Kesken jää

Olen joskus joutessani iltapuhteilla yms väleissä jatkanut vaimon ja tyttären tilaaman kirjavan kiveyksen tekemistä takapihalle. Kerännyt eri puolilta punaisen ja harmaan eri värisävyjä, kellertävää, ruskeaa ja kareliaa, melkein valkoistakin. Jokusen melkein oranssin löysin myös. Kaikki torikiven puolikasta ... ja on siinä vähän muitakin, hajakokoja. Tarkoitus on upottaa ne tuonne mustan kiven joukkoon epämääräisiksi muodoiksi. Joskus. Kesken jää. Toivotaan että lumi ja pakkanen ei tule liian aikaisin tänä vuonna.

Löysin itseni nimittäin pari iltaa sitten sairaalasta maha kipeänä. Kaivoivat sieltä pois vihoittelemaan ruvenneen umpisuolen, joka ihan tarpeeton olikin. Nyt on pariksi viikoksi kielto tehdä kivihommia tai muuta vastaavaa. Olo on niin heikkokin, ja arpeutuvaan haavaan koskee niin, että ei edes tee mieli. Kävely on hitaampaa kuin jo raihnaisella 83-vuotiaalla isälläni. Kotiin pääsin vuorokauden kuluttua leikkauksesta.

Sairaslomaa en kuitenkaan ottanut, eikä lääkäri sitä tyrkyttänyt, enempi päinvastoin, ammattini tietäen. Työt voi hoitaa sähköpostilla, Skypellä, Connect prolla ja puhelimella sen minkä tarvitsee. Autoa ei voi vielä ajaa itse. Päässäni ei ole mitään vikaa nyt. Tosin se on oma arvioni, ja voi heittääkin.

Se suolikohan minua viime ajat niin pirusti väsyttikin? Sen lentsun lisäksi? Joskus ihminen on niin saatanallisen terve ja pirteä, ja toisin kerroin tuntuu niin ruumis kuin pääkin hajoavan käsiin.

Nyt on hyvä kun saa keinoteltua itsensä ähkimättä tuolilta ylös, tai sille alas. Kusella käynti on määrätietoisuutta vaativa aikaa vievä operaatio. Paskalla en ole moneen päivään käynytkään. Alkaa pelottaa mitä sieltä vielä jokin päivä tulee ja joutuuko ponnistamaan.