Pääsee jo kävelemään sen verran että aivan pieneksi kaventunut elinpiiri alkaa jälleen laajeta. Muutamaan sataan metriin jo, saattoi olla jo kilometriinkin.
Se minkä noissa metsissä nyt panee hyvin selkeästi merkille on miten paljon siellä on vettä. Metsänpohjissa lilluu lätäköitä joka puolella, mutta järviinkään ei taida mahtua enää. Kiinteät sillat alkaa jäädä vedenpinnan alle.
Entinen rahkasammaleinen rantapajukko muuttaa näköään sekin, kun järvi alkaa nousta maalle päin.
En ole ikinä nähnyt täällä näin paljon vettä. "Ikinä" tarkoittaa sitä n. 14 vuotta, jonka olen tämän järven rantamilla asunut. Kesä oli lämmin mutta sateinen, ja syyskuussa sadetta on tullut hyvinkin reilusti. Noihin järviin ehtii kertyä vielä paljon vettä ennen joulua.
2 kommenttia:
Niinhän ne sanoo, että järvien pinnat on ennätyskorkeella. Ei paljon täällä kuivalla kukkulalla huomaa :) mutta tuo joeksi kutsuttu puro tuolla notkelmassa kohisee kyllä hiukan runsasvetisempänä.
Parane pian!
Kiitos vain. Kumpaakin asiaa tapahtuu joka päivä.
Lähetä kommentti