; saa yleisväri mustana pysyäkin. Tämän vertainen jo riittää perheen naisväelle. Tästä tulee kyllä aika haihatus. Ei tosin oikeaa kierrätysmateriaalia, mutta valikoidusta sekundatavarasta kuitenkin ilman mitään kokonaissuunnitelmaa, pala kerrallaan vain jotain väriä tai yhdistelmää.

Hidasta tämä on tietysti ollut, mutta eipä tässä kiirettä. Tulee paremman näköistä kun tekee hitaasti. Maha on ymmärtääkseni tykännyt tällaisesta liikunnasta. Kun yhtä betonikiveä kerrallaan vain liikuttelee, ei se ole raskas. Asennot vaihtuvat koko ajan, mutta arpi ei tässä tärise ja koske samalla tavalla kuin kävellessä. Ja tarvitsen minä liikuntaa jotta saan tyhjennettyä päätäni ja väsytettyä ruumistani niin että nukun yöni hyvin.

Minulle sopivaa taideterapiaa. En osaa piirtää muuta kuin tikku-ukkoja, enkä soittaa tai laulaa. Geometristen muotojen tekeminen betonista on niin yksinkertaista, että tätä osaa tehdä. Kuminuijalla päälle jos jokin kivi yrittää jäädä korkeaksi. Niiden mitat selvästi heittävät jonkin verran erittäin, vaikka kaikki on saman tehtaan periaatteessa saman standardin mukaisesti tehtyä tavaraa. Millin parin eroja on sekä paksuudessa että leveydessä. Sen kanssa tullaan toimeen.